Kuinka ystävyys lopetetaan?

2. Älä ilmoita ystävällesi olinpaikkaasi, puhelinnumeroasi tai mitään henkilökohtaiseen liikkumiseesi liittyvää. Jos satut kohtaamaan yllättäen ystäväsi, niin muista hymyillä hänelle ystävällisesti ja kysyä, mitä sulle kuuluu? Voit vielä lisätä vastauksen jälkeen, että olisi mukava joskus tavata. Mutta älä missään nimessä sovi mitään päivää tai kellonaikaa tapaamiseen, korkeintaan voit yleisluontoisesti hihkaista erotessanne: – tavataan joskus. Vanha konsti on keskustelun tiimellyksessä selän kääntäminen ystävälle niin, ettei sinusta näy juuri muuta kuin takapuoli. Kääntyilemistä voi harjoitella peilin edessä ennen kohtaamistanne, samoin äänenpainoja keskustelua varten. Myös vastenmielinen vaatetus saattaa olla hyvä osoitus ystävällesi, että sinä teet juuri niin kuin haluat.

3. Muista osoittaa, että juuri sinä olet se joka hallitset ystävyyttä. Sinä päätät millä tasolla se kulkee ja missä aikataulussa. Pyri myös osoittamaan, että olet sen verran fiksumpi, lukeneempi, varakkaampi ja kokeneempi, että sinulla on oikeus tähän hallintavaltaan. Yksi varmimpia tapoja päättää ystävyys on se, ettet avaa kotisi ovea hänelle, et toivota tervetulleeksi. Voit myös sanoa että lemmikkieläimesi häiriintyvät ystävästäsi, hevosesi alkavat hirnua, kanat kaakattaa äänekkäästi, koirat haukkuvat hermostuneesti, kultakalatkin uivat päin akvaarion seiniä ja kanarialinnut rääkyvät peloissaan. Sitä paitsi jo pelkkä ulko-oven aukaisu ystävällesi voi tuoda tullessaan hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja residenssiin luokiteltavaan asuntoosi.

4. Ole varovainen köyhien ja tavallisten ihmisten kanssa, sillä he ovat yksinkertaisia ja tarvitsevat aina apuasi ja rahojasi. Heillä saattaa olla myös tavoitteena hyötyä ystävyydestäsi, joten ole valmiina kääntämään selkäsi tarvittaessa. Voit myös silloin vedota itsesuojeluvaistoosi pelastautua turhista ihmissuhteista. Pidä myös tiukasti kiinni omaisuudestasi, etteivät kateelliset saa lypsää sinulta hyötyä. Istu vaikka rahakirstusi päällä yksin ennen, kuin menet jakamaan varojasi kaikenlaisille pummeille, vempuloille, ketkuille ja luusereille. Jos et ole varma ystäväsi tarpeista ja odotuksista, niin ohita hänen mielipiteensä tympeällä tuhahduksella ja lisäten: – no tuo on ihan tavallista ja ei sille mitään voi, kun on sinusta kysymys.

5. Jos olet uskossa, voit aina sanoa olevasi vähän eri linjoilla ystäväsi kanssa. Kerro hänelle oikean opin pääkohdat ja ehdot, joiden mukaan sallit ihmisiä läheisyyteesi. Vetoa myös oman seurakuntasi ja herätysliikkeesi johtajien käsityksiin ja omiin henkilökohtaisiin tunteisiin. Jos olet joskus ottanut itseesi, loukkaantunut ystävääsi, se kannattaa tuoda julki ja korostetusti ja usein. Kerro myös kuinka sinä olisit halunnut säilyttää ystävyyden, mutta että ystäväsi on sen pilannut. Loukkaannu helposti ja ota itseesi, vaadi hyvitystä toisilta ja esitä parannusvaatimus ja nöyrtyminen vaikka huonolla käytöksellä, piikikkäillä sanoilla ja synkällä ilmeellä. Myös vaikeneminen on hyvä keino saada itsensä paremmin näkyväksi, sillä osoitat, ettei ystäväsi ole selitystesi arvoinen. Huuda päin ystävällesi naamaa ja näytä, että oikein pyhä ihminen uskaltaa tehdä semmoistakin.

