Mistä löytyy rohkeus

Eräänä sunnuntaina pastori Josef Tson piti todella väkevän saarnan. Siinä hän kehotti seurakuntia vastustamaan kommunistisen puolueen ja salaisen poliisin aikomusta ryhtyä valvomaan pappien toimintaa ja saarnojen sisältöä.

Viesti ei jäänyt vain seurakunnan seinien sisäpuolelle. Jumalanpalveluksen jälkeen monistetta ja nauhoitusta saarnasta jaettiin muihin seurakuntiin ympäri Romaniaa.

Aikanaan saarnamoniste kulkeutui myös salaisen poliisin haltuun. Jälleen kerran pastori Tson vangittiin ja häntä kuulusteltiin pitkään. Lopuksi häntä vaadittiin peruuttamaan saarnansa.

”En tee sitä,” pastori Tson vastasi rauhallisesti.

Salaisen poliisin kuulustelijat yllättyivät. He olivat tottuneet siihen, että kaikki pelkäsivät ja tottelivat heitä. Tällainen suora uhmaaminen, joka vielä kaiken lisäksi tehtiin aivan tyynesti ja rauhallisesti, oli heille jotain aivan uutta.

”Ettekö te tiedä, että me voimme käyttää voimakeinoja teidän taivuttelemiseksi?” kuulustelija sanoi ääni täynnä uhkaa.

”Teidän äärimmäinen voimakeinonne on minun surmaamiseni,” pastori Tson vastasi. ”Minun vahvin puolustautumiseni on se, että minä kuolen. Jos te tapatte minut, minun saarnojani tullaan kuuntelemaan ja lukemaan tuhat kertaa enemmän kuin jos minä elän. Tappaessanne minut te teette suuren palveluksen asialle, jonka puolesta olen mielihyvin valmis kuolemaan,” pastori jatkoi.

Kuulustelijat menivät hiljaisiksi. He tajusivat pastorin olevan oikeassa. He saattoivat pahoinpidellä tämän, pitää jonkin aikaa vangittuna, mutta hänen henkeään he eivät voineet viedä.

Romania on vapautunut kommunistien hirmuvallasta. Maailmassa on kuitenkin valtava määrä maita, joissa kristittyjä tänäänkin vainotaan. Peräti 75 prosenttia maailman uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta ja vainoista kohdistuu kristittyihin.

Kansainvälisen Open Doors järjestön vuosiraportit ovat karua luettavaa. Kristittyjä vainotaan ainakin 65 maassa. Noin 215 miljoonaa kristittyä kokee vakavaa vainoa. Tuhansittain kristittyjä tapetaan vain siksi, että he eivät suostu luopumaan uskostaan.

Sekulaari media jättää yhä useammin pimentoon maailmanlaajuiset kristittyjen vainot. Jos vainot huomioidaan, niistä ei uutisoida lehtien etusivuilla. Kristittyjen murhat saatetaan myös selittää muilla kuin uskonnollisilla syillä, kuten valtioiden poliittisilla tilanteilla.

”Yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan ihmisen kuolema tilastomerkintä.” sanoi Josif Stalin. Hänelle asia oli tuttu myös omakohtaisesti. Hänen määräyksestään miljoonat ja taas miljoonat ihmiset menettivät henkensä teloituksissa, karkotuksissa, vankileireillä, työleireillä ja näännyttämällä takavarikoimalla jopa siemenviljat.

Miljoonat, tai kenties kymmenet miljoonat ihmiset kuolivat. Tällaiset tilastot ovat samaan aikaan tarpeellisia ja vaarallisia. Suuret luvut antavat kuvan asioiden laajuudesta ja pahuuden mittakaavasta. Silti tuollaiset luvut jäävät usein vain Stalinin mainitsemiksi tilastoiksi, joita hetki ihmetellään ja kauhistellaan, ja pian jo unohdetaan. Aivan eri tavoin meitä puhuttelee uutinen, jossa kerrotaan yhden, kasvot ja nimen saaneen ihmisen kohtalo. Varsinkin, jos kyse on perheemme jäsenestä, sukulaisesta tai saman kansan jäsenestä.

Yhden henkilön, perheen, äidin, isän tai lasten kärsimä marttyyrikuolema on jotain, mihin jokainen meistä voi samaistua. Mehän olemme kaikki isiä, äitejä, lapsia, puolisoita sekä lastemme vanhempia ja lastenlastemme isovanhempia. Meidän on helppo aavistella, miltä tuntuisi, jos meitä tai läheisiämme kohdeltaisiin samanlaisella tunteettomalla raakuudella kuin kristittyjä monissa maissa.

Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen lähestyvästä kärsimisestään ja kuolemastaan, hän sanoi heille:

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:34-35)

Ei riitä, että me luemme tilastoja ja kauhistelemme pahuuden kasvavaa voimaa. Ei riitä edes se, että me ihmettelemme, mikseivät tiedotusvälineet ja poliitikot herää vaatimaan, että kristittyjä sortavat valtiot suostuvat vainojen lopettamiseen tarvittaessa sanktioiden voimalla.

Edellä olevat Jeesuksen käsky tarkoittaa juuri minua ja sinua, jokaista Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen tunnustavaa. Jeesus käskee meitä, sinua ja minua, jokaista meistä hänen omistaan rakastamaan veljinämme ja sisarinamme kaikkia Pohjois-Korean, Afganistanin, Somalian, Sudanin, Pakistanin, Eritrean, Libyan, Irakin, Jemenin, Iranin, Intian sekä viidenkymmenen muun kristinuskolle vihamielisen maan kristittyjä.

Jeesus haluaa, että me rakastamme heitä kaikkia yhtä paljon kuin omia läheisiämme. Hän haluaa, että rukoilemme säännöllisesti heidän puolestaan ja levitämme tietoa heidän kärsimyksistään, että myös tiedotusvälineemme ja poliitikkomme heräisivät puolustamaan vaiottuja.

Jumalan rauhaa ja siunausta elämäsi matkalle, kalliisti lunastettu ystäväni!