Kun Erkki ja haitari tulivat uskoon

Muistin helposti monta tilannetta historiasta, jossa olimme Erkin kanssa tavanneet monia ihmisiä, seurakuntia, uskovia. Lukemattomia kilometrejä oli tullut kuljettua pitkin ja poikin suomen maata Erkin kanssa Herran asioilla. Monissa huusholleissa me nukuimme, söimme ja seurustelimme tuttujen ja tuntemattomien seurassa.

Erkillä oli taustalla metallimiehen ammattitaito ja sitä työtä hän teki parikymmentä vuotta tehtaassa ennen kuin tunsi Jumalan kutsun vievän häntä uuteen tehtävään. Se oli johdatus kadunkansan pariin, kaikenlaisten huonojen ja epäonnistuneiden, luusereiden ja vempuloiden, syrjäytyneiden ja avuttomien pariin Jeesuksen evankeliumia viemään.

Teimme 80-luvulla Erkin kanssaan katulähetystyötä Toijalan seudulla monta vuotta. Erkki oli ollut semmoinen tyypillinen kirkkouskovainen kuin moni muukin, kävi kirkossa, lauloi kirkkokuorossa ja yritti muutenkin olla kunnon kansalainen. Mutta sitten tuli herätyksen aika ja Jeesus kutsui häntä pelastukseen. Hän oli ollut ennen pelimannina tansseissa, mutta uskon myötä haitarikin tuli uskoon ja Erkki tuli seurakuntaan opettelemaan hengellisiä lauluja. Hänestä kehittyi pian hyvä säestäjä yhteislaulutilaisuuksiin ja monta kertaa hän lauloi myös yksin todistusta Kristuksesta.

Lukuisissa tilaisuuksissa niiden vuosien aikana pidimme evankeliumia tarjolla Erkin kanssa. Seurakunnan diakonissa järjesti kerran viikossa paikallisille juopoille iltoja, jossa tarjottiin sanaa, soppaa ja saippuaa. Erkin kanssa olimme siellä usein mukana ja sekalainen seurakunta osallistui innokkaasti. Joskus taisi paikalla olla enemmän juovuksissa kuin selvänä, mutta ei se haitannut menoa. Myöhemmin sitten Katulähetyskodin syntymisen jälkeen kokoukset laajenivat ja vierailijoina kuultiin mm. Osmo Peltonen, Jorma Huusko, Konnakuoro, Pertti Purhonen, Matti Vuolanne, Leo Meller, Tiina Passilahti, Mats ja Eeva Backman, Kaarina Riitinki, Tuula Ekbom, Esa ja Raija Tasanen ja monet muut. Yleensä Erkki ja haitari olivat joka kerran äänessä.

Kerran menimme Erkin kanssa erääseen pieneen seurakuntaan pitämään katulähetysiltaa. Pihalla odottelimme kirkkoherraa tulevaksi mukaan. Kello oli jo viittä vaille ja valot poissa talosta, kun sielunpaimen ilmestyi näkyviin. Hän avasi oven, sytytti valot ja istuutui eteiseen. Seisoimme siinä hieman hölmistyneenä odottaen, että mitä tapahtuisi seuraavaksi. Sitten hän sanoi: – joo, ei tänne ketään tule! Ja niin kävikin, olimme siinä eteisessä kolmisin hetken aikaa ja sitten lähdimme Erkin kanssa takaisin koteihimme. Se oli pettymys ja turha reissu. Juttelimme palatessamme, ettei tainnut paimen ollut oikein suosittu, eikä kovin halukas kutsumaan kansaa kokoon? Onneksi tämä tapahtui vain kerran reissuillamme.

Olimme usein Erkin kanssa pitämässä hengellistä tilaisuutta Ikaalisten kylpylässä, kävimme siellä säännöllisesti parin viikon välein puoli vuotta ja myöhemmin kerran kuukaudessa useamman vuoden ajan. Erkki soitti haitaria ja lauloi, minä puhuin. Seurakunta oli hyvin sekalainen. Monet kuluttivat vain väliaikaansa mennäkseen taas kapakkaan ryyppäämään ja tanssimaan. Toiset tulivat hengelliseen tilaisuuteen, koska olivat riittävän kaukana kotoa, ettei kukaan tiennyt heidän olevan kirkossa. Oli todellisia uskovia, jotka kaipasivat Herran siunausta. Oli vihaisen näköisiä puolisoita, jotka istuivat kuin pakolla mukana, eivätkä rukoilleet tai laulaneet. Joskus kävi seurakunnan työntekijöitä, jotka olivat kylpylässä lomalla. Moni rakasti hengellisiä lauluja ja sananjulistusta, mutta tuli niitäkin, joille haitari oli varsinainen pirunkeuhko?

Raamatun sanomassa Jumala kutsuu juhliinsa ihmisiä, uskovat kulkevat pitkin maailmaa ilosanoman kanssa huonolla menestyksellä. ”Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään” Luuk.14:17-18. Hyvät juhlat olivat valmiina, mutta ihmisillä ei ollut halua ja aikaa. Juhlat olivat toisarvoinen asia, heillä oli tärkeämpää tekemistä.

Nykyään ihmiset estelevät tuloaan eri syistä kuin ennen. Nyt he sanovat menevänsä pelaamaan palloa tai kiekkoa tai katsomaan peliä ja siksi eivät voi tulla kirkkoon. Joku kuuntelee musiikkia, menee konserttiin tai soittaa itse, eikä sen tähden voi tulla kirkkoon. Joku pelaa jatkuvasti tietokoneella, surffailee puhelimellaan netissä, eikä siksi ehdi tulla kirkkoon. On ihmisiä, jotka ovat aina ostoksilla tai ostoskeskuksissa, kahvioissa, peliautomaateilla ja juttuseuraa etsimässä, eivätkä siksi ehdi kirkkoon. Televisio-ohjelmat ovat monen kompastuskivi varsinkin lisääntyvän kanavatarjonnan myötä. He eivät ehdi tulemaan kirkkoon. Muutamat ovat aina töissä, eivätkä ehdi tulemaan. Sitten on niitäkin, jotka eivät pidä uskovista ja siksi jäävät ulkopuolelle.

Mutta Jumala ei jäänyt toimettomaksi, hän käski hakea seuraavaksi kaikki huonot juhlaan. ”tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle…” 18. Jeesuksen kutsuun vastaavat edelleenkin sairaat ja syntiset. Jos hyvillä ei ole aikaa eikä halua, niin Jumala kääntyy huonojen puoleen. Ja he tulivat ja heitä riittää, sillä Jumala on laittanut suuret pidot, jossa haitari soi ja Herrasta todistetaan…………. Anna, Jeesus, ihmisten tulla huonoiksi, että tarvitsisivat ilosanomaa. Minäkin tahdon tulla köyhänä ja sokeana, nälkäisenä ja janoisena, etsivänä ja anovana, rampana ja rajoittuneena eteesi.