Kuinka todistaa epäilijälle, että Jeesus todella nousi kuolleista?

Mutta skeptikko ei näistä todisteita usein vakuutu, koska hänen mielestään ”uskonnollisen” kirjan sisältämä aineisto ei ole todistettavissa. Se vain uskotaan. En nyt mene yksityiskohtaisemmin siihen, miksi tällainen käsitys ilmentää väärinymmärrystä niin Uuden testamentin aineiston kuin uskon luonteesta.

Jeesuksen ylösnousemusta on mahdollista lähestyä tavalla, joka voi kuitenkin saada kristinuskolle vieraan miettimään ylösnousemuksen mahdollisuutta ja siten avata tietä jatkokeskusteluille evankeliumin äärellä. Michael Kruger tuoreessa artikkelissaan One of The Most Overlooked Arguments for the Resurrection tarkastelee erästä usein sivuutettua tärkeää kysymystä.

Ihan aluksi on syytä korostaa, että täysin riippumatta siitä minkä uskonnollisen tai historiallisen merkityksen kukin lukija tai tutkija uuden testamentin sisällölle antaa tai on antamatta, tutkijat, jopa kaikkein kriittisimmästä ja liberaaleimmastakin päästä, ovat lähes universaalisti yhtä mieltä siitä, että uuden testamentin teksti osoittaa Jeesuksen varhaisten opetuslapsiseuraajien alkaneen ajatella Jeesuksen olevan Jumalan valittu messias ja nousseen kuolleista joitakin päiviä väkivaltaisen kuolemansa jälkeen.

Uutta testamenttia on mahdotonta lukea kiinnittämättä huomiota siihen, että sen kirjoittajat väittivät Jeesuksen olevan juutalaisten odottama messias ja olivat itse vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli noussut ylös kuolleista. Tämä tulee vastaan niin evankeliumeissa kuin kirjeissäkin. Väite Jeesuksen kuolleista heräämisestä oli erottamaton osa Jeesuksen opetuslasten julistusta, eikä mikään kehällinen asia, johon viitattaisiin vain harvoin.

Jopa eräs kristillisen uskon vaikutusvaltaisimmista epäilijöistä, teologian tohtori Bart Ehrman, kirjassaan How Jesus became God, on todennut: ”On kiistatonta, että jotkut Jeesuksen seuraajista alkoivat ajatella, että hänet oli herätetty kuolleista, ja jotain oli täytynyt tapahtua, joka sai heidät ajattelemaan niin”

Mitä siis oli tapahtunut, joka sai heidät ajattelemaan Jeesuksen nousseen kuolleista? Tämä kysymys kuuluu historiallisten syy-seuraussuhteiden alueelle, eikä edellytä kysyjältä uskoa Raamattuun Jumalan sanana. Jeesuksen oppilaat alkoivat ajatella ja julistaa, että Jeesus on messias ja hänet on herätetty kuolleista. Kumpikin seikka vaatii selityksen. Mitä oli tapahtunut, jotta he alkoivat näin ajatella?

Jeesuksen ollessa vielä elossa, kun kansa sankoin joukoin riensi kuuntelemaan häntä, oli helpompaa ajatella hänen olevan messias. Mutta Jeesus kohtasi väkivaltaisen ja häpeällisen kuoleman roomalaisten käsissä ristiinnaulitsemalla. Opetuslapsille tämä oli suuri antikliimaksi ja pettymys. Siinä määrin, että he viettivät monta päivää lukittujen ovien takana roomalaisten pelossa.

