Pelastus: varma maan päällä – palvelupalkka tuulissa ja pilvissä – Kristuksen palkkaistuimen yllätykset osa 3
Suomalaiseen kristillisyyteen kuuluu valtauoma, jossa suorastaan kammoksutaan puhetta pelastusvarmuudesta. Toki: raamatullista on todeta, että olemme toivossa pelastetut. Samalla tavalla on raamatullista ylistää ja iloita ja kiittää tapettua Karitsaa, kun Hänen uhrillansa meille on lunastettu katoamaton pelastus ja olemme siirtyneet kuolemasta elämään – iankaikkiseen elämään. Vanhimpia suomenkielisiä kuoroja, joita opin nuorena laulamaan oli se, jossa kiitollisuudella todettiin: ”Se alkaa täällä, jo maitten päällä…”
PELASTUS ei ole kristillisen elämänvaelluksen eräänlainen loppupalkka. Pelastus on välitön, omistettavissa oleva, muuttumaton todellisuus sillä hetkellä kun tapahtuu uudestisyntymisemme Jumalan lapseksi.
Pelastus muuttaa asemamme Jumalan maailmankaikkeudessa, sekä fyysisessä että Hengen maailmassa.
Tässä tekstissäni en puutu kysymykseen pelastuksen yhteydestä Jumalan ennalta valintaan. Jos Jumala suo elämän päiviä, tulevaisuudessa käytämme yhteistä opiskeluaikaa ja käsittelemme Raamatun oppia Jumalan valinnasta ja valittujen iankaikkisesta pelastuksesta.
Nyt rajaudumme tutkimaan pelastuksemme nykyisyyttä ja elämän vaelluksemme jälkeen kohdattavia eletyn kristillisen vaelluksemme tilintekohetkiä Kristuksen tuomioistuimella. Mikä valtaisa aihemaailma onkaan raamatullisen paneutumisemme kohteena.
SEURAAVIEN kahden raamatunkohdan sisällöstä pyydän sinua nostamaan erityisen huomion kohteeksi tässä ja nyt koettavassa elämässä omistettavan Jumalan pelastuslahjan, sen muuttumattomuuden ja iankaikkisen kestävyyden.
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. (1 Joh. 3:2)
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5:24)
Jumalalle kiitos, nyt ja aina – pelastus on iankaikkinen katoamaton omaisuus uudestisyntyneelle!
Toisin on pelastuselämän palkan kohdalla. Lukekaamme pyhää Sanaa:
Tehän tiedätte, että saatte Herralta palkaksi perinnön. Te palvelette Herraa Kristusta.
Joka tekee väärin, saa takaisin, mitä on väärin tehnyt, eikä henkilöön katsota. (Kol. 3:24-25)
AIKOJA sitten minulla oli vuosittaisena mahdollisuutena osallistua opettajana Lapin raamattuviikkoihin.
Tapahtumissa kuljettiin kulloinkin yhtä Uuden testamentin kirjaa alusta loppuun.
Kerran oli tutkistelun kohteena Kolossalaiskirje. Tulimme edellä olevan tekstin kohdalle. Joukossamme oli kaksi kokenutta jo pitkään palvellutta pappisteologia. Veljet istuivat rinnakkain ja silloin tällöin kuiskailivat jotakin toisillensa opetukseni edetessä. Tuli hetki, jolloin veljet eivät kyenneet rajaamaan ajatusten vaihtoansa kuiskauksiin. Toinen heistä huudahti raikuvalla, iloisella äänellä:
Nyt vasta minä tajuan! Nyt minä vasta käsitän! Olen kolme vuosikymmentä lukenut Sanaa ja opettanut ja saarnannut, mutta missä ovat silmäni ja sydämeni olleet näiden Kolossalaiskirjeen rivien kohdalla!
Pappiveljellä oli matkatavaroissaan kreikankielinen Uusi testamentti.
Hän tutki alkutekstejä seuraavan yön aikana ja aamulla pyysi puheenvuoroa.
Hän oli kirjaimellisesti kaivanut esille kaikki Kolossalaiskirjeen jakeitten teemaan liittyvät muut paavalilaiset jakeet – ja minkä ihanan miniraamattutunnin saimmekaan löytäjän intoa puhkuvalta papilta.
IKÄVÄÄ kyllä, eivät läheskään kaikki uudestisyntyneet tunne paavalilaista seurakuntaopetusta pelastuksen kestävyydestä ja yhtä lailla pelastukseemme liittyvästä syvästä, vakavasta vastuullisuudesta, mitä tulee vaellukseemme.
Vaelluksemme palkka maksetaan Herran Jeesuksen Kristuksen paluun yhteydessä.
