Paras joululahja

Myös joulu, jota ennen oli odotettu innokkaasti, näytti tänä vuonna peittyvän tummiin pilviin. Vanhemmat halusivat valmistella seitsemänvuotiasta Pekkaa tulossa olevaan pettymykseen. Viikkoa ennen joulua he kertoivat hänelle, miten hankala perheen taloudellinen tilanne oli. Tänä vuonna heillä ei kerta kaikkiaan ollut varaa ostaa joululahjoja.

Poika kuunteli vanhempiaan totisena. Vaikka hän ei sanonut sanaakaan, hänen surkea ilmeensä kertoi kaiken. Nähdessään lapsensa pettymyksen äiti sai idean. Urheaa hymyä tavoitellen hän sanoi:

”Vaikka me emme voi ostaa toisillemme hienoja joululahjoja, niin me voimme silti tehdä yhdessä jotain kivaa”, äiti selitti. ”Jokainen meistä voi piirtää kuvat kaikkein hienoimmista lahjoista, joita haluaisi toisille antaa,” hän jatkoi.

Joulua edeltäneet päivät kuluivat nopeasti. Monenlaisten jouluvalmistelujen keskellä jokainen ahersi muilta salaa myös oman piirustuksensa parissa. Viimein tuli jouluaatto. Pieni perhe kokoontui kuusen ääreen jakamaan piirroslahjansa.

Äiti sai piirustuksen, jossa oli kuva kauniista kaulakorusta ja lämpimästä turkista.  Isä sai piirustuksen, jossa upea auto huristeli kohti rantaa ja laiturissa olevaa pientä moottorivenettä. Pekalle vanhemmat olivat piirtäneet kuvat suloisesta koiranpennusta ja uudesta hienosta tietokoneesta.

Sitten tuli Pekan vuoro näyttää, mikä oli hänen paras joululahjansa. Pekan piirustuksessa seisoivat rinnakkain mies ja nainen keskellään pieni poika. He halasivat toisiaan ja hymyilivät onnellisina. Piirustuksen alle Pekka oli kirjoittanut sanan ”Me”.

Tuota joulua Pekan vanhemmat eivät ikinä unohda. Myös Pekka tulee muistamaan sen koko ikänsä. Pekan piirustusta katsellessaan he kaikki oivalsivat, että paras lahja, minkä me voimme muille antaa, on itsemme, läsnäolomme ja rakkautemme. Jos se jää puuttumaan, yltäkylläisinkin joulu ja upeimmatkin lahjat jättävät sydämet paleleviksi.

Itsensä antamisella on joulun sanomassa keskeinen osa. Paavali ilmaisee sen Efesolaiskirjeen 5. luvun jakeissa 1 ja 2:

”Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.” (Ef.5:1-2 KR92)

Jumalan rakkaina lapsina me olemme saaneet lahjaksi valtavan paljon. Olemme saaneet elämämme, meille rakkaat ihmiset, kauniin luonnon kasveineen ja eläimineen ja paljon muuta. Kaikkein parhain saamamme lahja on kuitenkin Betlehemissä halvan tallin karuun seimeen syntynyt Joulun Lapsi, Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Kahdesta edellä olevasta Efesolaiskirjeen jakeesta avautuu huikaiseva kaari. Sen alku on Betlehemin tallissa, missä itsensä meille lahjaksi antanut Jumalan Poika makaa avuttomana pienenä vauvana seimen oljilla. Hänen ympärillään seisovat Maria, Joosef, paimenia lampaineen sekä härkä ja aasi.

Kaari päättyy Golgatalle, missä sama suloinen lapsi aikuiseksi kasvettuaan kärsii ja kuolee. Hänen ympärillään on teloitukset suorittaneita roomalaisia sotilaita, uteliasta kansaa ja pilkkaavia kirjanoppineita.

Jeesus syntyi ihmiseksi sekä kärsi ja kuoli pelastaakseen meidät synnin ja kuoleman kahleista. Hän syntyi seimen oljille ja antaakseen meille Jumalan rakkaina lapsina iankaikkisen elämän.

Tarinassa taloudellisesti ahtaalle joutuneen perheen jäsenet piirsivät hienoja kuvia lahjoista, joita he olisivat halunneet antaa toisilleen. Raamatussa Jumala kertoo meille kalleimmasta lahjasta. Eikä hän vain kerro siitä. Hän myös antaa sen jokaiselle, joka haluaa ottaa tämän suunnattoman arvokkaan lahjan vastaan.

Omalla matkallamme kohti Betlehemin talliin seimen lasta kumartamaan me voimme avata Jesajan kirjan 9. luvun jakeen 5. Se on kirjoitettu jo noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Sen sanoilla me voimme valmistautua suureen juhlaan kiittämällä ja ylistämällä Jumalaa:

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes.9:5)

Siunausta iloa ja rauhaa jouluusi, rakas ystäväni!