Paljonko yksi rukous painaa

Kauppias kieltäytyi myymästä luotolla, vaikka nainen vakuutti, että hän maksaisi velan heti rahaa saatuaan. Mikään ei auttanut. Selityksiä kuuntelematta kauppias kehotti tylysti naista poistumaan myymälästä.

Tiskin lähellä seisoi asiakas, jota naisen kertomus oli koskettanut. Niinpä hän ryhtyi puolustamaan naista.  Hän jopa lupasi mennä henkilökohtaisesti takuuseen, että kauppias saisi aikanaan maksun naisen ostoksista.

Asian saama käänne suututti kauppiasta. Hän tiuskaisi naiselle: ”Kaipa sinulla on jo ostoslistakin valmiina!”

”Voin kirjoittaa sellaisen hetkessä”, nainen vastasi nöyräsi.

”Tee se ja laita listasi tämän vaa’an toiseen kuppiin. Sitten saat kerätä toiseen kuppiin ihan ilmaiseksi yhtä paljon elintarvikkeita kuin mitä ostoslistasi painaa!” kauppias tiuskaisi.

Nainen löysi käsilaukustaan palan paperia. Pää painuksissa ja itsekseen jotain sopertaen hän kirjoitti siihen nopeasti jotain. Sitten hän laittoi lappusen vaakaan.

Kaikkien hämmästykseksi vaakakuppi painui paperilapun painosta aivan alas asti.

Kauppias katseli ihmeissään, kun nainen alkoi kerätä tarvitsemiaan tavaroita toiseen vaakakuppiin. Naisen ostosten määrä kasvoi kasvamistaan, mutta vaaka näytti paperinpalan painavan edelleen enemmän kuin ostokset.

Järkyttynyt kauppias ei pystynyt odottamaan kauempaa. Hän nappasi käteensä naisen paperilapun. Se ei ollutkaan tavallinen kauppalappu. Ostoslistan sijasta siinä luki:

”Rakas Jumala, sinä tiedät parhaiten, mitä perheemme tarvitsee. Jätän tämänkin asian luottavaisena sinun käsiisi.”

Kauppia luki tekstin vielä toiseenkin kertaan. Sitten hän antoi naiselle hänen vakaan kokoamansa tavarat. Sanaakaan sanomatta hän katseli, kun nainen pakkasi ostokset kassiinsa, kiitti ja kiiruhti hymyillen kotiinsa.

Jälkeenpäin ilmeni, että kauppiaan hienoon vaakaan oli tullut pieni tekninen häiriö. Se oli tehnyt paperipalasta kokonaisesta ruokakassia painavamman. Siksi vain Jumala voi edelleenkin tietää, paljonko yksi rukous painaa.

”Ei tartte auttaa!” tokaisee pikkumies, kun äiti tarjoaa hänelle kätensä auttaakseen lasta nousemaan ylös jyrkkiä portaita.

Ei tartte auttaa. Meille opetetaan pienestä pitäen omillaan pärjäämisestä. On jaksettava. On selviydyttävä. Ellei, niin päätyy pudokkaaksi ja syrjäytyy.

Lapsena kuulin usein vanhan sanonnan: ”Heikot sortuu elon tiellä, jätkät sen kun porskuttaa!” Heikkous on hävettävää, samoin epäonnistuminen.

Vahvuuden ilosanomaa aikuisille julistavat nykyään television reality-ohjelmat. Heikoin lenkki putoaa. Vain vahvat saavat jatkaa palkintojen tavoittelua.

Raamatun kertomuksissa ihmisillä on vaikeuksia. Usko Jumalaan ei suojele kriiseiltä. Jopa Jumalan aseikseen valitsemat ihmiset kompuroivat ja epäonnistuvat. Siksi Jeremian kirjassa meitä kehotetaan ”kulkemaan rukoillen”.

”Minä johdatan teitä, kun te kuljette rukoillen” (Jer.31:9).

Raamatun viesti on selvä. Jokaisen on jossain vaiheessa nöyrryttävä ja pyydettävä apua ylhäältä. Ihmistä ei ole luotu elämään yksin eikä selviytymään omien voimiensa varassa sen enempää maan päällä kuin taivastielläkään.

Raamattu opettaa meille pyhää huolettomuutta. Meillä on antelias Jumala, joka on lapsiaan rakastava taivaan Isä. Hänen puoleensa me voimme joka hetki kääntyä. Kuinka hän, joka pitää huolta taivaan linnuista ja kedon kukista, ei huolehtisi myös omista rakkaista lapsistaan, Jeesus opettaa meille Vuorisaarnassa (Matt.5-7).

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon” (Fil.4:6) apostoli Paavali tiivistää asian.

Pyhä huolettomuus ei ole piittaamattomuutta eikä laiskuutta. ”Rukoile, mutta sido silti kamelisi!” opettaa vanha sanonta. Myös Luther lähtee siitä, että rukoilemisen lisäksi tarvitaan myös omaa työtä ja ponnistelua.

Rukoillessamme me voimme aina luottaa siihen, että rukouksemme kuullaan. Jumalalla on myös moni tapoja vastata rukouksiimme. Joskus välineenä voi olla jopa sopivalla hetkellä toimintahäiriön saanut vaaka.

Siunattuja hetkiä rukouksia kuulevan taivaallisen Isämme seurassa, rakas ystäväni!