Pekka Haapasaari: Koko Suomen Matti

Olen porilainen. Siellä syntynyt, kouluni käynyt, harrastukseni harrastanut ja uskoon tullut. Murrosiässä partioharrastus vei mukanaan. Seurakunnan tukema Porin Nuotiopojat oli lippukuntani. Tukikohtamme eli ”kämppämme” sijaitsi samassa pihapiirissä kuin kirkkoherranvirasto. Siellä tapasin Matin ensimmäisen kerran. Meistä tuli elinikäiset ystävät.

Äitini palveli Mattia ja Maria K-kaupassa, Tornin Valinnan kassassa, samassa talossa, jossa Vuolanteen pappisperhe asui. Minä olin töissä Tornin Valintaa vastapäätä sijainneessa valtion konttorissa, jonka ikkunasta näin aina 10. kerrokseen asti. Vuolanteen ikkunoista ei voinut erehtyä, koska yhdessä ikkunassa oli suurin punaisin kirjaimin teipattuna: JEESUS ELÄÄ!

Vuolanteen lapsista tuli nuoruudenkavereitani. Kuljimme samassa ”lössissä” kaduilla ja kujilla, luterilaiset, helluntailaiset, vapaakirkolliset ja metodistikirkon nuoret, traktaatteja jakaen ja välillä polvillamme ollen, Porin pelastusta rukoillen. Yhdessä eri seurakunnista? Totta kai, olimmehan samalla asialla, jota pappimme meille usein tähdensi.

Missä vain Porin katuja kuljit ja Matti-papin kohtasit, siellä oli rukous lähellä. Paikalla ei ollut väliä, kauppatori, katu tai rappukäytävä, kaikki kävi. Lukiessani kirjastossa ylioppilaskirjoituksiin kirjoitti Matti samassa paikassa Suomalaisen kuvaamataiteen lähdehakemistoa.

Usein Matti tuli kesken lukujeni nykimään hihasta, että nyt lähetään välillä hengähtämään kahvilaan ja rukoilemaan ajankohtaisten rukousaiheiden puolesta. Silloin mentiin, ja tunnelma oli aina avoin, välitön ja rento.

Tieni vei Porista ensin Turun Hankeniin kauppatiedettä opiskelemaan, sieltä Helsinkiin Patmos Lähetyssäätiön ja Kuvan ja Sanan palvelukseen. Yhteys Mattiin ei katkennut missään vaiheessa.

Rovasti Matti Vuolanne oli vuosikymmenet Patmoksen työn ystävä ja tukija, hallituksemme kunnioitettu jäsen (2000–2009) ja seniorineuvonantaja elämänsä loppuun asti. Matti kantoi koko elämänsä vuonna 1957 saamaansa kutsua elämäntehtävästä Siperiassa, jonne tuo kutsumus vei hänet monen monta kertaa Patmos Lähetyssäätiönkin tukemana ja lähettämänä.

Siperiassa hän oli onnellisimmillaan saadessaan toteuttaa kutsumustaan ja kertoa parhaasta ystävästään, niin lapsille kuin aikuisille. Lähetysmatkoja hän teki myös Tansaniaan ja Venezuelaan

Kustannusliikkeemme Kuva ja Sana sai julkaista kolme rovasti Matti Vuolanteen kirjaa Miksi, Jeesus?, Miksi, ihminen? ja hänen elämänkertansa (toim. Risto Siltanen) nimellä Matti, Jeesuksen pappi, johon evankelista Kalevi Lehtinen kirjoitti Matista osuvasti johdantoon:

”Kristillisyyttä voidaan lähestyä monelta kantilta. Joillekin se on ohje, malli kuinka pitää elää. Joillekin se on tietopaketti Jumalasta ja Jeesuksesta ja teologiasta. Matille se on romanssi Jeesuksen kanssa, välitön sydämenyhteys. Matti ei ole minkään teologian pappi. Ei myöskään minkään organisaation pappi. Matti on ihan puhtaasti Jeesuksen pappi.”

Nuori teologianopiskelija kohtasi Jeesuksen omana Vapahtajanaan joulun alla vuonna 1955 Herran Pyhällä ehtoollisella Johanneksen kirkossa Helsingissä. Silloin hän totesi että ”jos sinun omanasi on näin mahtavaa olla, en kaipaa elämääni mitään muuta.” Eikä kaivannut. Ehtoollinen oli siitä lähtien tärkeä Matille läpi koko elämän ja siksi ehtoollinen tässä hänen taivasjuhlassaankin

Kaunis, koskettava, ”vuolannemainen” hautausmessu on ohi. Kirkkoväki nousee. Arkkua lähdetään viemään pitkin Keski-Porin kirkon käytävää kohti ulkopuolella odottavaa ruumisautoa. Rakkaat lapset ja lapsenlapset seuraavat perässä. Tilanne on pyhä. Pappi jättää kirkkonsa viimeisen kerran. Laulamme: Maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas … ja auto lähtee lipumaan kohti Pyhämaata, jonne Matti lasketaan rakkaan Mariansa viereen.

Minun sisimpäni lävitse kulkee kiitollisuuden virta.

Matti, luit kaiken muun tappioksi kalliin Jeesuksen, Sinun Herrasi, tuntemisen rinnalla. Teit uupumatta työtä lähimmäistesi eteen, niin ajallista kuin iällistäkin ajatellen, ketään et ylenkatsonut, kaikki olivat sinulle tervetulleita. Olit esimerkki. Rohkaisija ja innoittaja.

Kohtikäyvä lähestymistapasi, rohkeat saarnasi, lämmin sielunhoitopalvelusi, sydämellinen rukoustyösi kaikkinaisissa tarpeissa olevien puolesta – unohtamatta lähetysmatkojasi kauas itärajan toiselle puolelle – loivat minuun ja meihin kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen.

Nyt olet perillä. Voittajana. En osaa edes kuvitella, minkälainen kohtaaminen Sinulla ja Jeesuksella on ollut. Sen tiedän, että täynnä riemua ja ilo se on ollut. Ensimmäiseksi lienet huudahtanut tapasi mukaan ”VOI VALTAVA JEESUS”.

———-
Pekka Haapasaari on Patmos Lähetyssäätiön hallintojohtaja.