Nukutko hyvin myrskynkin keskellä?

Viikot kuluivat ja näytti siltä, että renki, joka tullessaan oli kehuskellut lähinnä vain unenlahjoillaan, hoiti hyvin saamansa tehtävät.

Eräänä yönä raju myrsky herätti isännän ja emännän. He nousivat ylös ja tarkastivat paikat varmistuakseen, että kaikki oli kunnossa. Ikkunaluukut oli suljettu tiiviisti. Uunin vieressä oli valmiina pino kuivia puita. Nurkassa oleva vesiastia oli täytetty.

Ollakseen varma, ettei myrsky pääsisi tekevään tuhojaan myöskään ulkorakennuksissa, isäntä päätti tehdä tarkastuskierroksen. Työkalut olivat vajassa paikoillaan. Traktori oli tallissa suljettujen ovien takana. Ladon ovi oli teljetty ja eläimet nukkuivat rauhallisina tallissa ja navetassa.

Kierrokselta pirttiin palatessaan isäntä huomasi, että renki nukkui rauhallisesti omassa vuoteessaan. Silloin isännälle valkeni, mitä nuorukaisen erikoinen lause ”Nukun hyvin myrskynkin keskellä” tarkoitti. Koska hän hoiti kaikki työnsä huolellisesti jo hyvän sään aikana, kaikki oli kunnossa myös mahdollisen myrskyn varalle.

Arabien keskuudesta on lähtenyt liikkeelle neuvo: ”Luota Jumalaan, mutta sido silti huolellisesti kamelisi.” Myöhemmin se on saanut muodon: ”Rukoile, mutta sido kamelisi.” Pyhä Benediktus tiivisti sen 500-luvulla luostareita perustaessaan muotoon ”Rukoile ja tee työtä”.  Eikä meidän suomalaisten kansanperinnekään ole jättänyt kertomatta, mikä on kristityn oikea elämänasenne: ”Käsi aurassa, sydän taivaassa”.

Hienoja ohjeita kaikki. Mitä ne voisivat tarkoittaa käytännön elämässä? Miten soveltaisin niitä elämässäni tänään?

Isälläni oli tapana jonkun tärkeän tehtävän suoritettuaan sanoan: ”Nyt olen tehnyt kaiken, minkä ihminen ja pappi voi!”

Hän oli tehnyt parhaansa, kaiken mikä ihmiselle oli mahdollista. Lisäksi hän oli rukoillut niin kuin kaikki kuitenkin riippuisi vain siitä, mitä Jumala voi tehdä ja saada aikaan.

Ei elämä helppoa ole. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 3. luvun jakeen 19 sanat ovat edelleen voimassa: ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,” (1.Moos.3:19)

Yhtä totta on myös Psalmin 25 jakeen 3 sanat: ”Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.” (Psalmi 25:3)

On hyvä ja turvallista tietää, että elämämme ja tulevaisuutemme ei ole vain omien ponnistelujemme varassa. Jumala lupaa jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan, että hän on niiden apuna, jotka turvautuvat häneen. Uuden testamentin evankeliumeissa Jeesus vahvistaa Jumalan lupauksen olevan edelleen voimassa.

Rukous on oven avaamista Jumalalle. Rukous on kutsu Jumalalle tulla osaksi elämäämme ja tarvittaessa myös puuttua asioihin, jotka ovat menossa väärään suuntaan. Samalla se on meidän lupauksemme tehdä Jumalan työtoverina kaikki voitavamme, että me voisimme  olla osa rukousvastausta.

Paavali kumoaa Roomalaiskirjeen 12. luvun jakeissa 11 ja 12 ajatuksen siitä, että pelkkä rukous riittäisi. Me emme voi rukoiltuamme jäädä passiivisina odottamaan, että Jumala hoitaa pyytämämme asiat:

”Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.” (Room.12:11-12)

Myös Jeremian kirjan luvun 31 jakeessa 9 todetaan, että silloinkin, kun tilanne näyttää mahdottomalta, meidän on Jumalaan luottaen jatkettava ponnistelua:

”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.” (Jer.31:9)

Rukoukseen sisältyy vielä eräs tärkeä asia. Se ken rukoilee, tunnustaa olevansa elämässään ja toimissaan riippuvainen Jumalan avusta. Siksi hän haluaa kutsua Jumalan avukseen ja vierelleen niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Jumalan rakkauteen ja lupauksiin luottaen ja oman osuutensa tunnollisesti tehneenä hän voi silloin nukkua rauhallisesti myös myrskynkin keskellä.

Runsasta Jumalan siunausta sekä läsnäoloa myös tämän päivän toimiin ja haasteisiin, rakas ystäväni!