Millä silmillä katselet Jumalaa?

Vaikka filosofit olivat monella tavalla viisaita, myös heillä oli omat heikkoutensa. Eräällä heistä eivät raha-asiat tahtoneet pysyä järjestyksessä. Filosofi tiesi Aleksanterin paitsi äärettömän rikkaaksi myös jalomieliseksi kuninkaaksi. Niinpä hän kääntyi Aleksanteri Suuren puoleen ja pyysi taloudellista apua.

Kuultuaan pyynnön Aleksanteri lupasi auttaa. Hän käski filosofin mennä kuninkaallisen aarrekammion hoitajan luo ja pyytää tältä niin paljon kuin tarvitsi. Kun aarrekammion hoitaja kuuli filosofin pyytämän summan, hän järkyttyi. Filosofi pyysi rahamäärää, joka olisi meidän valuutassamme noin 50 000 euroa. Aarrekammion hoitaja kieltäytyi jyrkästi antamasta noin valtavaa määrää ilman Aleksanterin henkilökohtaista käskyä.

Niinpä aarrekammion hoitaja kiiruhti kysymään Aleksanterilta, pitäisikö noin huikea määrä todella antaa filosofille? Aleksanteri Suuri vastasi: ”Maksa hänen pyytämänsä summa välittömästi. Tämä henkilö on osoittanut minua kohtaan aivan erityistä kunnioitusta ja arvostusta. Pyyntönsä suuruudella hän on osoittanut ymmärtävänsä, miten ylettömän mahtava, rikas ja antelias minä olen.”

Aleksanteri oli aikakautensa rikkaimpia ja mahtavimpia hallitsijoita, joka valloitti Egyptin ja Persian edeten aina Intiaan saakka. Jumalan rinnalla ja hänen silmissään Aleksanteri on kuitenkin vain köyhä ja säälittävä syntinen ihminen.

Jumala on kaikkivaltias. Hän omistaa kaikki kullat ja hopeat. Hänen voimansa on mittaamaton. Pelkällä sanallaan hän luo kokonaisia maailmoja tai pyyhkäisee ne olemattomiin. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin, sanotaan Heprealaiskirjeessä. (Hepr.10:31).

Ehkäpä me näistä syistä emme tohdi lähestyä Jumalaa yhtä rohkeasti ja luottavaisena kuin filosofi lähestyi Aleksanteria, vaikka oli vain hoviin palkattu virkamies.

Me olemme Raamatun todistuksen mukaan Jumalan rakkaita lapsia. Silti me usein näemme itsemme liian huonoina ja mitättöminä tohtiaksemme pyytää Isältämme kaikkea mitä tarvitsemme. Me katselemme Jumalaa syyllisyyden emmekä armon silmälasein.

Houkutellessaan Aatamia ja Eevaa uhmaamaan Jumalan käskyjä käärme lupasi, että kielletyn puun hedelmän syöminen saisi heidän silmänsä avautumaan. He tietäisivät kaiken ja näkisivät hyvän ja pahan (1.Moos.3:1-5).

Kun Aatami ja Eeva olivat langenneet syntiin, heidän siihen asti avoin suhteensa Jumalaan rikkoutui. He näkivät Jumalan uudella tavalla ja alkoivat pelätä häntä. Syyllisyys sai heidät piiloutumaan pensaiden taakse.

Syntiinlankeemuksesta lähtien meillä syntisillä ihmisillä on ollut mahdollisuus kohdata Jumala kolmella tavalla.

Me voimme yrittää piiloutua Jumalalta. Me yritämme vaimentaa omantuntomme äänen viihteellä, huumaavilla aineilla, matkoilla, rikkaudella, asemalla ja toisten ihmisten arvostuksella.

Toinen tapa on pyrkiä juutalaisten tavoin hankkimaan Jumalan hyväksyntää noudattamalla mahdollisimman tarkoin kaikkia käskyjä ja kieltoja.

Kolmas mahdollisuus on turvautua Jumalan armahtavaan laupeuteen. Jumalan armosta kerrotaan paljon jo Vanhan testamentin teksteissä (esim. 2.Moos.34:5-7). Käärmeeltä saamillaan syyllisyyden silmälaseilla syntiin langennut ihminen ei kuitenkaan kyennyt näkemään Jumalan armoa vaan pelkästään lain käskyt, kiellot ja ankaruuden. Niinpä Jumala lähetti oman Poikansa antamaan henkensä meidän syntiemme sovitukseksi ja avaamaan silmämme näkemään Jumala oikealla tavalla.

Kun Jeesus neuvoi meitä rukoilemaan Jumalaa taivaallisena Isänämme, hän kertoi, että se, mikä oli mennyt rikki syntiinlankeemuksessa, oli nyt korjattu. Jeesuksen ristillä vuodattaman veren voimalla ihminen voi jälleen nähdä Jumalan kaikkivaltiaana ja anteliaana isänä, joka odottaa rakkaita poikia ja tyttäriään luokseen.

Rakas ystävä, valaiskoon armon aurinko runsaasti elämääsi!