Liittovaltiohanke etenee Euroopan unionissa

Tämä pyrkimys tähtää myös kansallismielisyyden nujertamiseen ja kansallisvaltioiden perustukselle muotoutuneen historiallisen Euroopan lopulliseen hautaamiseen.

EU-federalistinen ratkaiseva ja peruuttamaton läpimurto pyritään toteuttamaan seuraavan kahden vuoden aikana eli vuosina 2020–2022 toteutettavan Conference on the Future of Europe -hankkeen myötä. Yleiskuvan tästä hankkeesta saa myös täältä.

Valtavirtamediat eivät ole kovinkaan paljon pitäneet esillä tätä EU-liittovaltiohankerynnäkköä, jonka aloitusta on viimeistelty etenkin vuoden 2019 loppuviikkoina ja vuoden 2020 alkupäivinä. Tästä huolimatta kyse on koko EU:n laajuisesta hankkeesta, jonka on määrä vaikuttaa perusteitaan myöten sekä EU:n päätöksenteko- ja hallintainstituutioihin että EU:n perussopimuksiinkin. Kyse ei ole mistään vähäisemmästä kuin siitä, että nyt määritellään uusiksi koko EU:n olemassaolon ydin – eli tuodaan avoimesti esiin visio EU:sta ylikansallisena superliittovaltiona – ja sovitaan sopimukset uusiksi tai muutetaan olemassa olevat sopimukset liittovaltioagendan mukaisiksi.

Keväällä 2020 aktivoituvassa hankkeessa ovat mukana yhtä hyvin EU-parlamentti, EU-komissio kuin Eurooppa-neuvostokin eli EU:n jäsenvaltioiden hallitukset. Tavoitteena on laatia ja säätää uudet EU-lait sekä ajaa läpi näiden mukaiset muutokset EU-sopimuksiin. Niin sanottujen EU-kansalaisten ääntäkin on määrä pyrkiä kuuntelemaan, sillä liittovaltiohanke on lanseerattu demokratianedistämishankkeeksi.

Jos Suomen nykyinen hallitus ei sitä ennen kaadu sisäisiin ristiriitoihinsa, lähtee Suomi tähän EU-liittovaltiohankerynnäkkökonferenssiin punavihreän ja äärimmäisen EU- ja globalismihenkisen hallituksen johdolla. Suomalaisen kansallisvaltion tuleva kohtalo on siis osaltaan sellaisen hallituksen käsissä, joka lähtökohtaisen ohjelmallisesti on sitoutunut edistämään avointen rajojen monikulttuurisuutta ja asennoituu vihamielisesti kansallismielisyyttä ja kansallisvaltion ideaa kohtaan.

Keskeinen tavoite EU:n liittovaltioagendan edistämisessä on määräenemmistöpäätösten ratkaiseva lisääminen. Jos päätöksenteko toteutuu määräenemmistöllä, ovat pienten jäsenvaltioiden kuten Suomen vaikutusmahdollisuudet menneet lopullisesti. Panokset ovat nyt, lievästi todettuna, suuret ja kovat.

Euroopan tulevaisuus -EU-konferenssia ovat jo pohjustaneet useat erilaiset arvovaltaiset ohjelmanjulistukset ja tavoitteenasettelun ilmaukset. 22.1.2019 solmittiin Saksan ja Ranskan välinen niin sanottu Aachenin sopimus, jonka on määrä vahvistaa Saksan ja Ranskan välistä yhteenliittymistä ja tukea tuleva EU:n kehkeytyminen entistäkin vankemmin tämän ykseyden varaan. Torjuttaviksi vaaroiksi ja uhkatekijöiksi määriteltiin nouseva nationalismi, oikeistopopulismi ja brexit.

Erittäin merkittävä virstanpylväs EU:n tulevan tulevaisuuskonferenssin kannalta oli useissa eurooppalaisissa lehdissäkin 4.3.2019 julkaistu Ranskan presidentti Macronin kirje EU-kansalaisille, jota käsitellään myös tässä.

