Noomi, Ruut & Afganistan

Nälän pakottamana vieraaseen maahan Tuomarien ajan lopulla n. 1060 eKr. Israelin maata kohtasi vakava nälänhätä. Ruokaa ei ollut Juudan Beetlehemissäkään, ”leipähuoneessa”. Siellä asuva Elimelek otti vaimonsa Noomin ja kaksi poikaansa Mahlonin ja Kiljonin ja suuntasi Mooabin kedoille. Matka kulki kauppareittejä pitkin Kuolleenmeren pohjoispuolitse ja sieltä etelään Arnon-joen yli.

Ei liene elämä ollut helppoa Mooabin maallakaan. Elimelek, jonka nimi merkitsee ”Minun Jumalani on Kuningas”, kuoli. Noomi jäi leskeksi. Pojat ottivat itselleen mooabilaiset vaimot: toisen nimi oli Orpa, toisen Ruut. Aikaa Mooabin maassa kului kymmenisen vuotta.

Lienevätkö puute ja sairaudet olleet syynä, kun myös Mahlon ja Kiljon kuolivat. Mitkä lienevät olleet heidän nimensä alun perin – vanhempien elämänuskossa ja toivossa antamat – meille on tiedoksi Pyhässä Kirjassa jätetty nämä: Mahlon – ”heikko, sairaalloinen” ja Kiljon – ”riutuva”.

Valintojen edessä

Toivon kipinä syttyi Noomissa, kun hän kuuli, että Herra oli muistanut kansaansa, pitänyt siitä huolen ja antanut sille leipää. Entä jos Noomi palaisi ”Leivän huoneeseen”?

Kun matkaa tehtiin Juudan maahan, Noomi halusi koetella miniöitään. Nämä olivat vielä nuoria. Mitä hänellä, vanhalla leskinaisella olisi heille annettavaa? Orpa ja Ruut voisivat vielä palata kotikonnuilleen, avioitua ja löytää turvallisen elämän.

Paluu Mooabiin merkitsi myös paluuta tuon kansan epäjumalan Kemosin alaisuuteen.

Orpa jätti jäähyväiset anopilleen. Nimensä mukaisesti, ”Hän, joka kääntää selkänsä”, Orpa lähti taakseen katsomatta.

Noomi kehotti vielä Ruutia seuraamaan kälyään. Mutta Ruut vastasi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla haudatuksi sinne. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” (Ruut 1:17–18).

Ruut osoittautui nimensä mukaiseksi: hän oli ”ystävä”, läheisempi kuin oma tytär.

Naiset jatkoivat yhdessä matkaa Beetlehemiin.

Kaikkivaltias Jumala muistaa

Heidän päästyään perille kaupungin väki tunnisti Noomin: hänkö tässä? Noomi pyysi, ettei kotikaupungin väki kutsuisi häntä enää nimellä Noomi, ”ihastuttava, onnellinen”, vaan nimellä Maara, ”katkera, murheellinen”, koska ”Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkeraa murhetta.” (Ruut 1:20). Noomi murheessaan uskoi Herran käden sat-tuneen itseensä ja Kaikkivaltiaan tuottaneen hänelle onnettomuutta.

Ruut ei horjunut. Hän palveli anoppiaan. Herra, Kaikkivaltias Israelin Jumala, piti heistä huolen – ja avasi tietä suurelle pelastukselle Israelille ja kaikille kansoille.

Mooabilainen Ruut pääsi Herran seurakuntaan, kun löytyi sukulunastaja, Booas.

Ruutille ja Booakselle syntyi poika, Oobed, ”palvelija”. Oobedista tuli kuningas Daavidin isoisä. Ruut pääsi yhtenä kantaäitinä sukuun, josta Israelin Messias ja kaikkien kansojen Vapahtaja Jeesus syntyi.

Ajatuksissani siirryn Afganistaniin

Talibanin vallattua maan käsittämättömän nopeasti elokuun ensimmäisinä viikkoina pelko astui monen sydämeen. Talibanin hallinto pari vuosikymmentä sitten sharia-lakeineen ja julkisine teloituksineen on vielä muistissa. Onpa tuonkaltaista toimintaa näkynyt viime vuosina taas siellä, missä Tali-ban on voittanut alaa. Naisten ja tyttöjen täytyy pysyä kotona. Heillä ei ole osaa mihinkään julkiseen elämään. He liikkuvat ulkona vain jonkun perheen miespuolisen henkilön kanssa ja täysin peitettyinä perinteiseen burkaan.

Kätkössä Talibanilta – kuinka kauan?

