Loistava puku

”Yleinen kansanjuhla? … erikoinen vapauden ja hilpeyden ilmapiiri vierittävät elämän sivuun tavanomaisilta raiteilta.. kertomuksissa ja muissakin olennainen rooli oli iloisella piruilulla.. karnevaalin ja laskiaisen humua … valtavaa merkitystä, mikä on valepuvuilla ja kaikenlaisilla mystifikaatioilla samoin kuin pieksäjäisillä ja kunnian riistämisellä.” s. 506

.. ”kansankulttuuri, on kaikkina kehityskausinaan ollut virallisen kulttuurin vastakohtana.. naurukulttuuri ..”.s. 518

Yllä olevat sitaatit: Mihail Bahtin kirjasta Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia, Moskova, Progress 1979 Niissä luonnehditaan sitä, mitä Bahtin kutsuu tavallisen kansan harjoittamaksi karnevalismiksi. Se, mitä trahvas ajattelee korkeista asioista ja henkilöistä, on sääty-yhteiskunnassa aina ollut vinoilun kohde. Se saattoi purskahtaa ilmoille tiettyinä hetkinä kansan elämässä, mutta on saanut ilmaisunsa kirjallisuudessakin, esim. Rablais’lla ja Gogolilla. Tanskalainen Ludvig Holberg esittelee näytelmässään ”Jeppe Niilonpoika” eräänlaisen, monissa maissa käytetyn pilailuleikin: väärän kuninkaan juhlan: Otetaan joku kaveri ja tehdään hänet – tahtoen tai tahtomattaan – ”kuninkaaksi”. Sitten pilaillaan rajusti hänen kustannuksellaan. Näytelmässä maalaismoukka Jepestä tehtiin näin joksikin aikaa parooni, ja hauskaa oli.

Matt. 27:27 Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. 28. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan 29. ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Terve, juutalaisten kuningas!” 30. Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. 31. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.

”Tulipunainen vaippa”, ”purppuravaippa”, ”loistava puku”, ”purppurainen vaippa”, siinä neljän evankelistan luonnehdinnat Jeesuksen ”rooliasusta” pirullisen kiusaamisen aikana. Purppura oli äärimmäisen kallista, sitä saivat käyttää vain kuninkaalliset. Muilla oli ehdoton kielto. Suomessa 1700-luvulla Porissa eräs talonpoikaistyttö tuomittiin 8 päivän vedelle ja leivälle, kun hän oli käyttänyt päässään tykkimyssyä, samoin eräs leskinainen. Vain säätyläisillä, siis kartanon herrasväkeen kuuluvilla naisilla, oli luvallista käyttää tätä pikkuista myssyä, jossa oli silkkiä, laskoksia ja pitsiä. Nämä kansanlapset olivat syyllistyneet kirjaimellisesti säädyttömyyteen. Säädyt erotettiin tiukasti toisistaan pukeutumisella.

Miten ’väärä kuningas’ sai pitää päällään oikeaa kuninkaallista purppuraa?

Kaikki kuluu. Koi syö demokraattisesti niin ruhtinaiden kuin renttujenkin vaatteita. Todennäköisesti kyseessä oli vanha, pinttyneen likainen, joskus pahasti repeytynyt purppuraviitan retale, jonka kuningas Herodes oli poistanut varastostaan ja antanut soltuille leikittäväksi. Että violetti väri oli alkanut ’loistaa’, saattaa johtua purppuran lakmus-ominaisuudesta; vaate oli ehkä kastunut happamaan hikeen tai etikkaan. Herodeksella ei tietenkään ollut käytöstä poistettavaa kruunua ’kuninkaalle’; sen sotilaat väänsivät orjantappuroista. Kun kyseessä oli kuolemaantuomittu, vankia saattoi runnella miten sattuu – kunhan jätti henkiin. -”Kuoleehan tuo kumminkin.”

Oli yleinen usko, että teloitettu kuolemansa jälkeen saattoi kummitella tappajalleen siinä määrin, että tämä tulisi hulluksi. Juudas oli ilmeisesti laskenut, että Jeesus selviäisi vain vankeudella ja ruoskinnalla. Kuultuaan päätöksen kuolemantuomiosta, hän joutui paniikkiin, ehkä suorastaan psykoosiin.

Ranskan vallankumouksessa giljotiinin työntekijät olivat usein peittäneet kasvonsa naamarilla, jotteivät joutuisi jälkeenpäin surmattujensa henkien tunnistamiksi ja vainoamiksi. Usein teloittajat myös pyysivät teloitettavalta etukäteen anteeksi sitä, että he olivat pakotettuja riistämään tämän hengen.

Ihmishenki ei ole kallis. Kuitenkin harkittuihin teloituksiin suhtauduttiin tietyllä varovaisuudella. Ristiinnaulitsemisen idea oli siinä, että kukaan ei tappanut vankia, kukaan ei ollut syyllinen, vaan ”itse tuo lakkasi hengittämästä”. Niin varsinkin silloin, kun sääriluut hakattiin poikki. (Kukin voi kokeilla, kauanko voi hengittää rekillä riippuessa käsistään ja jalat irti maasta.) Sääriluiden hakkaaminen poikki ei ollut pikku homma. Keihäs kylkiluiden alta sydämeen oli helpompaa, mutta sen uskalsi tehdä vain varmasti kuolleelle. Ristiinnaulitsijat olivat kokeneita ammatti-ihmisiä, joukossa aina yksi ’virallinen’ kuoleman todistaja. Tapa naulita rikollinen tai vihollinen ristiin keksittiin luultavasti parthilaisten keskuudessa. Tapa yleistyi sitten Karthagossa noin 200-luvulla eKr. (- Ceterum censeo..!) Sieltä roomalaiset valloitettuan kaupungin omivat julman tavan ja käyttivät sitä rangaituksena pahimpiin rikollisiin, ei kuitenkaan Rooman kansalaisiin.