Kaikkeen kristilliseen vaellukseemme kuuluu totuus ja oppi kylvämisestä ja niittämisestä.
Varsinaisesti kristityn elämän loppupalkkio sijoittuu kuitenkin tilanteeseen, jossa Kristuksen ruumis on lopullisen määränsä muotoinen, kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet ovat yhdessä paikassa Jumalan taivaan maailmoissa, ja Kristus on tuomioistuimellansa – ja vaelluselämämme tekojen kirjat avataan.
Huomaa: Kristuksen tuomioistuimella ovat vain pelastetut.
Kristuksen tuomioistuimella ei ketään tuomita kadotukseen.
Kristuksen tuomioistuin on todellisuudessa vaelluksemme palkkion maksamisen paikka.
Jeesus opetti:
”Sinä saat palkkasi vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” (Luuk. 14:14)
”Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin tämän tekojen mukaan.” (Matt. 16:27)
”Minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 22:12)
Uuden testamentin seurakuntaopetuksen sisältö on kirkas ja ymmärrettävä – kunhan annamme Sanan tarkoittaa mitä luemme ryhtymättä järkeilemään selvälle ilmoitukselle jotakin muuta tarkoitusta ja sisältöä.
Pelastus on yhtä kuin iankaikkinen elämä.
Pelastettu saa uuden kirkastetun ruumiin ylösnousemuksessa.
Välittömästi ylösnousemuksen jälkeen koko Kristuksen ruumis – kaikki ruumiin jäsenet yhtenä ruumiina – Pään, Kristuksen, ollessa kokoontumisen johtajana saa todistaa elämän tekojen kirjan avaamista.
Yksi kristitty toisensa jälkeen saa kylvönsä tulokset.
TÄMÄ on todettava uudestaan:
Iankaikkinen pelastuksemme on kokonaan lahja.
Lahja ei ole ilmainen: se maksoi Jumalalle Hänen Poikansa Golgatan.
Uudestisyntymisessä pääsemme omistamaan Herran Jeesuksen Kristuksen ostaman iankaikkisen elämän lahjan.
Nyt on vakavan varoituksen sanan paikka:
Pelastus on Jumalan lahja.
Jumala ei ota annettua lahjaa pois – Jumalan teot ovat iankaikkisia.
Mutta – Jumalalla on oikeus odottaa ja edellyttää ja vaatia, että kristitty kunnioittaa saamaansa lahjaa ja hoitaa sitä lahjan arvolle kuuluvalla tavalla.
Pyydän, lue seuraavilla riveillä olevat raamatunkohdat. Lue Pyhän Hengen valaistuksessa ja vaikutuksessa.
Aloita kohdasta Joh. 1:12. Käsität tätä juuri lukemaasi raamattutekstiä kirkastetusti, kun jatkat lukemalla tämän tekstin: Room. 4:3-5.
Siirry nyt seuraavaan tekstiin: Ef. 2:8-9.
Jatka seuraavalla tekstillä: Tiitus 3:5.
Sinetöi lukemasi vielä tällä tekstillä: Gal. 2:16.
Pyydän: älä jatka tekstini lukemista ennen kuin olet seurannut ohjettani ja olet paneutunut edellä oleviin viiteen raamatunkohtaan.
Raamatun omassa Sanassa on voima, jota mikään Raamatun tekstejä selittävä saarnaajan sana ei voi ylittää.
Saarnaajan sana voi synnyttää halua lukea Jumalan omaa Sanaa – mutta saarnaajan mielipiteet ja ajatukset eivät synnytä uskoa eivätkä hoivaa ja kasvata sitä.
Usko tulee Herran Sanan kuulemisesta.
Nyt kuljemme tovin verran eteenpäin tämän blogini otsikon yleisaiheessa.
Meitä kuljetetaan eteenpäin Jeesuksen sanassa:
”Minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 22:12)
MITÄ merkinnee se, että pelastus on iankaikkinen, mutta pelastuselämään liittyvä palkka ja palkinto on menetettävissä?
Apostoli Pietarin kautta omistamme selvää selvemmän Jumalan mielen ilmaisun aiheestamme.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!
Suuressa laupeudessaan hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan, tahrattomaan ja katoamattomaan perintöön.
Se on talletettuna taivaissa teitä varten, ja Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana. (1 Piet. 1:3-5)
Pietari ei kirjoita omiansa.
Pietari rakentaa Herran Jeesuksen Kristuksen iäti kestävän Sanan varaan. Jeesus opetti:
”Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:28-30)
Jumala ei kadu pelastustyötänsä kristityn kohdalla.
