Minun hyvä Paimeneni

Nyt tuolla metsäniityllä on yli puoli metriä lunta. Silti vien Esterin ja Pipsan lähes päivittäin ulkoilemaan. Ne seuraavat minua ja tuntevat ääneni. Jos ne ovat unohtuneet jonnekin maistelemaan kuusien alaoksien kärkiä, niin kutsuni kuullessaan ne rientävät juosten luokseni. Kun ilmoitan ulkoilun tältä erää päättyneen, ne palaavat kuuliaisina lampolaan.

Vuosia sitten Suomessa tehtiin laaja tutkimus, jolla haluttiin selvittää erilaisten ammattien arvostus kansan silmissä. Ministerit, pääjohtajat, presidentit ja tohtorit olivat luonnollisesti kärjessä. Heitä arvostettiin ja kunnioitettiin. Lähes kaikki mahdolliset ammatit sisältäneen pitkän listan viimeiseksi sijoittui paimenen ammatti.

Myös Lähi-idässä, missä Jeesus opetuslapsineen toimi, paimenen virka oli yhteiskunnallisen asteikon alimmalla tasolla. Paimenia pidettiin todistajina epäluotettavina. Paimenia halveksittiin, koska he joutuivat olemaan jatkuvasti tekemisissä likaisten eläinten kanssa.

Jeesus ei kuitenkaan kutsunut itseään Hyväksi presidentiksi, Hyväksi ministeriksi, Hyväksi paaviksi tai Hyväksi piispaksi. Hän kutsui itseään Hyväksi paimeneksi. Tällä Jeesus ilmoittautui likaisten ja halveksittujen joukkoon. Samalla hän sanoi pitävänsä itse hyvää huolta lankeemusten, himojen, itsekkäiden ajatusten, kateuden, vihan ja valehtelun likaamista lampaistaan. Hän lupasi myös itse puhdistaa lampaansa kaikesta synnin saastasta.

Raamatussa on eräs kuuluisa kohta, jossa puhutaan paimenesta. Se tunnetaan ympäri maapallon myös muiden uskontojen piirissä. Tuo taiteessakin paljon esillä ollut raamatunkohta on kuningas Daavidin kirjoittama Psalmi 23. Sen ensimmäinen jae kuuluu:

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

Pyydän sinua katselemaan kanssani tuon jakeen neljää ensimmäistä sanaa. Mietitään yhdessä, miksi jokaisella sanalla niistä on meille paljon tärkeää asiaa.

Ensimmäinen sana kertoo, kuka on minun paimeneni. Hän on Herra, mutta ei mikä tai kuka tahansa herra, joka haluaa mestaroida ja määräillä elämästäni. Daavidin psalmin Herra on kaikkivaltias pyhä Jumala, joka lähetti Poikansa Jeesuksen sovittamaan Golgatan ristillä meidän syntimme. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas Juuri hän on armossaan ja rakkaudessaan ottanut sinut ja minut suojelukseensa, omaan laumaansa.

Toinen sana ”on” käsittää vain kaksi kirjainta, mutta sisältää valtavan paljon tärkeää asiaa, suoranaisen aarteen. Herra ei ole paimeneni vain tietyin edellytyksin tai jossain erityisissä tilanteissa. Hän ei ole paimeneni vain, jos täytän tietyn mitan ja osoittaudun kunnon lampaaksi. Hän on paimeneni ilman varauksia ja ehtoja.

Kolmas sana on ”minun”. Hän on juuri minun paimeneni. Ei vain kunnollisten, kuuluisten, arvostettujen tai hengellisessä työssä ahkeroivien paimen. Hyvälle Paimenelle on jokainen lammas rakas. Hän rakastaa myös kaikkein kurittominta ja tuon tuosta synnin kuoppiin putoilevaa lammastaan niin valtavasti, että antoi henkensä tämän puolesta.

Lyhyen lauseemme neljäs sana onkin sitten paimen. Herra on minun paimeneni. Hän ei jätä lampaitaan heitteille oman onnensa nojaan. Hän on itse lähellä laumansa jokaista lammasta. Hän ei luovuta laumaansa lomittajien, tuuraajien, palkkapaimenten tai edes sähköpaimenen haltuun. Hän on itse henkilökohtaisesti minun paimeneni. Hän hoitaa ja opastaa minua. Hän tuntee minut läpikotaisin, ja minä tunnen hänen lempeän ja turvallisen äänensä, jota haluan aina seurata.

Jo Paimenpsalmin neljä ensimmäistä sanaa antavat meille näin paljon. Jos haluat, voit jatkaa psalmin lukemista pitemmällekin samalla tavalla sana sanalta ja niiden sisältöä avaten. Siten voit löytää kaikki ne Hyvän Paimenen lupaukset, jotka kuningas Daavid sai Pyhän Hengen ohjaamana Psalmiin 23 kirjoittaa! Tässä psalmin kolme ensimmäistä jaetta;

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden”.

Turvallisia hetkiä Hyvän Paimenemme hoidossa. Pysytään aina hänen lähellään!