Jos potilas nykyaikana kysyy psykiatriltaan, miksi Jeesus ristiinnaulittiin, hän saa vakiovastauksen: – ”Jeesus naulittiin ristille siksi, ettei sinun eikä minun eikä kenenkään ihmisen sen jälkeen enää tarvitse joutua ristiinnaulittavaksi.”

Ristiinnaulitseminen kiellettiin lopullisesti vasta Konstantinus Suuren toimesta n. 300 vuotta jälkeen Kristuksen. Sitä oli siis käytetty kaikkiaan ainakin puoli vuosituhatta. Vielä armon vuonna 2014 Isis-terroristit ristiinnaulitsivat kalifaatissaan useita vankeja, erityisesti kristittyjä ja myös jesidejä. – Eli: sekulaarin psykiatrin vastaus on silkkaa pötyä.

Oli sotilailla toinenkin stressilääke – alkoholi, kuinkas muuten. Työvuoro oli pitkä, ehkä vuorokausi, ehkä niin kauan, kunnes teloitettavat kuolivat. Ennen ristiinnaulitsemista Jeesukselle tarjottiin viiniä, johon oli sekoitettu sappea. (Matt. 27:34) Sen tarkoitus oli pistää tuomitun vatsa sekaisin; Jeesus kieltäytyi tästä.

Sotilailla oli mukanaan myös mirhalla terästettyä viiniä. Nyt, Suomessa ainakin on yleinen luulo, että mirrha on jotain sulotuoksua. Kaikkea muuta. Mirhaöljyä voi käydä ostamassa tai haistelemassa hyvin varustetuissa täkäläisissä terveyskaupoissa. Haju on voimakas, pistävä pihkantuoksu, joka taatusti peitti hien ja muiden eritteiden lemun – miehillä. Nainen ei varmasti hajustaisi itseään sillä. Esterin kirjassa Esteri sai kuusi kuukautta ’mirhahoitoa’ (Est. 2:12). Veikkaisin että se oli pikemmin siedätyshoitoa, ettei nuori raikas maalaismorsian joutuessaan vankkaan miehiseen tuoksupilveen, saisi oksennuskohtausta juuri hääyönä.

Mirhalla terästetty viini on ollut Arabiassa käytössä hevosten doupingina, jotta ne kestäisivät kauemmin ajojen tai kilpailujen aiheuttamaa rääkkiä. Etikkaa taas kehittyy vanhempaan viiniin luonnostaan. Siitä tulee hapanviiniä ja siitä edelleen viinietikkaa.

– Minuutit ja tunnit matelivat tuomiopaikalla.

Paholainen kuiski katselijoille herjoja huudeltavaksi, laittoi sylkemään ja lähetti paarmalaumoja Vapahtajan selkähaavoihin, samalla myös vartijoiden kimppuun- kiusa se on pienikin kiusa.

Lopulta yksi ristiinnaulitsijoista jakoi hyvän hyvyyttään omaa evästään ristillä olevalle. Hän imeytti mirrhaviiniä sieneen, asetti sen iisoppiruo’on päähän ja juotti tälle. Iisoppi on kaikkein antibakteerisin kasvi lamiaceae-heimossa. Sitä käytettiin yleisesti sutina tai muuna välikappaleena, kun ei haluttu liata omia käsiä. Kuuden tunnin jälkeen Jeesuksen rääkki loppuikin.

Jeesus kuoli, koska sillä tavalla Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. (2 Kor. 5:19 – Se on: oman itsensä, oman sanomisensa kanssa). Jumala sanoi: Hes. 18:4.(myös 1. Ms.2:17) ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava!” Hän lunasti nämä sanansa Jeesuksen kautta: Room 5: 6. ”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.”

– Sinun ja minun edestä. Tässä ’diilissä’ ei paholaisella ole mitään osaa eikä arpaa.

* * *

1700-luvun säädytöntä pukeutumista kts: J.W. Ruuth: Porin kaupungin historia ss 233-234. Mirha, kts Genders: Scened Flora.. Encyclopedia, Granada 1978 ISBN 0 583 12891 2

Matt. 27:28 kr: ”kokkinen” = tulipunainen

Mark.15:17 kr: ”porfyran” = purppuranvärinen

Luuk. 23:11 kr: ”estheta lampran” = puku loistava

Joh. 19:2 kr: ”porfyroun” = purppuranvärinen

Tekstit ristin yläosassa:

Iesus Nazarenus Rex Iudeorum – (=INRI)- latina

IESOUS O NAZORAIOS O BASILEUS TON IOUDAION – kreikka

Jeshua Hanazeret Vemelek Hajihudim – heprea