Onko raha renkimme vai isäntämme?

Saarnaajan kirjan vanhoilla päivillään kirjoittanut kuningas Salomo oli aikansa rikkaimpia ihmisiä. Niinpä hän tiesi, mistä puhui, kun hän kirjoitti Saarnaajan kirjan viidennen luvun 9. jakeen: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.” (Saarn.5:9)

Kunnon kansalaisen tunnusmerkiksi ja jopa velvollisuudeksi on nostettu kuluttaminen. Kaupan ja teollisuuden pyörät on pidettävä pyörimässä. Mammonan ympärillä pyörivään kulutusjuhlaan on uhrattava omat ja tarvittaessa myös lainatut rahat.

Voisiko suhteemme rahaan ja kuluttamiseen olla toisenlainen? Englantilainen pastori ja evankelista John Wesley tarjoaa meille tästä puhuttelevan esimerkin.

John Wesley eli 1700-luvulla. Hän oli erittäin pidetty julistaja. Niinpä valtavat ihmisjoukot kokoontuivat kuuntelemaan hänen puheitaan. Monet halusivat myös olla taloudellisesti tukemassa nopeasti kasvanutta herätystä, jonka tuloksena myöhemmin syntyi metodismi.

Vaikka ajat olivat tuolloin tiukat ja epävakaiset, John Wesleyn tulojen kerrotaan olleen peräti 1400 puntaan vuodessa. Meidän aikamme rahaksi muutettuna se vastaisi noin 270 000 euron vuosituloja. Mitä hän teki noin huikeilla ansioilla? Varmaankin maksoi nurisematta Jumalan työhön kymmenykset?

John Wesley meni paljon pitemmälle. Hän otti 1400 punnasta omaan käyttöönsä ainoastaan 30 puntaa. Hän siis antoi hengelliseen työhön ja puutteessa olevien auttamiseen 98 prosenttia tuloistaan. Itse hän eli vain 2 prosentilla saamistaan rahoista.

Saarnatessaan John Wesley sanoi, että raha on väline, jolla voidaan tehdä paljon hyvää tai paljon pahaa. Raha on Jumalan lahja, joka hänelle kuuliaisten käsissä voi hankkia ruokaa nälkäisille, juotavaa janoisille, vaatteet alastomille ja katon ilman asuntoa olevien pään päälle. Rahalla voidaan auttaa sorrettuja, hankkia hoitoa sairaille ja helpotusta kivuista kärsiville. Siksi John Wesleys sanoi, että meidän suurin tavoitteemme olkoon opettaa jokaiselle Jumalaa pelkäävälle ohjeet siitä, miten tätä Jumalan arvokasta lahjaa on käytettävä.

Millaisia ohjeita John Wesley antoi haltuumme uskottujen varojen käytöstä? Hänen neuvonsa olivat selkeitä ja lyhyitä. Ne on helppo sekä ymmärtää että muistaa: 1. Ansaitse niin paljon kuin voit. 2. Säästä niin paljon kuin pystyt. 3. Anna pois niin paljon kuin mahdollista.

John Wesley pyrki itse elämään opetustensa mukaisesti. Hänen kerrotaankin sanoneen: ”Jos minä jätän kuollessani jälkeeni kymmenen puntaa, niin te ja koko ihmiskunta voitte nousta todistamaan, että olen elänyt ja kuollut varkaana ja ryövärinä.”

Vaatimattomasti elänyt evankelista tunsi varmasti hyvin Raamattunsa. Hän oli lukenut moneen kertaan Paavalin oppipojalleen Timoteukselle kirjoittaman ensimmäisen kirjeen. Jokaisella lukukerralla John Wesleyn silmät olivat epäilemättä pysähtyneet kirjeen 6. luvun jakeisiin kahdeksasta kymmeneen. Niiden edessä hän oli päättänyt ryhtyä sanan lukijasta myös sen tekijäksi:

”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1.Tim.6:8-10)

Rukoilkaamme, ystävät, että me saisimme – saman Timoteuskirjeen sanoja lainaten – viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa!