Loppuun asti on oleva sota

Olemme viime viikkojen aikana joutuneet ainakin täällä Euroopassa jännityksellä seuraamaan tilanteen kehittymistä Ukrainassa. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun taholta on varoiteltu sodan syttymisen mahdollisuutta Venäjän ja Ukrainan välille. Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiset sota-harjoitukset ovat joka tapauksessa alkaneet aivan Ukrainan rajan tuntumassa. Eikä Venäjän uhoaminen ole rajoittunut ainoastaan Ukrainaan, vaan tiukkoja kyselykirjeitä Venäjän turvallisuuteen liittyen ovat saaneet monet kymmenet muutkin valtiot, Suomi mukaan lukien.

Eli kylmän sodan aikakausi ei ole sittenkään takanapäin, vaikka välillä saattoi siltä tuntua. Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, jyrkkä kahtiajako idän ja lännen välillä yhtäkkiä laimeni. Yhteistyötä Venäjän ja Lännen välillä viriteltiin monella alalla. Muistan itsekin, kuinka omalla työalallani vankeinhoidossa oli ystävyysvierailuja puolin ja toisin. Venäläiset tekivät tutustumis-matkoja Suomen vankiloihin ja Suomesta käytiin puolestaan tutustumassa Venäjän vankeinhoitoon. Paitsi opintomatkoina, nuo vierailut toimivat mahtavina tilaisuuksina ystävyyssuhteiden luomiseen. Itsekin kävin noilla matkoilla niin Pietarissa kuin Murmanskissa ja sain tavata jopa korkea-arvoisia alueellisia vankilajohtajia.

Mutta sitten aivan kuin yhtäkkiä tuo kaikki loppui 2000-luvun alussa. Aluksi emme Suomessa oikein tienneet miksi, mutta myöhemmin tuli kautta rantain tietoa, että Venäjällä on tapahtunut suuria henkilöstövaihdoksia.

Tuo 1990-luku oli sellaista liennytyksen aikaa, että monet maat alkoivat jopa vähentää puolustus-menojaan ja -valmiuttaan. Ajateltiin, että miksipä haaskata rahaa kalliiseen asevarusteluun ja puolustautumiseen, kun sodan uhka esim. Euroopassa näytti vähänevän. Tänä päivänä monet maat, mukaan lukien esim. läntinen naapurimaamme Ruotsi ovat joutuneet tarkistamaan kurssiaan, ja niinpä mm. Gotlannin kaduilla saattaa tänä päivänä nähdä valmiustilassa olevia sotilaita.

Jumala ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen profeetoille, (Aamos 3:7). Eikä tässäkään tapauksessa ole ollut poikkeusta. Muistan, kuinka esim. David Wilkersson aikanaan jo 1970-luvulla ennusti, että silloinen Neuvostoliitto tulee avautumaan niin, että evankeliumiakin voidaan sinne mennä julistamaan. Ja näin todella kävi. Olin itsekin mukana joillakin tällaisilla evankeliointi matkoilla. Kävin joidenkin vankilalähettien kanssa esim. Murmanskin vankiloissa pitämässä hengellisiä tilaisuuksia. Minulla on vieläkin muistona noilta matkoilta valokuvia, joissa olen esim. kahden venäläisen everstin kanssa samassa kuvassa. Toinen noista eversteistä oli henkilökohtaisessa uskossa, ja molemmat kiittelivät meitä suomalaisia siitä, että tulemme julistamaan heille evankeliumia ja tuomaan Jumalan sanaa.

Mutta Wilkersson myös toi selvästi esille, että tuo vapauden aika tulee olemaan lyhyt, ja sitten rajat menevät uudestaan kiinni. Muistan aivan selvästi itsekin nämä ennustukset, joten kukaan ei voi sanoa, että helppohan se on jälkeen päin sanoa jonkun profetoineen noin. Näistä profetioista löytyy jopa mustaa valkoisella omasta kirjahyllystänikin.

Tänä päivänä huomaamme, että näin on todellakin käynyt. Jumala on taas kerran ilmoittanut pal-velijoilleen profeetoille etukäteen, mitä tulee tapahtumaan maailman historiassa. Rajat aukenivat, mutta rajat ovat myös nyt umpeutumassa. Vapauden ja liennytyksen aika tuntuu olevan ohi.

Jumalan sanaa tuntevalle tämä ei ole mikään yllätys. Ennustaahan Raamattu selvästi, että ihmis-kunta ei tule saavuttamaan rauhaa omilla ponnisteluillaan. Esim. Danielin kirja ennustaa, 9:26: ”Ja loppuun asti on oleva sota!” Samaan viittaa myös Jeesus puhuessaan lopun ajoista, Matt. 24:7: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan!” Alkukielessä kansa sanan kohdalla on kreikan kielen sana ”ethnos” ja valtakunta sanan kohdalla ”basileia”. Basileia tarkoittaa tietysti valtakuntaa tai kuningaskuntaa, kun taas ethnos voidaan kääntää joko kansa, kansakunta tai kansanheimo. Tekee mieli sanoa, kuinka tarkasti tässäkin Raamattu ennustaa lopunajan tapahtumia. Se mitä tänä päivänä kuulemme esim. Ukrainasta, liittyy hyvin paljon tuohon ethnos -käsitteeseen. Onhan Venäjä ja Ukraina tietyllä tavalla veljeskansoja, ja huolimatta samasta etnisestä taustasta, sota on uhkaamassa. Aina nousee uusia Hitlereitä ja Stalineja, jotka janoavat val-taa. Eikä meidän Eurooppamme ole tälläkään hetkellä ainut näyttämö näille vallan tavoittelijoille. Kauko-idässä näemme saman valtapyrkimyksen vaikkapa Kiinan taholta.

Ihmiskunta ei todellakaan tule saavuttamaan rauhaa omilla ponnisteluillaan. Rauhaa ei saavuteta siksi, koska ihmiskunta haluaa jättää Jumalan täysin pois laskuistaan, ja haluaa luopua Jumalasta ja Raamatun sanasta. Ainut rauha, mikä Raamatun ennustusten mukaan saadaan aikaiseksi, on hetken kestävä valheellinen rauha, jonka Antikristus saa aikaan valtaan noustessaan. Sekin on siis petollinen rauha, jonka Antikristus tulee itse särkemään ja näyttää todelliset kasvonsa.

Jos ihmiskunta pystyisikin luomaan pysyvän ja kestävän rauhan omilla ponnistuksillaan, silloinhan kävisi niin, että kun Rauhanruhtinas Jeesus Kristus aikanaan saapuu, Hänhän joutuisi toteamaan: ”Täällähän on jo rauha saavutettu ilman minua!” Mutta näin ei totisesti tule käymään! Raamattu sanoo, että loppuun asti on oleva sota.

Kun Jeesus puhui lopun aikaan liittyvistä sodista, Hän osoitti rohkaisun sanoman myös omille seuraajilleen, ja tuo sanoma oli: ”Te saatte kuulla sodan ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua”, Matt. 24:6. Jeesuksen seuraajina saamme muistaa, että kaikki on sittenkin Taivaallisen Isän käsissä. Tässä maailmassa ei mitään tapahdu Hänen tietämättään ja salli-mattaan. Mutta kerran tulee Rauhanruhtinas, joka särkee miekat ja jouset, ja luo kestävän ja pysyvän rauhan.