”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos…”
Fleming oli köyhä skotlantilainen maanviljelijä. Hän joutui raatamaan aamusta iltaan kyetäkseen ruokkimaan perheensä. Eräänä päivänä hän kuuli läheiseltä suolta itkua. Fleming pudotti kuokan kädestään ja kiiruhti ääntä kohti. Saavuttuaan suon reunaan hän näki vyötäröään myöten mutaan vajonneen nuoren pojan. Mitä enemmän kauhusta itkevä poika ponnisteli, sitä syvemmälle hän vajosi. Fleming onnistui viime hetkellä pelastamaan pojan hirvittävältä kuolemalta.
Seuraavana päivänä upeat vaunut ajoivat Flemingin vaatimattoman mökin pihaan. Niistä astui ulos hienosti pukeutunut aatelismies. Hän kertoi olevansa Flemingin pelastaman pojan isä.
”Te pelastitte poikani hengen. Haluan palkita teitä siitä”, varakas aatelismies sanoi kaivaen kukkaroaan esille.
”En voi hyväksyä siitä minkäänlaista maksua!” Fleming vastasi heilauttaen torjuvasti kättään.
Samalla hetkellä Flemingin oma poika tuli mökin ovelle katsomaan upeita vaunuja. ”Onko tuo teidän poikanne?” palkkiota tarjonnut aatelinen kysyi.
”Kyllä, hän on minun poikani”, maanviljelijä vastasi ylpeänä.
”Haluan tehdä teidän kanssanne sopimuksen”, aatelismies jatkoi. ”Sallikaa minun tarjota teidän pojallenne samanlainen koulutus, jonka minun oma poikani saa. Jos tuo teidän poikanne on tullut isäänsä, niin hänestä kasvaa silloin mies, josta me molemmat voimme olla ylpeitä”, mies sanoi painokkaasti.
Sopimus tehtiin ja vahvistettiin vankalla kädenpuristuksella. Maanviljelijä Flemingin poika pääsi opiskelemaan parhaisiin kouluihin. Hän jatkoi opintojaan Lontoossa St. Maryn lääketieteellisessä oppilaitoksessa. Myöhemmin hän tuli kautta maailman tunnetuksi penisilliinin keksijänä. Hän sai Nobel-palkinnon, ja hänet aateloitiin. Hänet tunnetaan Sir Alexander Fleminginä.
Monia vuosia myöhemmin Alexanderin koulut ja opinnot maksaneen aatelismiehen oma poika sairastui keuhkokuumeeseen. Tuolloin penisilliini pelasti hänen henkensä.
Köyhän maanviljelijän pojan kouluttaneen aatelismiehen nimi oli Randolph Churchill. Hänen poikansa, jonka penisilliini pelasti, oli Sir Winston Churchill.
Moni asia maailmassamme voisi olla toisin, ellei köyhä skotlantilainen maanviljelijä olisi pelastanut poikaa suosta ja varmalta kuolemalta ja ellei pelastetun pojan isä olisi pannut avokätisesti hyvää kiertämään.
Jos kirjoitat Googleen haun ”hyvä kiertämään”, yllätyt. Silmänräpäyksessä koneesi tarjoaa sinulle sivutolkulla hakutuloksia, joissa kannustetaan laittamaan hyvä kiertämään. Tällaisia hyvän kierrättämiseen kehottavia ovat mm. Martat, pelastusarmeija, urheiluseurat, Rotaryt, kierrätyskeskukset, kunnat, yhdistykset ja tavalliset kansalaiset.
Maailman tunnetuin hyvän kierrättäjä on Jeesus. Matteuksen evankeliumissa hän sanoo: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:8)
Jokainen meistä on saanut Jeesukselta lahjan, joka on mittaamattoman arvokas. Golgatan ristillä kärsiessään ja kuollessaan hän vapautti meidät kuolemantuomiosta, jonka me olisimme syntiemme takia ansainneet. Tuo vapauteen ja iankaikkiseen elämään oikeuttava lahja on tarjolla jokaiselle ihmiselle. Toivottavasti myös sinä olet ottanut tuon meille lahjaksi annetun pelastuksen vastaan.
Meidän tehtävämme on panna Jeesukselta saamamme ”hyvä kiertämään”. Tämän me voimme tehdä kahdella helpolla tavalla:
Me voimme kertoa tapaamillemme ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta omana Vapahtajanaan, millainen lahja heille on jo valmiina. Paavalin tavoin me voimme sanoa heille: ” Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!” (2.Kor.6:1)
Pelastuksen me olemme saaneet armosta ja pelkkänä lahjana. Omilla hyvillä töillämme tai ansioillamme me emme pysty itseämme pelastamaan emmekä liioin saamaamme lahjaan mitään lisäämään. Niinpä voit suunnata kaikki hyvät työsi hyvän kierrättämiseen, lähimmäistesi auttamiseen ja palvelemiseen.
Kun ihminen on rakastunut, hän keksii helposti tapoja, joilla voi ilahduttaa ja palvella rakastettuaan. Samalla tavalla Jeesuksen suunnattoman rakkauden lahjan saanut löytää monia tapoja palvella kaikkia niitä, jotka apua tarvitsevat.
Noudatetaan, ystävät, elämässämme Galatalaiskirjeen 6. kuvun 9. jakeen neuvoa: ”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.” (Gal 6:9)
Lue ohjeet kommentoinnille
18.5.2020 20:46
Tervetuloa uudistuneelle Patmos-blogille. Valitettavasti vanhoilla sivuilla olleisiin blogeihin tulleita kommentteja ei ole aineiston siirron yhteydessä saatu siirrettyä uusille sivuille.