Macron, joka ennakoi keväällä 2019 myös myönteisessä hengessä satojenkin miljoonien afrikkalaisten maahanmuuttajien vyöryä Eurooppaan tulevien vuosikymmenien aikana, piti kirjeessään brexitiä ja kansallismielisyyttä suurina ja torjuttavina vaaroina ja uhkina, puolusti euroon nojaavaa EU-rahapolitiikkaa, puhui yhteisen EU-puolustuksen puolesta, ehdotti uutta eurobyrokratiaa eli virastoa ”demokratian suojelemiseksi”, vaati sananvapausrajoituksia ja niin sanotun vihapuheen puhdistamista internetistä, yhdenmukaista turvapaikkapolitiikkaa sekä vannoi vihreän ilmastouskovaisuuden nimeen nollapäästöineen vuoteen 2050 mennessä, kaikkine tästä koituvine yhteiskunnallistaloudellisine seurauksineen.

27.11.2019 julkaistiin ranskalais-saksalainen strategiapaperi Conference on the Future of Europe: Franco-German non-paper on key questions and guidelines, jonka sisältöä ja merkitystä voi tarkastella myös täältä. Tämän strategiapaperin mukaan EU:n tulevaisuuskonferenssin puheenjohtajana tulisi toimia joku merkittävä ja kokenut EU-persoona tukenaan pieni ja valikoitu ohjausryhmä, jossa olisivat edustettuina EU:n instituutiot sekä asiantuntijat ja kansalaisyhteiskunta.

Strategiapaperin mukaan tulevaisuuskonferenssin tulee tähdätä siihen, että EU:sta tehdään entistä yhtenäisempi ja suvereeni toimija, eli käytännössä täysimittainen liittovaltio. Konferenssin ensimmäisessä vaiheessa tulisi käsitellä niitä ratkaisuja, joiden myötä EU:n toiminta muuttuisi demokraattisemmaksi. Toisessa vaiheessa tulisi keskittyä käytännön EU-politiikan prioriteettien terävöittämiseen. Tämän strategisen tulevaisuusohjelman toivotti tervetulleeksi etenkin paneurooppalaishenkinen The Union of European Federalists -organisaatio. Näidenkin federalistien mukaan Eurooppa-projekti tarvitsee nyt akuutisti uudelleenkäynnistämistä, joka onnistuu juuri tulevaisuuskonferenssin kaavailemien liittovaltiohenkisten sopimusmuutosten ja kokonaan uusien perussopimusten ja EU-liittovaltiolle annettavien uusien toimivaltuuksien myötä.

Kesällä 2019 tehtäväänsä valittu EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on myös julkaissut arvovaltaisen luonnostelun EU:n tulevaisuudesta ohjelmapaperissaan A Union that strives for more: My agenda for Europe. Political guidelines for the next European Commission 2019–2024.  Ennen kaikkea juuri tämä EU-komission puheenjohtajan ohjelmanjulistus pohjustaa tulevaa EU:n tulevaisuuskonferenssia.

Von der Leyen on saksalainen Merkel-henkinen CDU-poliitikko eli kristillisdemokraatti, joka ajaa vahvaa eurofederalistista agendaa kaiken edellä esitellyn mukaisesti. Hänen ohjelmapaperinsa kannattaa lukea yksityiskohtaisesti. Paperi osoittaa selkeästi, millaista politiikkaa Merkel-henkiset kristillisdemokraatit tosiasiallisesti ajavat.

Kuvaavaa on, että von der Leyenin ensimmäinen ohjelmakohta on ”eurooppalaisen vihreän jaon”, ”A European Green Deal”, eli Green Deal -ilmastouskovaisuusohjelman toimeenpano koko EU:n laajuisesti. Tämä tarkoittaa ”ilmastoneutraaliutta” eli hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä, YK:n Pariisin ilmastosopimuksen ja ”kestävän kehityksen” Agenda 2030:n vaateiden kuuliaista täyttämistä, hiiliveroineen kiertotalouksineen kaikkineen.

Talousohjelmassaan von der Leyen vaatii euron vahvistamista, koska euro on rahayksikkönä ”ykseytemme symboli”. Talous- ja rahaliittoa on syvennettävä pankkiunioneineen kaikkineen eli täysimittainen liittovaltio on toteutettava. EU:sta on tehtävä myös ”tasa-arvon unioni”, ”A Union of Equality”. Von der Leyen toteaa suoraan – varsin mielenkiintoisesti CDU-poliitikon vaatimana – että me tulemme esittämään uutta syrjinnänvastaista lainsäädäntöä, ”new anti-discrimination legislation”.

