Olemme sodassa, joka voitettiin pääsiäisenä 2000 vuotta sitten
Sodan ja pahuuden raivotessa ympärillä voi herätä epäilys siitä voittaako hyvä sittenkään? Sota on kuitenkin jo voitettu yli 2.000 vuotta sitten.
Ukrainan ja Venäjän välinen sota on saanut minut kyselemään monia haastavia kysymyksiä: Entä jos sota jatkuu vuosikausia? Entä jos viattomien siviilien kärsimys vain kasvaa ja pitkittyy? Entä jos sota päättyykin epäoikeudenmukaisesti ja väkivalloin Ukrainaan hyökänneen Venäjän voittoon? Sota herättää helposti kaikessa kamaluudessaan pelkoa. Ja niin herättävät myös muutaman viikon takaiset muistot Puolasta. Kävimme vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa Auschwitz – Birkenaun keskitysleirillä.

Huomasin ajattelevani kahta erilaista tulokulmaa:
Ensiksi, ihmisen kamalan suurta potentiaalia pahuuteen, mikä kärjistyi natsi-Saksan aikana nimenomaan noissa rakennuksissa ja noilla alueilla, joilla vierailimme. Auschwitzissa vieläkin pystyssä oleva krematorio on hiljentävä muistutus siitä.
Toiseksi, huomasin ajattelevani ihmisen passiivisuutta pahuuden edessä. Monet kyllä tiesivät, mitä tapahtui, mutta oman turvallisuutensa tai mukavuutensa vuoksi eivät välittäneet. Se ei ollut brittien tai jenkkien asia, vaikka he kyllä hyvin tiesivät, mitä kauheuksia oli meneillään. Lopulta venäläiset vapauttivat Auschwitz-Birkenaun.
Tuollaisessa mittakaavassa harjoitettu pahuus saa helposti epäilemään, voittaako pahuus sittenkin? Voittaako se käynnissä olevan sodan hyvän ja pahan välillä? Miksi Jumala ei kuullut avunhuutoja Auschwitz-Birkenaussa?
Maailman tapahtumien edessä emme kukaan voi olla välinpitämättömiä? Miksi? Koska jokainen meistä on parhaillaan sodassa.
Kyllä. Toistan: Jokainen meistä on parhaillaan sodassa. Se sota ei ole kuitenkaan fyysinen sota, vaan jotakin aivan muuta.
Todellinen sota on hengellinen
Paavali kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä:
Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. (2.Kor. 10:3-5)
Me olemme kaikki hengellisessä sodassa, joka joskus kyllä oirehtii myös fyysisen sodan muodossa pahuuden riistäydyttyä valloilleen. Kun mietin sitä, miten tuo fyysinen sota päättyy, voin samalla ajatella sen taustalla olevaa todellista syytä: hengellistä sotaa. Fyysinen sota on vain oire todellisesta syystä pinnan alla. Tuo todellinen syy – hengellinen sota voitettiin jo 2.000 vuotta sitten pääsiäisenä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Golgatan voitto takaa kaikkien fyysisten sotien päättymisen aikanaan.
Taistelu on jo voitettu.
Paavalin toinen kirje Timoteukselle kertoo tästä tarkemmin:
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu. Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. (2.Tim.1:8-12)
Fyysisen sodan keskellä muista, että hengellinen sota on jo voitettu
Paavali oli vangittuna. Hän ikään kuin kärsi fyysisen sodan oireista. Tuon keskellä Paavali muistutti, että todellinen taistelu on hengellinen ja tuon hengellisen taistelun Kristus voitti jo 2.000 vuotta sitten. Hän kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Paavali myös muistuttaa seuraavin sanoin: minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.
Venäjän ja Ukrainan sotaa katsellessa tai Auschwitz-Birkenaun kauhuja muistellessa on tärkeää muistaa, että nuo ovat oireita pinnan alla käytävästä hengellisestä taistelusta.
Paha pyristelee vielä, mutta sen lopullinen kuolemantuomio on koittamassa. Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta
ja hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä meille on uskottu. Kun pelkäät tai koet olevasi häviöllä, katso Häneen, joka on jo voittanut sodan.
Paavali kirjoittaa Timoteukselle vankilassa, vähän aikaa ennen teloitustaan. Hän tiesi pian kuolevansa. Hänen sanansa olivat kuin testamentti nuoremmalle Timoteukselle. Paavali tunsi sodan todellisuuden ja vankeuden aiheuttamat taakat ja painolastit. Hän oli keskellä sotaa myös fyysisesti. Sen keskellä Hän kuitenkin katsoi Häneen, joka oli jo voittanut taistelun pahaa vastaan.
Paavalin sanat Kristuksesta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta ovat erityisen osuvat ihmiselle, joka taistelee sodan kourissa. Vaikka elämämme on hauras, Kristuksen työn tähden kuolema on voitettu. Elämä ja katoamattomuus voittavat, vaikka tässä ajassa olisimmekin vaarojen keskellä. Toivo perustuu evankeliumiin. Jumalan ilosanomaan siitä, kuinka Kristus on kukistanut pahan vallan.
