Kuninkaan rakkaushuolet

Eräänä päivänä kuningas näki, kun tavattoman kaunis ja ihana nuori nainen ratsasti kaupungin kadulla. Mitään upeampaa ja suloisempaa kuningas ei ollut ikinä nähnyt. Niinpä hän käski ottaa selville, kuka tuo nainen oli. Tiedustelut paljastivat, että nainen oli pientä maatilkkua viljelevän köyhän maanviljelijän tytär.

Kuningas ei saanut tyttöä mielestään. Hän oli rakastunut. Hän halusi tutustua tyttöön. Hän halusi hänet puolisokseen. Kuninkaalla oli kuitenkin iso ongelma. Jos hän ratsastaisi upeassa kuninkaallisessa asussaan tytön luo, niin hän ei voisi koskaan olla varma tytön tunteista.

Jos tyttö suostuisi kosintaan, niin tekisikö hän niin vain siksi, että ei uskaltaisi torjua kuningasta? Rakastaisiko tyttö todella kuningasta vai pelkästään hänen valtaansa ja rikkauksiaan? Löytyisikö mitään tapaa lähestyä tyttöä niin, että hän voisi olla varma tytön tunteista?

Monta yötä valvottuaan ja suunnitelman toisensa jälkeen hylättyään kuningas viimein keksi, miten hän tulisi lähestyä tyttöä. Hänen olisi kohdattava tyttö talonpoikana eikä mahtavana ja rikkaana kuninkaana. Vain sillä tavalla hän voisi voittaa itselleen tytön aidon rakkauden!

Kuningas luopui vallastaan, rikkauksistaan ja palatsinsa mukavuuksista. Hän pukeutui yksinkertaisiin vaatteisiin ja lähti elämään talonpoikien keskelle heidän elämäänsä. Hän työskenteli heidän kanssaan. Hän jakoi heidän ilonsa ja kärsimyksensä. Hän juhli ja tanssi, iloitsi ja murehti heidän mukanaan. Tällä tavalla hän viimein voitti syvästi rakastamansa naisen sydämen.

Tarinan tavalliseen maalaistyttöön rakastuneesta kuninkaasta on kertonut tanskalainen teologi ja filosofi Søren Kierkegaard (1813-1855). Tarinansa avulla hän halusi auttaa ihmisiä ymmärtämään, millainen Jumala on.

Jumala syntyi pienenä Jeesus lapsena keskellemme. Hän tuli ihmiseksi ihmisten joukkoon. Hän teki työtä yhtenä meistä. Hän koki ja kärsi kaikki meidän elämme kiusaukset ja vaivat. Hän iloitsi ja juhli ihmisenä ihmisten joukossa. Hän oli valmis kaikkeen tähän voittaakseen meidän sydämemme ja rakkautemme.

Jumala on kaikkivaltias ja Pyhä. Hänen luomansa ihminen on synnin saastuttama ja altis lankeamaan yhä uudelleen. Suotta ei Jumala kerro itsestään Raamatussa:

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, sanoo Herra. ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes.55:8-9)

Usein, kun olen katsellut öisen tähtitaivaan huikaisevaa äärettömyyttä, mieleeni ovat nousseet Psalmin 8 sanat:

”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Psalmi 8:4-5)

Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi halvan tallin seimeen, ettemme me jäisi pienuutemme ja mitättömyytemme tuntien epätoivoisina tuijottamaan tähtitaivasta. Jeesus tuli ihmiseksi, ettei meidän tarvitsisi syntisyytemme ja rikkomustemme takia joutua Pyhän Jumalan edessä lamauttavan kauhun ja rangaistuksen pelon valtaan. Hän tuli tuomaan meille pelastuksen sovittamalla rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille, sinulle ja minulle.

Eikä Jeesus tyytynyt vielä edes tähän. Kun Jeesus esittelee meidät Jumalalle ominaan ja kaikista synneistämme puhtaaksi pestyinä hän antaa samalla meille oikeuden kutsua kaikkivaltiasta Jumalaa rakastavaksi Isäksemme.

Luovutetaan, ystävät, tänäänkin turvallisin mielin itsemme ja läheisemme rakastavan taivaallisen Isämme haltuun!