Olemme sodassa, joka voitettiin pääsiäisenä 2000 vuotta sitten

Ukrainan ja Venäjän välinen sota on saanut minut kyselemään monia haastavia kysymyksiä: Entä jos sota jatkuu vuosikausia? Entä jos viattomien siviilien kärsimys vain kasvaa ja pitkittyy? Entä jos sota päättyykin epäoikeudenmukaisesti ja väkivalloin Ukrainaan hyökänneen Venäjän voittoon? Sota herättää helposti kaikessa kamaluudessaan pelkoa. Ja niin herättävät myös muutaman viikon takaiset muistot Puolasta. Kävimme vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa Auschwitz – Birkenaun keskitysleirillä.

Huomasin ajattelevani kahta erilaista tulokulmaa:

Ensiksi, ihmisen kamalan suurta potentiaalia pahuuteen, mikä kärjistyi natsi-Saksan aikana nimenomaan noissa rakennuksissa ja noilla alueilla, joilla vierailimme. Auschwitzissa vieläkin pystyssä oleva krematorio on hiljentävä muistutus siitä.

Toiseksi, huomasin ajattelevani ihmisen passiivisuutta pahuuden edessä. Monet kyllä tiesivät, mitä tapahtui, mutta oman turvallisuutensa tai mukavuutensa vuoksi eivät välittäneet. Se ei ollut brittien tai jenkkien asia, vaikka he kyllä hyvin tiesivät, mitä kauheuksia oli meneillään. Lopulta venäläiset vapauttivat Auschwitz-Birkenaun.

Tuollaisessa mittakaavassa harjoitettu pahuus saa helposti epäilemään, voittaako pahuus sittenkin? Voittaako se käynnissä olevan sodan hyvän ja pahan välillä? Miksi Jumala ei kuullut avunhuutoja Auschwitz-Birkenaussa?

Maailman tapahtumien edessä emme kukaan voi olla välinpitämättömiä? Miksi?  Koska jokainen meistä on parhaillaan sodassa.

Kyllä. Toistan: Jokainen meistä on parhaillaan sodassa. Se sota ei ole kuitenkaan fyysinen sota, vaan jotakin aivan muuta.

Todellinen sota on hengellinen

Paavali kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä:

Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. (2.Kor. 10:3-5)

Me olemme kaikki hengellisessä sodassa, joka joskus kyllä oirehtii myös fyysisen sodan muodossa pahuuden riistäydyttyä valloilleen. Kun mietin sitä, miten tuo fyysinen sota päättyy, voin samalla ajatella sen taustalla olevaa todellista syytä: hengellistä sotaa. Fyysinen sota on vain oire todellisesta syystä pinnan alla. Tuo todellinen syy – hengellinen sota voitettiin jo 2.000 vuotta sitten pääsiäisenä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Golgatan voitto takaa kaikkien fyysisten sotien päättymisen aikanaan.

Taistelu on jo voitettu.

Paavalin toinen kirje Timoteukselle kertoo tästä tarkemmin:

Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu. Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. (2.Tim.1:8-12)

Fyysisen sodan keskellä muista, että hengellinen sota on jo voitettu

Paavali oli vangittuna. Hän ikään kuin kärsi fyysisen sodan oireista. Tuon keskellä Paavali muistutti, että todellinen taistelu on hengellinen ja tuon hengellisen taistelun Kristus voitti  jo 2.000 vuotta sitten. Hän kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Paavali myös muistuttaa seuraavin sanoin: minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.

Venäjän ja Ukrainan sotaa katsellessa tai Auschwitz-Birkenaun kauhuja muistellessa on tärkeää muistaa, että nuo ovat oireita pinnan alla käytävästä hengellisestä taistelusta.

Paha pyristelee vielä, mutta sen lopullinen kuolemantuomio on koittamassa. Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta

ja hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä meille on uskottu. Kun pelkäät tai koet olevasi häviöllä, katso Häneen, joka on jo voittanut sodan.

Paavali kirjoittaa Timoteukselle vankilassa, vähän aikaa ennen teloitustaan. Hän tiesi pian kuolevansa. Hänen sanansa olivat kuin testamentti nuoremmalle Timoteukselle. Paavali tunsi sodan todellisuuden ja vankeuden aiheuttamat taakat ja painolastit. Hän oli keskellä sotaa myös fyysisesti. Sen keskellä Hän kuitenkin katsoi Häneen, joka oli jo voittanut taistelun pahaa vastaan.

Paavalin sanat Kristuksesta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta ovat erityisen osuvat ihmiselle, joka taistelee sodan kourissa. Vaikka elämämme on hauras, Kristuksen työn tähden kuolema on voitettu. Elämä ja katoamattomuus voittavat, vaikka tässä ajassa olisimmekin vaarojen keskellä. Toivo perustuu evankeliumiin. Jumalan ilosanomaan siitä, kuinka Kristus on kukistanut pahan vallan.

Kuolema on kukistettu ja tehty voimattomaksi

Sana kukistanut – kreikaksi katargesantos – tarkoittaa kukistamisen lisäksi myös voimattomaksi, tehottomaksi tai mitättömäksi tekemistä, katoamista tai pois joutumista. Kuolemalla ei ole enää lopullista valtaa ihmiseen. Ei ole Venäjän ja Ukrainan sodassa eikä ollut Auschwitz-Birkenaussakaan siellä tapahtuneiden kauheuksien keskellä.

Jeesus on myös voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä meille on uskottu. Tunnettu Raamatuntutkija Craig S. Keener toteaa, että tuo ilmaisu viittaa alun perin rahan tallettamiseen. Se, jolle tietty omaisuus uskottiin hallittavaksi, oli velvollinen tallettamaan saadut varat tai moninkertaistamaan ne.

Sana voimallinen – kreikaksi dynatos – tarkoittaa myös mahtavaa tai väkevää. Niin varmalla pohjalla evankeliumin toivo on. Se perustuu Kristuksen täydelliseen tekoon ja siksi se ei koskaan katoa. Ei inhimillisen kärsimyksen, sodan tai tuskankaan keskellä.

Kristus on ylösnoussut ja elää!

Jumala ei ole myöhässä

Vaikka meistä joskus voikin tuntua siltä, niin Jumala ei ole myöhässä. Paavali muistuttaa Timoteusta Jumalan ennakointikyvystä: joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.

Ennen ikuisia aikoja. Jo ennen Venäjän ja Ukrainan sotaa. Jo ennen Auschwitz-Birkenaun kauheuksia, Jumala oli valmistanut ratkaisun Jeesuksessa Kristuksessa jokaiselle, joka sen vastaanottaa. Jo ennen ikuisia aikoja. Siksi Häneen voi turvata kaiken keskellä. Ole turvallisin mielin.

Siunattua pääsiäistä. Jeesus on voittanut kuoleman ja ylösnoussut!