Lukemattomat ihmiset tekevät juuri noin ja sitten he parkuvat hetken päästä yksinäisyyttä. He ihmettelevät muiden käytöstä, vaikka tietysti heidän pitäisi surra omaa käyttäytymistään. Ystävyyden lopettaminen on kansantauti, jota potee vähintään joka toinen ihminen Suomessakin. Tähän vaikuttaa erikoisesti korkea elintaso, joka suo ihmisille enemmän vapaa-aikaa, harrastuksia, mahdollisuuksia, matkailua ja sielun rasvaamista. Sieltä kuoriutuu tässä ajassa vanha syntinen ihminen, joka on täynnä turmelusta ja pimeyden tekoja, itsekkyyttä ja valheita. Vapauden julistajat eivät ole vapaita, he ovat sidotut sielunsa asetuksiin, jotka ovat kaikki miinusmerkkisiä. Tästä seuraa ystävyyden kuoleminen, ihmisten eroaminen, hylkääminen, halveksiminen, vähättely ja potkut. Mutta ei se ystävyyden irtisanominen käy helpolla, siihen liittyy runsaasti tunnetiloja, paljon itkua, surua, mielen pahoittamista, valvottuja öitä ja yksinäisyyttä. ”Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.” Val.1:2. Petetty ystävyys on syvä haava sielussa, vaikeasti korjattava vamma, johon tarvitaan Jumalan apua.

Muistan kuinka lapsuudessani oli tavallista, että köyhät ihmiset kävivät kylässä toisissaan usein ja kaikenlainen kanssakäyminen rikastutti yksinkertaista arkielämää. Mutta elintason nousun myötä ihmiset alkoivat valkata kavereitaan ja monien ystävyys alkoi rakoilla, löydettiin helposti yhä uusia vikoja vanhoista kavereista ja niin sitten tiet erosivat lopullisesti. Eräs juoppo ystäväni soitti minulle usein ja lähes yhtä usein hänen totesi maailman olevan täynnä pölhöjä ihmisiä. Varmaan, totesin siihen ja lisäsin, hyvä että kuitenkin löytyy yksi vähän fiksumpikin, joka erottuu porukasta? Ihmissuhteitten rakentaminen on vaikea laji, jossa taitavia on vähän, harjoittelijoita paljon ja epäonnistuneita mahdottomasti. Jos vaikka silmäillään avioeroon päätyneitä liittoja, niin niitä on valtavasti ja mitä etelämmäksi mennään sen yleisempää se on. Pääkaupunkiseudulla joka toinen avioliitto päättyy eroon. Ystävyys loppuu, vaikka joskus kuuluukin sanottavan, että erottiin ystävinä. Hyvä, sillä muuten voi päätyä vanhan rovastin lauseeseen, kun häneltä kysyttiin vaikeassa avioliitossa, että oliko hän ajatellut avioeroa? Hän vastasi: – en mutta murhaa kylläkin!

Kun Jeesus on ystäväsi, paras ystäväsi, kaiken elämäsi keskus, niin olet löytänyt todellisen ja Jumalan tahdon kohdallasi. Älä siis kadota tätä ystävyyttä, älä lopeta sitä. Valitettavan monet tekevät irtioton Herran kanssa, eivätkä enää välitä hänen ystävyydestään. Heidän ensirakkautensa ja taivaallinen kihlausaikansa päättyy pänkseihin. Jeesuksen ystävyys on ainutlaatuista, pyhää, jumalallista ja ikuista. ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” Joh.15:13-15. Jeesuksen ystävyys on taivaallista rakkautta, uhrautuvaa rakkautta, etsivää rakkautta, kantavaa rakkautta, kestävää rakkautta. Hän on ollut kaikessa kiusattu, ihmisen pukuun puettu Jumala, joka osaa kuunnella, kurittaa ja opettaa omiaan pitkin matkaa. Hänellä ei ole halua sanoa ystävyyttä irti ihmisestä, siksi se vetäytyminen tuleekin aina ihmisen taholta. ”mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” Hebr.10:38-39. Kun uskova mittaa jumalasuhdettaan kokemuksiinsa ja tunteisiinsa, hän varmasti pettyy ja haikailee entisiä hyviä aikoja jotka ovat menneet jo historiaan. Silloin olisi löydettävä takaisin ystävyys, ensin Jeeuksen ja sitten uskovien. ”Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä” Job 29:4. Jeesus kehottaa edelleen sanassaan jokaista uskovaa rakastamaan toista uskovaa – vaikkei tuntuisikaan miltään.