Kuulimme ystäväjärjestön yhteyshenkilöltä joukosta nuoria naisia, pari heistä teini-ikäisiä, jotka monien muiden nuorten naisten tavoin joutuivat kätkeytymään talibansissien edetessä kaupungista toiseen. Taliban etsii nuoria naisia ja tyttöjä annettavaksi sotasaaliina sisseilleen. Nämä tekevät naisille, mitä haluavat. Joukossa on myös joitakin nuoria poikia, joiden kohtalo voi olla vähän helpompi. He voivat selvitä pieksemisellä tai Taliban voi värvätä heidät joukkoonsa.

Näillä nuorilla ei ole omaisia. Heidät on aikoinaan otettu orpoina lastenkotiin. Nyt he ovat täysin suojattomia. He kuuluvat vähemmistöön, jota Taliban erityisesti vihaa.

Joillekin näistä uhatuista on saatu erikoisviisumi maasta poistumista varten. Evakuointilentoja Kabulin lentokentältä ollaan lopettamassa. Talibanit estävät afgaanien pääsyä lentokentälle. Operaation loppuvaiheilla afganistanilaisen ISIS-K-ryhmän iskut lentokentälle pääsyä odottavaan väkijoukkoon toivat kuolemaa ja kaaosta. Taliban uhkaa kostotoimilla, jos evakuointeja jatketaan kuukauden vaihteen yli.

Vahvista pelkääviä

Kabulissa – tai siirrettynä paikasta paikkaan – nuoret ystävämme pelkäävät. He ovat kuulleet ainoasta elävästä Jumalasta, joka on voimallinen Pelastaja. Uskaltavatko he panna kaiken toivonsa Häneen?

Noomikin, vaikka uskova, näki tyhjät kätensä, tyhjän sylinsä. Mutta se ei lopettanut Israelin Jumalan uskollisuutta eikä vähentänyt Hänen armoaan.

Meidän pyhä velvollisuutemme on vahvistaa rukouksessa afgaaniystäviämme. Rukoilla taivaan puuttumista heidän ylivoimaiseen tilanteeseensa. Rukoilla tien avaajan kulkemista heidän edellään. Ja auttaa, miten vain voimme.

Afganistan profetian – ja Jumalan tekojen – polttopisteessä

Afganistanin taivaalle on kokoontunut myrskypilviä monelta suunnalta. Turkki, Iran, Qatar, Kiina, Venäjä ovat ensimmäisten joukossa tekemässä sopimuksia talibanien hallitseman ”uuden Afganistanin” kanssa – itse hyötyäkseen. Taistelua ei käydä vain maallisten valtojen kesken, vaan voimalliset henkimaailman ruhtinaat ja joukkonsa ovat liikkeessä. Merkittävän profeetallista, että Afganistanin kohdalla näemme radikaalin islamilaisen ja kommunistisen hengen yhtyvän.

Myrskypilvien yläpuolella on kuitenkin korkeimpana yksi ainoa hallitsija: Herra Sebaot. Hän sotii omiensa puolesta.

Meillä on Herralta saatuna tehtävänä rukoilla myös Jumalan kansan vihollisten puolesta. Heidänkin joukossaan on iankaikkiseen elämään tarkoitettuja. Pelastusta Herrassa Jeesuksessa tulee tarjota jokaiselle.

Voittoon kulkeva seurakunta

Afganistanissa sanotaan olevan maailman toiseksi nopeimmin kasvava seurakunta – Iranin jälkeen. Jumalan voimassa se kasvaa myrskypilvienkin alla, onhan todistajan tehtävän vastaanottaneilla Sanan lupaus: ”He ovat voittaneet hänet (meidän veljiemme syyttäjän, saatanan) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeään rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” (Ilm. 12:11).

Väkevä Lunastaja edellämme

Palataan vielä pieneen joukkoomme, joka odottaa vapautusta. Vaikka hyvä Jumala, Isä koettelee, ei Hän hylkää. Noomi pettyi elämän koetuksissa, mutta sai kuitenkin Ruutin kautta nähdä isiensä Jumalan puuttuvan asioihin. Sukulunastaja Booas, jonka nimi merkitsee ”Hänessä on voima”, astui kuvaan.

Väkevä Lunastaja nytkin pystyy sitomaan sen väkevän, joka vartioi omaisuuttaan eikä halua päästää vankejaan vapaaksi.

Noomin nimeä ei tarvinnut muuttaa. Hänen nimensä sai täyttymyksen hänen vanhoilla päivillään, kun hän sai helmaansa, hoidettavakseen Ruutin ja Booaksen pojan – Oobedin, josta kasvoi Herran palvelija.

Eikö tämä pelastava Jumala näyttäisi suuria tekojaan tänään Afganistanissa, kun me pyydämme sitä Häneltä ja teemme, mitä Hän tahtoo?