Kurassa

Vähän aikaa sonni juoksi pitkin ojanpohjaa ja vihdoin se alkoi painonsa tähden upota saveen. Se pärski ja räpiköi, puuskutti ja lennätti rapaa. Mutta mikään ei auttanut, se upposi vatsaa myöten kuraan ja jäi siihen. Miehet hakivat traktorin ja nostivat eläimen liejusta kuivalle maalle. Siinä se makasi. Miehet sopivat, että jos eläin ei nouse jaloilleen iltaan mennessä, se teurastetaan. Illalla sonni nousi jaloilleen ja seurasi kiltisti isäntää navettaan.

Me ihmisetkin väsytämme itsemme tyhmyydellämme ja haaskaamme voimamme kaikkeen turhuuteen. Siitä voi vielä mennä pitkä aika, ennen kuin ihminen käsittää hänen suurimman ongelmansa olevan synti ja sen myötä ero Jumalasta.

Eräs mies puhui kokemuksestaan: ”Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä” Snl.30:2.

Voimien kuluttaminen ei kuitenkaan tuo vastausta ikuisen elämän kysymyksiin. Ei Jumala yleensä löydy punttisalista, eikä tanssilattialta, ei osakepörssistä, ei golfkentältä, eikä viinakaupasta. Joskus hän kuitenkin menee sinne ihmisten tähden.

Toinen mies oli jo suostunut vallitsevaan osaansa liejussa makaamiseen, mutta odotti Vapahtajaa: ”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.” Ps.40:2-4.

Jumala on ajatellut meille täyteläisen elämän, joka kulkee hänen tahdossaan. Hänellä on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Jos ihminen poikkeaa tästä, tulee hänen elämästään uuvuttava romukuorma, jota ihminen vetää päivästä toiseen perässään. Tätä kuormaa hän raahaa kotiin, kirkkoon, kauppaan, sukulaisiin, naapuriin ja työpaikalle.

Kaiken takana on hänen oma järjettömyytensä. Kuka haluaisi olla syvyydessä, kuka tahtoisi upota kuravelliin, kuka haluaisi, että voimat uupuvat ja ulkomuoto näyttää surkealta, kuka haluaisi maata voimattomana toisten katseltavana kedolla? Kuka haluaisi, että ohi kulkevat osoittavat häneen sormellaan tai peräti nauravat hänen kurjalle tilanteelleen?

Olisi olemassa helpompi tie, suostua Jumalan tahtoon, jos ihminen antaisi kuormansa Jeesukselle. Jeesuksen kanssa ihminen ei menehdy, vaan selviää.

Joskus Herra saa korjata ihmisiä luokseen kuin tämän rantaliejuun vajonneen sonnin. Sieltä nousee Herran nostamana uupunut kulkija, joka on vielä yltä päältä likainen. Semmoisen Herra korjaa ja ottaa nimiinsä. On siinä sitten kerrottavaa suvulle, ystäville ja kylänmiehille, kun on saanut kokea Herran apua, voimaa ja nostoa takaisin tielle.

Sonni oppi itsepäisen ja omavaltaisen juoksunsa jälkeen, mitä avuton voikaan saada auttajaltaan ja isännältään. Ihminenkin voi oppia sonnin tavoin. Vähenevät voimat, hupenevat varat, tietämättömyys, avuttomuus, heikkous ja sairaus ovat Jumalan mahdollisuus ihmisen elämässä.

Kuka semmoista itselleen toivoisi, rukoilisi tai suunnittelisi? Kuka ajattelee mitään kielteistä oman elämänsä varalle? Huonojen päivien kirkas ajatus on, että huomenna kaikki on paremmin? Valo loistaa taivaasta kuravelliin juuttuneelle.

Jeesus, sinä annoit minunkin väsyä, että voisit auttaa minua. Uupuneena avasin sinulle sydämeni ja sinä tulit minuun asumaan. Kuinka kiitollinen olenkaan sinulle, Mestari.