Meditaatio – hyvää vaiko pahaa

Buddhalaisuudessa olennainen löytyy kaivautumalla itsen takana olevaan minättömyyteen. Kun ihminen on kuoriutunut aistien, halujen, tahdon ja tajunnan kerroksista, ihmisellä ei viimeisessä todellisuudessa ole tiedostavaa minää (i). Tällöin hänen mielensä on avoin…

Ja kun se (saastainen henki) tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Mt.12:44-45

Tämänkaltaisena näen useimpien meditaatioiden menetelmän: tyhjentää mieli ja avata se ties mille. Länsimaisen ajatuksen pohjalla ovat vaaralliset harhaluulot, että ihminen olisi muka hyvä, tai että henget olisivat hyviä, tai että ihminen voisi muka hallita henkiä tahtonsa mukaan.

Meditaatio on perinteisesti tarkoittanut vain neutraalia mietiskelyä, mutta nykyään esim. englanninkielisessä Wikipediassa sanan ”meditation” alla esitellään vain itämaisperäisiä hengellisiä harjoituksia. Näitä on hindulaisuudessa, erilaisissa buddhismin muodoissa ja Islamissa. Kun tätä nykyä puhutaan meditaatiosta, tarkoitetaan useimmiten näitä itämaisia menetelmiä. Thaimaassa esim. buddhalaisuus meditaatioineen elää sulassa sovussa okkultismin, parantamisihmeiden, ennustamisen, amulettien, taikuuden ja henkimaailman kanssa (ii).

Transsendenttinen meditaatio eli TM on tällaista sielun tyhjentämistä ja sen avaamista jollekin muulle. (Transcendental = yliaistillinen, ylimaallinen, tuonpuoleinen.) Siinä pyritään ”ihmisen alkulähteelle” (iii) – hindujumala Brahmanin yhteyteen. Maharishi, joka on TM:n kehittäjä, on sanonut: ”Valaistukseen johtava tie on itsehypnoosia” (iv). Maharishi Mahesh Yogi ei väitä keksineensä itse TM -menetelmää vaan on saanut sen vanhoilta klassisilta hinduopettajilta eli joogamestareilta (v).

Mindfullness (vi) on nyt suurta huutoa. Se juontaa buddhismista. Sanotaan, että se on osa buddhistista psykologista traditiota (vii). Siinä keskitetään huomio eri ruumiin toimintoihin, esim. hengitykseen, kehon asentoihin tai senhetkisiin ääniin, ajatuksiin tai tunteisiin. Sana ”mindfullness” on käännetty mm. ”tiedostaminen” tai ”muistaminen” tai ”keskittynyt huomioiminen”. Pyritään täyden huomion kiinnittämiseen jokaiseen ajatukseen, tuntemukseen tai aistimukseen, jotka sitten tunnistetaan ja hyväksytään sellaisenaan mitenkään tuomitsematta (viii).

– Mutta hetkinen, jos jokainen mieleen lennähtänyt ajatus täytyy hyväksyä sellaisenaan, silloinhan mielen takaportti on avattu joka tapauksessa millaisen ajatuksen tai hengen tahana pöllähtää aivoihin. Marja-Kaarina Marttila totesi hiljakkoin Radio Patmoksessa, että mindfullness on mietiskelyn ja joogan yhdistelmä, jossa on neljä tasoa. Ylimmässä mindfullnessin tasossa tavoitellaan – siinäkin – tyyntä tyhjyyttä ja olemassolemuutta.

En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on. Jes. 45:19

Mitä Luther sanoikaan pään päälle pesää tekevistä linnuista? Taikka Paavali villeistä ajatuksista:

Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. 2.Kor 10:5.

Ympäristömme on täynnä sielunvihollisen eksyttäviä henkiä, kuulosti asia miten vainohullulta tahansa. Ne tunkeutuvat ihmiseen ajatuksina ja vaikutelmina kasvaakseen sitten sielun maaperässä (ix). Watchman Nee, joka tunsi hyvin oman maansa okkultistiset käytännöt, kirjoitti ”Sielun piilevässä voimassa” (x) : Kaikki, jotka kehittävät sielunvoimaansa, eivät voi välttyä joutumasta kosketuksiin pahojen henkien kanssa ja niiden käyttöön” (s. 28). Jouni Forsström kirjassa ”Väkevä eksytys” (xi) toteaa: ”Mielensä avaaminen kritiikittä kaikelle henkivalloista tulevalle, johtaa väkisin pahojen henkien petokseen joutumiseen ja vähitellen syvenemään meedion tilaan” (s. 65).