Todellinen koetus uskovalle on toisten uskovien ystävyys, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Sillä ihmiset ovat kovin erilaisia ja jokainen on kyllästetty turmeluksen myrkyllä päästä varpaisiin, kaikkein hurskaimmatkin. Lihan teot ovat ilmeiset (tunnettuja, ilmeisiä, julkisia), sanoo Raamattu. Joskus tuntuu siltä, ettei tämä ole oikein avautunut seurakunnissa? Luulemme olevamme pyhempiä kuin olemmekaan käytännössä. Uskonyhteyden tulisi olla ilon aihe ja suuri rikkaus, Jumalan lahja, jonka Herran Henki saa aikaan ylitse kaikkien inhimillisten rajojen ja muurien. Se on sydänten yhteyttä, jossa Jeesus on keskuksena ja häneen sitoutuneet sielut tiiviissä yhteydessä toinen toisiinsa. Jos uskova ei jaksa toista uskovaa, on siinä parannuksen paikka. Jos uskova ei ole kiinnostunut toisista uskovista on siinä parannuksen paikka. Jos uskova ei etsiydy toisten uskovien seuraan on siinä parannuksen paikka. Toki näissäkin ihmissuhteissa tarvitaan kärsivällisyyttä, sääliä, rakkautta ja paljon rukousta, sillä tämäkin joukko on usein kovin lihallinen. Monet kiertävät kaikki kristilliset porukat ja riennot elämänsä aikana löytämättä oikein missään todellista ystävyyttä? Mutta voi olla tietysti toisenlaisiakin tapauksia ani harvassa. Eräs sellainen oli vanha ystäväni Risto Karstulassa, joka kertoi eräänä sunnuntaina käyneensä aamusta iltaan kaikki paikkakunnan hengelliset tilaisuudet läpi. Niitä oli viisi tai kuusi ja hänellä oli kaikista hyvää kerrottavaa. Odotuksessa oli vain, että tulee taas uusi kokoussarja ja saa laulaa Herralle sydämensä pohjasta kunniaa ja kiitosta. Uskonyhteydessä oli ystävyyden suuri siunaus. ”Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.” 1.Sam.18:1

Jeesus, me kaikki ihmiset tarvitsemme sinun ystävyyttäsi nyt täällä ajassa, kun elämme uskon varassa, että pärjäisimme ihmisten ystävyyden vaikeassa viidakossa. Avaa siis sanasi lupaukset, joihin voimme kiinnittyä ja nähdä sinun uskollisuutesi kaikessa. Ystävyys on meille ihmisille niin vaikea aihe, että osaamme pilata sen monella tavalla ja monien kanssa. Auta meitä ihmissuhteissamme, ettemme rikkoisi ja pilaisi sitä, minkä sinä olet vaivalla rakentanut ja siunannut. Valaise kaikenlainen itsekkyys ja ylpeys mielissämme, että tekisimme niistä parannuksen edessäsi. Korjaa, Herra, mitä on korjattavissa seurakunnassa, että uskovien sydämet löytäisivät aina toinen toisensa tahtosi mukaan. Yhdistä uskovat ystävyyteesi palvelemaan yhdessä lahjoillaan seurakuntaasi ja odottamaan seurakunnan ylösottoa taivaan kirkkauteen.