Miksi Jeesus ei ui avuksemme
Tunnettu edesmennyt teologi ja kirjailija J.I. Packer toteaa puhuttelevassa artikkelissaan Jesus Christ the Lord (The J. I. Packer Collection; Selected & Introduced by Alister McGrath; IVP 1999), että ihmisen perusongelmat ovat pohjimmiltaan nykyään täysin samoja kuin ennenkin. Yhteiskunnan ongelmat ovat haastavia ja moninaisia, mutta yksilön perusongelmat koskettavat kaikkien ihmisten olemassaolon syvintä tasoa.
Packer toteaa: ”Sillä mitä loppujen lopuksi ovat maailman syvimmät ongelmat? Ne ovat samoja, mitä ne ovat aina olleet, nimittäin yksilön ongelmia. Ne liittyvät elämän ja kuoleman merkitykseen ja olemassaolon tarkoitukseen, vapauteen, yksinäisyyden voittamiseen, merkityksellisyyden kokemiseen sekä rakkauden ja sisäisen rauhan kaipuuseen.”
Jeesus Kristus, joka on Herra, on yhä vastaus näihin ihmisyyden suuriin kysymyksiin.
Mutta tämä edellyttää Packerin mukaan sitä, että pidämme kiinni Jeesuksesta sellaisena, kuin uusi testamentti hänet klassisen kristillisen teologian mukaan ilmoittaa: Jeesus on samanaikaisesti tosi Jumala ja tosi ihminen yhdessä persoonassa.
Hän on todellisesti ja aidosti kumpaakin – ei puoliksi ja puoliksi. Hän on se Jumala joka oli Jumalan luona alussa (Joh. 1:1-2), sana (logos), jonka kautta maailmankaikkeus luotiin ja joka sittemmin inkarnoitui ihmiseksi (Joh. 1:2-3, 14).
Vaikka yhtä lailla erheellistä Raamatun valossa olisi tyystin erottaa Jeesuksen persoonasta hänen tosi ihmisyytensä – ja siten etäännyttää Jeesus ihmisten tavoittamattomiin – hänen täyden jumaluutensa kieltäminen olisi yhtä tuhoisaa.
Jeesus, joka kamppailee periaatteessa samojen ihmisyyteen liittyvien kysymysten kanssa ja samalla yleisinhimillisellä epätietoisuudella kuin muutkin, kelpaa ainoastaan yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun keskittyvien liikkeiden maskotiksi tai Personal Trainer jeesukseksi.
Tällöin hänestä kuitenkin tulee tarpeeton tasan sillä hetkellä, jolloin yhteiskunnalliset ongelmat on saatu tyydyttävällä tavalla ratkaistua tai kun yksilö viimein kokee löytäneensä oman ihmisyytensä potentiaalin.
Packer summaa hyvin: ”
”Yhteiskunnalliset ongelmat ovat syviä, mutta yksilön ongelmat menevät syvemmälle; Jos emme tohdi näin päätellä Raamatusta, niin Solzhenitsyn, Dostoyevski tai Shakespeare osoittavat sen meille. Jeesus Kristus, jumal-ihminen, joka on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, kykenee yksin vastaamaan näihin ongelmiin ainoalla tavalla, joka ratkaisee ne. ’Häntä me julistamme,’ sanoi Paavali kauan sitten, ’ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksessa’ [Kol. 1:28]. Meidä tulee Hänen palvelijoinaan yhä julistaa häntä tätä samaa tarkoitusta varten.”
Kristuksen palvelijoiden kutsumus yhä on julistaa koko Kristusta sellaisena kuin evankeliumit hänet ilmoittavat. Packerin ajatukset herättävät minussa kysymyksen siitä, voisiko paljon puhutun sekularisaationkin takana olla unohdettu ja laiminlyöty totuus koko Kristuksesta?
Ei riitä julistaa Jeesusta, joka on vain ihminen. Se saattaa riittää liberaaliteologeille, mutta ei Kristuksen seurakunnalle. Jeesus ei tullut maailmaan vain ollakseen inhimillinen samaistumisen kohde. Jeesus ei tullut ihmiseksi vajotakseen Pietarin kanssa aaltoihin, vaan kävelläkseen veden päällä ja nostaakseen Pietarin aalloista! Jeesus ei ole hengenpelastaja, joka ui avuksemme. Hän tulee ihmisenäkin luoksemme toisin, kuin kaikki muut, koska Hän ei ole vain ihminen. Hän on pelastaja. Ei kokemusasiantuntija, jolta voimme oppia jotain hyödyllistä. Pietari sanoi: ”Nouse, minäkin olen (vain) ihminen.” (Apt. 10:26). Jeesus ei koskaan sanonut niin.
Voidaksemme palvella kanssaihmisiämme Jumalan tahdon mukaan, on julistettava koko evankeliumi koko Jeesuksesta, joka tosi ihmisyydessäänkin on lihaan tullut tosi Jumala. Hänet Isä itse, lähetti maailmaan rakkaudesta syntisiä kohtaan pelastamaan syntien tähden kadotukseen hukkuvat, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, joka evankeliumien mukaan on Herra – tosi Jumala ja tosi ihminen.
Lue ohjeet kommentoinnille