Joskus jokaisen ihmisen on kuitenkin tarve tyhjentää ajatuksensa. Mutta silloin suosittelen ennemmin päiväunia, kirkossa käyntiä, kävelyä luonnossa, musiikkia, uimahallia, sanaristikkoa, sudokua, tervehenkistä elokuvaa, romaania, matkaa tms. Mukava seura on ok, paitsi jos nämä ihmiset vatvovat aivan niitä samoja stressaavia asioita, joista juuri tahdot välillä ”tuulettua”.

Koulujen välitunnit ovat aivojen ”tuulettumisen” tilaisuuksia ja erittäin tarpeellisia sellaisia. Jos opetus vain jatkuisi ja jatkuisi, niin seuraava tieto syrjäyttäisi edellisen tiedon, ja se häipyisi tykkänään. Tieto on annosteltava. Lisäksi sille on annettava tilaisuus, aikaa painua syvään muistiin, tallennukseen, josta sen sitten tarpeen tullen voi palauttaa mieleen.

– – –
Kristilliset meditaatiot ovat rantautumassa Suomen seurakuntiin. Näitä on mm.:
• Ignatiaaninen spiritualiteetti
• karmeliittaspiritualiteetti
• ”kristillinen jooga”

Ignatiaaniseen spiritualiteettiin kuuluu paljon itsetutkiskeluun, elämänvalintoihin ja hengelliseen ohjaukseen liittyviä teemoja. Ignatius Loyolan ajatukset olivat pohjana retriittiperinteen synnyssä ja hän oli se, joka perusti jesuiittaveljeskunnan. Hänen pääteoksensa on Hengellisiä harjoituksia (Exercitia spiritualia) (xii), joka on kokoelma kristillisiä meditaatioita, kontemplaatioita ja rukouksia. En ole päässyt tutustumaan k.o. teokseen, mutta hänen omaelämäkerrastaan, eräästä loppuhuomautuksesta löytyy viittaus harjoituksiin n:ot 313-327, 328-336 ja Loyolan tekstiä: ”Niille henkilöille, jotka vaeltavat kuolemansynnistä kuolemansyntiin, on vihollisella yleensä tapana asettaa silmien eteen näkyviä nautintoja pannen heidät kuvittelemaan aistillisia huvituksia ja hekumoita pysyttääkseen ja kasvattaakseen heitä yhä enemmän heidän paheissaan…(xiii)” Kaikella kunnioituksella, mutta yli kolmesataa mietiskelyharjoitusta itsetutkistelua laittaa miettimään Kalevi Lehtisen tapaan, ollaanko siirrytty Kristus-keskeisyydestä synti-keskeisyyteen?

Karmeliittaspiritualiteetti eli rukoileminen Avilan pyhän Teresan mukaan kuuluu kuten edellinenkin Roomalaiskatoliseen perinteeseen. Se liittyy myös laajempaan traditioon nimeltä lectio divina (suom: jumalallinen lukeminen). Kyse on Jumalan sanan pohjalta mietiskelystä ja sen synnyttämästä rukouksesta. ”Meditaatio” on pyhän Teresan mukaan rukoilemisen yksi kategoria (xiv). Mielikuvituksen käyttäminen, ajatteleminen ja tahtominen rukouksessa ovat kaikki pohdiskelevan mietiskelyn toimintoja. Sisäisessäkään katselussa eli kontemplaatiossa ei saa jättää mietiskelyä eikä ymmärryksen toimintaa(xv). Teresalainen rukous on Kristuksen kanssa, Kristukselle ja Kristuksessa. Kristus täyttää yksinäisyyden tyhjiön. Rukoilija ”pureksii” Jumalan sanaa (xvi). Näitä katolilaisia mietiskelytapoja edistää Ekumeeninen, uskontojenvälinen karmeliittayhteisö (CEI), joka pyrkii dialogiin kaikkien eri uskontojen kanssa ja toimii Evankelis- Luterilaisen kirkkomme piirisssä. – Näin luin netistä.