Tämä tarkoittaa uuden eurooppalaisen gender-strategian, ”a new European Gender Strategy”, lanseeraamista. Von der Leyenin teksti puhuu miehistä ja naisista gender- eli sukupuoli-termin asiayhteydessä. Mutta kun otetaan lukuun se tosiasia, että käytännössä gender-termiin sisällytetään nykyään yhtä hyvin YK:n kuin EU:nkin agendoissa myös se merkityskokonaisuus, jonka sateenkaarihenkinen ja lukemattomien erilaisten mielikuvitussukupuolien olemassaoloon uskova gender-ideologia termille määrittelee, on von der Leyenin vaatimus uuden gender-strategian välttämättömyydestä paljonpuhuva ja osoittaa, kuinka vahvasti saksalainen CDU on käytännössä omaksunut valtavirtaisen vasemmistoliberaalin poliittisen korrektiuden ja on ryhtynyt lähtökohtiinsa nähden täysin vieraiden aatteiden aisankannattajaksi.

Von der Leyenin johdolla EU-komissio tulee ajamaan EU:n tulevaisuuskonferenssissa täysimittaista liittovaltio-ohjelmaa, joka on vakaumuksellisesti kansallisvaltiovastainen, Euroopan historiallisista kristillisistä juurista sekularismin hyväksi irronnut, utopismiradikalismin värittämä ja sananvapautta rajoittava. Tähän suuntaan Euroopan unionia ajetaan nyt voimalla, vuodesta 2020 alkaen.

Vahva hidaste ja este EU-liittovaltiohankkeelle tulee tosin olemaan Euroopan parlamentin 73-jäseninen Identity and Democracy -europarlamenttiryhmä eli ID-ryhmä, johon lukeutuu nyt yhdeksän kansalliskonservatiivista eurooppalaista puoluetta ja jonka ohjelma on seuraavanlainen.

ID-ryhmä puolustaa eurooppalaisten kansojen ja kansallisvaltioiden vapautta, suvereenisuutta ja identiteettiä. ID-ryhmän mukaan eurooppalaisen sivilisaation kantavat tukipilarit ovat kreikkalaisroomalainen antiikin perinne ja kristillinen perinne. ID-ryhmä puolustaa suvereenien eurooppalaisten kansallisvaltioiden välistä vapaaehtoista yhteistyötä ja torjuu täysin kaikki hankkeet, jotka tähtäävät EU-supervaltion muodostumiseen. ID-ryhmän mukaan kansallisvaltio on luontevin ja korkein taso, jolla demokratia voi toimia. Kansallisten rajojen turvaaminen ja maahanmuuton kontrolloiminen ovat perustavia periaatteita ja oikeuksia, joita tulee puolustaa. ID-ryhmän mukaan kansallisvaltioiden yhteistyötä tarvitaan terrorismin ja islamisaation torjumiseksi ja Euroopan ulkorajojen suojelemiseksi.

ID-ryhmä on ainoa europarlamenttiryhmä, joka ohjelmallisen konkreettisesti katsoo Euroopan historiallisen kristillisen perinnön puolustamisen arvoiseksi ja perustavan luovuttamattomaksi eurooppalaisen sivilisaation olemassaolon ja säilymisen kannalta.

Juuri tästä syystä sekä siksi, että eurofederalistista ja kansallisvaltiovastaista supervaltiohanketta ajetaan juuri nyt täydellä voimalla lopullisimpiin tavoitteisiinsa, osaltani kannustin suomalaisiakin antamaan europarlamenttivaaleissa 2019 mahdollisimman vahvan tuen kaikille niille, joiden europarlamenttiryhmä tuli olemaan se yhteenliittymä, josta muodostui ID-ryhmä kansallisvaltioita, kristillisyyttä ja sananvapautta puolustavine ohjelmineen.

Suomalaisista europarlamentaarikoista tätä ohjelmaa edistävät Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen.

Laura Huhtasaaren Mepin raportti Brysselistä -sarjan 3.1.2020 TV7:ssa julkaistu kolmas osa ”Euroopan parlamentin salityöskentely” valaisee hyvin sitä, mistä EU:n tämänhetkisessä kehkeytymisessä on kyse.