Jumala ei muutu.
Jumala ei vaihda ajatustansa eikä aiettansa kristityn kohdalla.
Jumala tuntee kaiken – alusta loppuun.
Jumala hallitsee aikaa ja ajassa tapahtuvaa – myös kristityn vaelluksen ollessa kysymyksessä.
Hengessä ja Totuudessa Jumalan Sanan ikuisia prinsiippejä tutkineet hengelliset opettajat alkuseurakunnan apostoleista lähtien ovat liittäneet sanansa Jumalan Hengen varjeleman totuuden ydinrunkoon. He ovat julistaneet Kaikkivaltiasta, jolle tulevat ovat selvempää kuin meidän jo eletyn elämämme lähimenneisyys.
Jumala antaa iankaikkisen elämän lahjansa vaikuttaen uskon ja uuden elämän.
Ihminen saa uskonkin Jumalalta.
Usko tulee – näinhän Raamattusi toteaa.
Mitä tahansa Jumala tekee, Hän tekee tekonsa ikuisuudesta käsin.
Hänen tekonsa ovat voimalliset ja pysyvät ajasta ikuisuuteen. Lue, ihmettele ja iloitse seuraavassa Sanan totuudessa:
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. (Saarn. 3:14).
KERTAUKSENA siis:
Pelastuksemme on Jumalan työ.
Jumala huolehtii ja pitää voimassa pelastuksemme – myös halliten pelastuselämää meissä sitenkin, että jos jostakin syystä emme arvosta pelastettua asemaamme ja huolehdi asemaamme liittyvästä vaelluksestamme eli tilastamme, niin Hän voi jopa leikata elinpäiviämme, lyhentää maallista vaellustamme, jotta emme toisi häpeää Hänen suuren pelastuslahjansa päälle.
Vaelluksemme lopussa – pelastettujen täyden luvun ollessa jo koossa – tapahtuva seurakuntaruumiin eli kristittyjen taivastempaus johtaa kaikki kristityt Kristuksen tuomioistuimen eteen tuulissa ja pilvissä.
Pelastuksemme on iankaikkisesti varma – emme olisi pilvissä ellemme olisi pelastettuja.
Mutta!
Elämämme – vaelluksemme – tulos avautuu eletyn elämämme kirjojen valossa, ja silloin myös selviää, onko vaelluksemme maan päällä kristittynä ollut sellaista, josta meille tulee palkkio.
Asemamme eli pelastuksemme on yksin Kristuksen työn tulosta.
Tehtävämme ja tarkoituksemme iankaikkisuudessa uusissa taivaissa ja uudessa maassa on sidottu vaellukseemme.
Ota nöyryydessä ja avoimuudessa ja uudistuksessa vastaan seuraavat Herrasi ja Vapahtajasi sanat:
”Minä tulen pian.
Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi.” (Ilm. 3:11)
Rakkauden apostoli Johannes kuin kuitaten varmistaa Herransa sanat:
Katsokaa, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme saaneet aikaan, vaan saatte täyden palkan. (2 Joh. 1:8)
Seuraavassa tämän sarjan osassa selvitämme yhtäältä pelastuksen rajatonta, kaiken kattavaa merkitystä kristitylle, ja toisaalta opimme, miksi ja miten kristittyjen asemat taivaallisissa uudessa maailmanajassa ovat suuresti erilaisia.
Lue ohjeet kommentoinnille
3.6.2022 22:57
”Kirjoitusten mukaan” Tuo raamatunkohta Matt. 7:21 on erittäin käytetty raamatunkohta.Kuitenkin usein koskaan selitetä,mikä on tuo ”taivaallisen Isän tahto.” Yksinkertaisesti se on se,että uskomme Häneen.
28.5.2022 19:39
Leo Meller kirjoitti: – Suomalaiseen kristillisyyteen kuuluu valtauoma, jossa suorastaan kammoksutaan puhetta pelastusvarmuudesta.
Ongelma ei ole sana pelastusvarmuus vaan väärä opetus siitä, kuka voi pelastua. Saarnaajien puheet pelastusvarmuudesta voivat olla hyvinkin vahingollisia, jos luvataan pelastusta niille, jotka eivät täytä pelastukseen vaadittavia ehtoja. Ei kaikki ne pelastu, jotka tunnustavat uskonsa Herraan Jeesukseen vaan ne, jotka noudattavat Jeesuksen käskyjä. Pelastus edellyttää parannuksen tekemistä laittomuudesta uskossa Jeesukseen Kristukseen. Sen tähden esim. kielillä puhuminen ei anna pelastusvarmuutta.
Room 2:18 Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää.
Matt 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
Matt 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.