Kun kahdessa edellisessä hartausmuodossa Jumalan sana on lähtökohtana, ”kristillisessä joogassa” sillä ei ole roolia. Kaikki joogan asennot ovat alun perin hindujumalille osoitettuja riittisiä rukousasentoja, näin kertovat hindulaisuudesta kristinuskoon kääntyneet uskovat. Yle uutisissa 20.4. 2019 oli juttu lapsijoogasta. Sitä, missä tällaisia tunteja vedetään, ei oltu mainittu – ei kai vain peruskoulussa? Eräs haastateltu lapsi kertoi pitävänsä erityisesti aurinkotervehdys -nimisestä liikesarjasta. Tietääkseni se on aito ja alkuperäinen aurinkojumalan palvontameno. – Siis uskontoa jumpan valekaavussa. Sellainenkin liikesarja on kuin ”viisi riittiä”. Sen väitetään pitävän ihmisen ikuisesti nuorena. Mielestäni joogaa ei minkäänlaisessa muodossa voi pitää kristillisenä.

Joogan muotoja on lukuisia, ja aktiivista joogaajaa houkuttaa kokeilemaan joskus niitä kaikkia. Bhakti-jooga on palvonta-joogaa. Joissain joogamuodoissa käytetään mantraa eli sanaa, jota hoetaan. Mantra on aina jonkin jumaluuden nimi, eli paikalle kutsutaan jotain henkiolentoa.
Mutta vaarallisin on kundalini-jooga. New agen papitar, Shirley Mclaine kertoi eräässä kirjassaan harjoittavansa päivittäin chakra-meditaatiota, joka on vain kundalini -joogan kevytversio. Kundalini perustuu ihmisen fyysisessä kehossa oleviin seitsemään hermokeskukseen, joita harjoituksessa mielen avulla kiihotetaan. Kun nämä chakrat ”pyörivät”, ihmisruumiista tulee instrumentti, joka kutsuu henkimaailman toimijoita luokseen. Tämä spiritismin muoto toimii siinä kuin lasinpyöritys tai hypnoosikin. Huono puoli on se, että henget on helppo kutsua paikalle, mutta ne eivät välttämättä jää vain istuntoon, vaan voivat tupsahtaa kutsujansa seuraan keskellä katua, kaupan kassajonossa, keittiössä, hississä, missä tahansa ja koska tahansa.

Ulkona oli enkeli. Se vilkutti minulle. Ikkuna oli auki, muttei se tullut sisään vaan kellui ilmassa. Opiskeluboksini sijaitsi viidennessä kerroksessa. Käänsin sille selkäni ja syvennyin tenttikirjaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua katsoin oliko se vielä siellä.

Oli se. Se oli muuttanut asemaansa ja roikkui nyt neljännen ja kolmannen kerroksen välillä tyhjän päällä. Sillä oli kimmeltävä puku, kultaiset hiukset. Sen siivet olivat kuin taiteltua hopea-platinalevyä ja ne loistelivat.

Katselin sitä. Se ojensi kätensä minulle ja tuntui sanovan: Tule, minä poistan murheesi. Kurkotin ikkunasta. Kaikki murheet, lemmentuskat, huolet, ilkeydet, välinpitämättömyydet, yksinäisyydet… Halusin kysyä siltä jotain ja katsoin sitä silmiin. Enkeli oli kierosilmäinen. Sen ilmekin oli vihainen. Se tuntui sanovan: Hyppää jo, ei minulla ole koko päivää aikaa!

Suljin pelästyneenä heti ikkunan ja hakeuduin hoitoon. Sain ajan HYY:n poliklinikan psykologin luo. Kerroin psykologille ahdistuksestani, mutta hän ei uskonut minua. Sanoi että valmistumisvaiheessa opiskelijoilla on usein ahdistuneisuutta, stressiä, pelkoja. Hän kehotti tekemään kävelylenkkejä ja nukkumaan riittävästi.

Ehkä oli hyvä, ettei hän uskonut minua. Olimme pienellä porukalla harjoittaneet spiritismiä, lasin pyöritystä, hypnoosia. Olin lisäksi joogannut kundalinia ja ahminut kaikki mahdolliset kirjat okkultismista ynnä tehnyt Steinerin selvänäköharjoituksia. Yksi ryhmämme jäsen joutui Hesperian suljetulle osastolle, diagnoosina skitsofrenia. Kävin häntä tapaamassa, hänellä oli ihan samoja oireita kuin minullakin. Mutta minä kuljin vapaana. Täytyi koettaa itse selviytyä. Vanha kunnon Isä meidän -rukous auttoi kummasti pahimman yli. Sitten palasin taas maailmallisuuteen, ja kului vielä parikymmentä vuotta järkiintymiseeni, mutta se on taas toinen tarina.

