Kuka tämän on tehnyt?

Eräänä päivänä Isaac Newtonin työhuoneeseen tuli toinen tiedemies. Mies oli Newtonin ystävä mutta myös vannoutunut ateisti.

Vieraan saapuessa Newton oli kirjoittamassa muistiinpanoja. Niinpä mies jäi tutkimaan piirongin päällä huomaamaansa outoa laitetta. Viimein hän tarttui kampeen ja sai planeetat kiertämään aurinkoa hyvässä järjestyksessä ja toisiinsa törmäämättä.

Laitetta pyörittäen vieras sanoi ihastuneena: ”Miten ihmeellistä! Kuka tämän on tehnyt?”

Katsettaan nostamatta ja kirjoittamistaan jatkaen Newton vastasi: ”Ei kukaan.”

”Et tainnut kuulla kysymystäni?” vieras tiukkasi. ”Kysyin kuka tämän on tehnyt?”

”Ja minä vastasin jo sinulle, ettei kukaan ole sitä tehnyt”, Newton tokaisi jatkaen kirjoittamista.

Vieras lopetti laitteen kammen pyörittämisen ja sanoi: ”Kuulehan nyt Isaac! Kyllä jonkun on pitänyt tämä tehdä. Älä jankuta, että kukaan ei ole tätä tehnyt. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että jonkun on pitänyt osata valmistaa tämä!”

Tässä vaiheessa Newton lopetti kirjoittamisensa. Hän nousi pöytänsä takaa, katsoi ystäväänsä ja sanoi: ”Eikö olekin ihmeellistä! Minä kerron, ettei kukaan ole tehnyt tuota varsin yksinkertaisesta lelua, ja sinä et usko minua. Myös sinä tarkkailet ja tutkit meidän aurinkokuntaamme, tätä ympärilläsi olevaa uskomattoman suurenmoista ja käsittämättömän hienoa mekanismia. Silti sinä tohdit väittää minulle, ettei kukaan ole sitä tehnyt!”

Kerrotaan, että kun Newtonin ystävä lähti hänen huoneestaan, mies ei ollut enää ateisti. Hän oli oivaltanut, että ihmeitä täynnä olevan luomakunnan ja suurenmoisen maailmankaikkeuden sekä niitä ylläpitävien lakien takaa löytyy Jumala.

Tähdet yötaivaalla, luonnon loputtomat ihmeet sekä kaiken tarkoituksenmukaisuus ja kauneus kertovat meille Jumalasta, joka on kaiken luonut. Jossain syvällä sisällämme me tiedostamme, että tämän näkyvän maailman takana on jotain, mihin katseemme ei vielä yllä. Kuolemamme ei ole loppu vaan ovi tuohon toiseen todellisuuteen.

Koko maailmankaikkeus on seurausta jostakin. Joku tämän kaiken on saanut aikaan. Tämän näkyvän ulkopuolella ja tästä riippumattomana täytyy siis olla olemassa joku, joka on tämän luonut. Maapallomme sijainti Linnunradassa, etäisyys Auringosta, ilmakehän koostumus ja kaikki luonnonlait on hienosäädetty elämää varten. Pienetkin poikkeamat niissä merkitsisivät elämän loppua. Tiede on myös osoittanut, että eläviä soluja ei voi syntyä itsestään. Kaiken takana täytyy olla Luojan, Jumalan.

Uskontojen asema maapallollamme on lähtenyt jälleen nousuun. Tiedettä ja ihmistä palvovissa maissa, joihin Suomikin kuuluu, suunta on alaspäin. Täällä ei haluta uskoa Jumalaan, koska ”Jumalasta ei ole tieteellisiä todisteita”.

Todellinen syy Jumalan sulkemiseen elämän ulkopuolelle on toinen. Jos me kansoina, yhteiskuntina ja yksilöinä myöntäisimme Jumalan olevan olemassa, me myös ymmärtäisimme olevamme hänelle vastuullisia teoistamme, sanoistamme ja laiminlyönneistämme.

Jos Jumalaa ei ole olemassa, me voimme tehdä mitä tahansa. Me voimme vaihtaa Jumalan totuuden valheeseen. Me voimme kunnioittaa ja palvella Luojan sijasta luotua, kuten Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeessa 25 sanotaan.

Ihminen haluaisi kovasti olla itse elämän ja kuoleman herra. Jumalan syrjäyttäminen on avannut portit ahneudelle, piittaamattomuudelle, luonnon turmelemiselle, abortille ja eutanasialle.

Ainoastaan paluu Jumalan luo, oman syntisyyden ja syyllisyyden tunnustaminen sekä Jeesuksen tarjoamaan armoon turvautuminen voi pelastaa niin yksilöt kuin yhteiskunnatkin. Vaikka tuomion ja tuhon merkit ovat jo näkyvissä, me elämme yhä armon aikaa.