Petri Välimäki: Kenttäpiispa Särkiö ja sananvapaus – Arvo, josta pidettävä kiinni

Ensin hieman ko. kirjoituksesta. Siinä Pekka Särkiö ilmaisee erityisesti huolta ydinperheen ja avioliiton kriisistä nykyisessä moraalisessa ilmapìrissä. Tämän hän uskoo ainakin osin vaikuttaneen syntyvyyden laskuun maassamme.

Tämä mielipide on siis aiheuttanut varsin voimakkaita reaktioita. Jopa niin, että hän on vetänyt kirjoituksensa pois ja pyytää sanavalintojaan anteeksi.

Monilta osin hänen kirjoituksensa ja huoli, jota hän ilmaisi, vaikuttaa kuitenkin hyvin perustellulta ja aidosti vakavalta asialta. Vaikkakin sellaiselta, mitä joidenkin mielestä ei nähtävästi nykyisin saisi enää ilmaista.

Tähän liittyy myös Särkiön huomio marxilaisuuden ja nykyisen kulttuurieliitin arvojen aatteellisesta jatkumosta, joka minusta vaikuttaa vähintään pohdinnan arvoiselta.

Erityisen silmiinpistävää on molempiin aatteisiin liittyvä vahva pyrkimys vaientaa eri tavoin ajattelevien mielipiteen ilmaus. Ja juuri se, että mediassa ja yhteiskunnassa niin laajasti suostutaan tuohon vaientamiseen, on erityisen huolestuttavaa.

Eivätkö niin toimivat näe sotivansa omia arvojaan vastaan? Vai voivatko he tosiaan ajatella, että sananvapautta on vain heidän kanssaan samaa mieltä oleminen?

Muutama lause kenttäpiispan kirjoituksessa tosin on, kirjoituksen tyyliin liittyen, ehkä hieman kärjekästä kieltä. Se tuskin on silti kohun syy. Pikemminkin se, että nykyisessä mediakulttuurissa ei tuon suuntaisia näkökulmia saa kertoa, tai edes pohtia. Olivatpa niiden juuret totta tai ei.

Niin vahvaa on tässä ilmapiirissä tuo mielipiteen ilmauksen kielto, että pelkäänpä hyökkäyksen kenttäpiispaa kohtaan jatkuvan. Siten pyritään antamaan taas yksi uusi pelottava esimerkki muille. Jotta tietäisimme, mistä saa puhua ja mistä ei.

Miten meidän siis tulisi toimia?

Siitä vielä muutama näkökulma. Ei enää ko. kirjoitukseen liittyen, vaan laajemmin nykyiseen sananvapaustilanteeseen.

1) Sananvapaus todellakin on niin tärkeä perusarvo, että siitä meidän tulee pitää kiinni. Kun näitä erilaisia tapauksia, joissa se pyritään estämään, tulee lisääntyvässä määrin, sitäkin tärkeämpää se on. Siis: Puhua, kirjoittaa ja muilla tavoin ilmaista sekä uskoamme, että ylipäätään tosiasioita selkeästi.

2) Vakava pyrkimys asiallisuuteen ja harkintaan on samalla erityisen tärkeää. Myös virheiden välttämisessä on syytä pyrkiä huolellisuuteen ja tarkkuuteen. Mikäli sen unohdamme, arvokaskin mielipide on liian helppo ko. virheen sivussa leimata.

3) Erityisen tärkeää on rukoilla Jumalalta rakkautta sydämiimme ja näkökulmiimme. Mikäli ihmiset tunnistavat meissä vain arvostelun tms., se ei avaa sydämiä. Kun he tunnistavat uskon pohjalla olevan tärkeimmän perustan, rakkauden, se avaa sydämet myös kuulemaan, mitä meillä on sanottavaa.

4) Tärkeistä asioista vaikenemista painostuksen edessä rakkaus ei tarkoita. Raamatussa rakkaus ja totuus kuuluvat aina yhteen. Ei siis joko tai vaan sekä että. Tässä ajassa tarvitaan päättäväisyyttä molemmissa. Kipeäksikin koettuja asioita on siis voitava käsitellä ja ilmaista.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät, olkaa siis lujat, älkääkä antako sitoa itseänne orjuuden ikeeseen”(Gal. 5:1) on oikein hyvä opetus tästäkin näkökulmasta.

5) Niitä ihmisiä, jotka tavalla tai toisella joutuvat ahdistetuksi, siksi, että tahtovat ilmaista Raamattuun pohjaavaa kristillistä uskoa, on syytä tukea kaikin mahdollisin tavoin ja heidän puolestaan on oikein hyvä myös rukoilla.

————-
* Petri Välimäki on pastori, sielunhoitaja, kirjailija sekä Mission Europe -järjestön evankelista. Kirjoitus on ilmestynyt Petri Välimäen Facebook seinällä 23.6.2020 ja julkaistaan luvalla. Tekstiin upotetut linkit Patmos Lähetyssäätiö.