Jotkut rehelliset psykiatrit ovat havainnoineet ja diagnosoineet sellaisen vakavan oireyhtymän kuin meditaatiopsykoosi. Sielunvihollinen on sielun vihollinen.

– – –
Vielä haluaisin sanoa jotain ”kehollisesta rukouksesta”. – Mitä on ”kehollinen rukous”? Kuitenkin jotkut tahot haluavat tuoda sellaista seurakuntaan. Tanssi on tanssia ja jooga on joogaa. Mutta missään Raamattu ei kehota rukoilemaan ”kehollisesti”. Päinvastoin:

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Joh. 4:24
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Gal 5:16-17

Ellei sitten Baalin palvojien ”rukousta” ruumiinsa viiltelyineen pidetä ”kehollisena rukouksena” – 1 Kun. 18:26-28?

– – –

Lähetyssaarnaaja Pekka Yrjänä Hiltusen mukaan olemme tilanteessa, jossa ”kuka hyvänsä voi uskonnon nimissä tarjoilla äkisti kokoonkyhättyjä keitoksiaan uskonnon ydinluukeittona” (xvii).
Niin onkin nyt Suomen Siioniin ujuttautumassa monenlaisia ’spiritualiteetteja’: maailmankatsomuksia, itsekehittämisen ja -parantamisen konsteja, sekalaisia mieltä tyynnyttäviä menetelmiä, terapioita, eksytyksiä ja kotkotuksia – suoraan tuonelan porteista (xviii). Ikään kuin valtaan noussut teologia, joka heittelee Jumalan sanaa romukoppaan, ei vielä riittäisi.

– – –

(i) Pekka Yrjänä Hiltunen: Vieraassa pöydässä, vastapäätä Buddhaa ja Kristusta, Suomen Lähetysseura, Saarijärvi 2000, ISBN 951-624-259-6, s. 29

(ii) Pekka Yrjänä Hiltunen: Vieraassa pöydässä, vastapäätä Buddhaa ja Kristusta, Suomen Lähetysseura, Saarijärvi 2000, ISBN 951-624-259-6, s. 102

(iii) Gordon R. Lewis: TM matka tuntemattomaan, Kuva ja Sana, Lahti 1977, ISBN 951-9073-27-2 s. 75

(iv) Emt s. 66

v) Emt s. 36

(vi) Kts: Wikipedia in English ”Mindfulness”

(vii) ”Mindfulness meditation is part of Buddhist psychological traditions. Wikipedia”

(viii) Kts: Wikipedia in English ”Mindfulness”

(ix) Jaak. 1:14-15

(x) Watchman Nee: Sielun piilevä voima, Saarijärvi 1982, ISBN 951-622-184-x s.28

(xi) Jouni Forsström: Väkevä eksytys! ”Toronton siunaus” Verrattuna Jeesuksen evankeliumiin, Myllypaino Leväsjoki 1995, ISBN 951-97306-1-3 s. 65

(xii) Kts: ”Hengelliset harjoitukset”, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 105, Helsinki 1977

(xiii) Ignatius Loyola: Pyhiinvaeltajan kertomus, Kirjapaja Oy, Helsinki 2004, s.104

(xiv) Morello Sam Anthony: Avilan pyhän Teresan kutsu rukoukseen, Katolinen kirkko Suomessa, Helsinki 1997, ISBN 951-97140-6-5 s. 14

(xv) Morello Sam Anthony: Avilan pyhän Teresan kutsu rukoukseen, Katolinen kirkko Suomessa, Helsinki 1997, ISBN 951-97140-6-5 s. 15

(xvi) Emt. Ss: 18, 19 ja 20

(xvii) Pekka Yrjänä Hiltunen: Vieraassa pöydässä, vastapäätä Buddhaa ja Kristusta, Suomen Lähetysseura, Saarijärvi 2000, ISBN 951-624-259-6. s. 102

(xviii) ”Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse perkeleestä”. – Luther. Luterilaiset tunnustuskirjat, Schmalkaldenin kappaleet 1944 s. 265