Kuolema on kukistettu ja tehty voimattomaksi
Sana kukistanut – kreikaksi katargesantos – tarkoittaa kukistamisen lisäksi myös voimattomaksi, tehottomaksi tai mitättömäksi tekemistä, katoamista tai pois joutumista. Kuolemalla ei ole enää lopullista valtaa ihmiseen. Ei ole Venäjän ja Ukrainan sodassa eikä ollut Auschwitz-Birkenaussakaan siellä tapahtuneiden kauheuksien keskellä.
Jeesus on myös voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä meille on uskottu. Tunnettu Raamatuntutkija Craig S. Keener toteaa, että tuo ilmaisu viittaa alun perin rahan tallettamiseen. Se, jolle tietty omaisuus uskottiin hallittavaksi, oli velvollinen tallettamaan saadut varat tai moninkertaistamaan ne.
Sana voimallinen – kreikaksi dynatos – tarkoittaa myös mahtavaa tai väkevää. Niin varmalla pohjalla evankeliumin toivo on. Se perustuu Kristuksen täydelliseen tekoon ja siksi se ei koskaan katoa. Ei inhimillisen kärsimyksen, sodan tai tuskankaan keskellä.
Kristus on ylösnoussut ja elää!
Jumala ei ole myöhässä
Vaikka meistä joskus voikin tuntua siltä, niin Jumala ei ole myöhässä. Paavali muistuttaa Timoteusta Jumalan ennakointikyvystä: joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.
Ennen ikuisia aikoja. Jo ennen Venäjän ja Ukrainan sotaa. Jo ennen Auschwitz-Birkenaun kauheuksia, Jumala oli valmistanut ratkaisun Jeesuksessa Kristuksessa jokaiselle, joka sen vastaanottaa. Jo ennen ikuisia aikoja. Siksi Häneen voi turvata kaiken keskellä. Ole turvallisin mielin.
Siunattua pääsiäistä. Jeesus on voittanut kuoleman ja ylösnoussut!
Lue ohjeet kommentoinnille
18.4.2025 10:42
Nyt kun pääsiäinen on aiheena ja juutalaiset, niin toivoisin vastausta tähän seuraavaan: Oliko opetuslapset menneet kasteelle, ennen ehtoolliselle käydessään Jeesuksen kanssa, yläsalissa pääsiäisenä? ja oliko seurakuntia Jeesuksen aikana? minulla on se käsitys että ehkä kasteella olivat opetuslapset olleet, mutta seurakuntia ei vielä oltu perustettu. olenko oikeassa ?
17.4.2025 13:28
Kaikella kunnioituksella: Toivoisin, että Raamatun sitaatit otettaisiin 1992 suomennoksesta. Varsinkin tuo ensimmäinen sitaatti alkaa olla nykylukijalle jo todella vaikeasti omaksuttava, kun taas uudesta käännöksestä sanoma avautuu ihan toisella tavalla.
18.4.2025 22:20
92 käännös on järkyttävä, se on väärennys, jos luette ”majesteetti rikos” kirjasen, järkytyt miten paljon Raamatun jakeita on väärennetty, 92 käännöksestä puuttuu Pyhän-Hengen ääni, ja kosketus, suorastaan Jumalan pilkka, Ilm.kirjan lopussa on varoitus,
Ilm. 22:19
”Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.”
17.4.2025 13:22
Jouni Lallukka analysoi Uuden testamentin kreikan kieltä. Teologisissa tiedekunnissa on pitkään ollut käsitys, että Uusi testamentti olisi kirjoitettu kreikaksi.
Uusimmat tutkimustulokset kuitenkin kertovat, että Uuden testamentin kreikka on käännös arameasta, joka on käännös hepreasta. Tästä aiheesta on paljon teologian tohtorien tekemiä kirjoja ja luentotallenteita. Teologian tiedekunnissa on kuitenkin ollut muutosvastarintaa hyväksyä se totuus, että Uusi testamentti olikin kirjoitettu hepreaksi ja käännetty monien vaiheiden jälkeen kreikaksi paikka paikoin varsin huonosti.
Sen takia kreikan kielen vivahteista ei voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tämä tulee selvästi esille esim. silloin, kun Paavali lainaa jotain jaetta Vanhasta testamentista, niin käännös ei ole sanavastaava, ei aina edes Septuagintan kanssa, jota kääntäjä käyttivät apuna käännöstyössään.
Paavalin kirjoitukset vilisevät heprean kielen rakenteita ja runollisuutta, mutta se paljastuu vasta sitten, kun tekstit palautetaan hepreaksi. Esim. Paavali ei koskaan sanonut olevansa heprealainen syntynyt heprealaisista vanhemmista, vaan sanoi olevansa kaikkein heprealaisin. Heprean kielessä sanan tuplaaminen (heprealainen, heprealainen) tarkoittaa superlatiivia, koska hepreassa ei ole varsinaista superlatiivia, kuten on kreikan kielessä. Sen takia tätä lausetta ei ole kirjoitettu kreikaksi vaan hepreaksi:
”Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus” (Fil. 3:5)
Tämän takia ei tule kääntää herrojen Herra eikä kuninkaiden Kuningas vaan korkein Herra ja korkein Kuningas.