Kruger panee lukijansa pohtimaan näiden tapahtumien merkitystä syvemmältä ja kirjoittaa:

”Jeesus ei ollut ensimmäinen messiaaksi pyrkivä, jonka roomalaiset tappoivat. Itse asiassa jopa samalla aikakaudella oli kaksi muuta potentiaalista messiasta: Simon bar-Giora (66–70 jKr.) ja Simeon bar Kochba (132–135 jKr.). Kun roomalaiset tappoivat heidät molemmat, tapahtui sama asia: heidän messiaaninen liikkeensä päättyi äkillisesti ja traagisesti. Toisin sanoen historialliset tiedot osoittavat, että tulevien messiasehdokkaiden kuolema on täysin ristiriidassa sen ajan messiaanisten odotusten kanssa, etteivät liikkeet voi koskaan toipua siitä.  Ensimmäisen vuosisadan juutalaisten mielestä messiaaksi aikovan kuolema osoittaa, että hän ei todellakaan ollut Messias. Mutta sitten, hämmästyttävää kyllä, jokin muuttui. Vaikka roomalaiset surmasivat Jeesuksen, kuten kaikki muutkin messiasehdokkaat, hänen liikkeensä ei loppunut. Se itse asiassa kasvoi. Se räjähti. Ja nämä samat Jeesuksen seuraajat alkoivat rohkeasti julistaa, että hän oli Herra ja Messias.”

Messias-kandidaatin väkivaltainen kuolema Jeesuksen ajan juutalaisuuden näkökulmasta merkitsi siis lopullista todistetta sille, että henkilö ei missään tapauksessa voinut olla messias.

Tässä yhteydessä Kruger siteeraa vielä aikamme kenties merkittävintä uuden testamentin historian tutkijaa N. T. Wrightia, joka on käsitellyt kysymystä Jeesuksen ylösnousemuksesta historian tutkimuksen valossa suurteoksessaan Resurrection of the Son of God. Sitä mekin teologisen tiedekunnan ylösnousemusseminaarissa tutkimme graduprofessorini Lars Aejmelaeuksen johdolla, valmistellessani omaa graduani ylösnousemusta koskevista juutalaisista käsityksistä.

Wright kirjoittaa teoksensa sivulla 562:

”Meidän on pakko antaa jokin selitys sille, että joukko ensimmäisen vuosisadan juutalaisia, jotka olivat vaalineet messiaanisia toiveita ja keskittäneet ne Nasaretin Jeesukseen, väitti hänen kuolemansa jälkeen, että hän todella oli Messias, huolimatta murskaavasta todistusaineistosta päinvastaisesta”.

Kuten Wright teoksessaan toteaa, messiaskandidaatin saadessa väkivaltaisesti surmansa juutalaisten vihollisten käsissä, tavanomaista ei suinkaan ollut väittää hänen nousseen kuolleista, vaan vaihtaa messiaskandidaatti uuteen. Kuolema vihollisten käsissä katsottiin osoitukseksi siitä, että henkilö ei voinut olla Jumalan valitsema messias.

Kuinka siis Jeesuksen opetuslapset alkoivat ajatella Jeesuksen kuolemasta huolimatta, että hän sittenkin oli messias? Kuinka he alkoivat ajatella messiaskandidaattinsa kuoleman jälkeen, että hän oli noussut kuolleista sen sijaan, että olisivat vain alkaneet odottamaan uutta ehdokasta?

Tässä vaiheessa Jeesuksen haudan löytyminen tyhjänä sekä Jeesuksen näyttäytyminen elossa opetuslapsilleen useissa eri tilanteissa ja jopa sadoille kerrallaan tulee hyvin merkittäväksi.

Epäilijöillä toki on monenlaisia heikoiksi osoittautuneita selitysyrityksiä näille tosiasioille. Niiden käsitteleminen on toisen kirjoituksen aihe. Ne eivät muuta sitä kiistatonta tosiasiaa, että Jeesuksen oppilaat alkoivat ajatella hänen nousseen kuolleista ja olevan Jumalan lähettämä messias. Perusteluksi tälle he antoivat haudan löytymisen tyhjänä (mikä olisi oletettavaa, mikäli ruumis on noussut haudasta) ja Jeesuksen ilmestymisen heille ruumiillisesti.

Mutta Kruger tiivistää ja summaa:

”Ei siis ole mikään yllätys, että he päätyivät ainoaan johtopäätökseen, johon selväjärkinen ja järkevä ihminen voisi päätyä. Jeesus Nasaretilainen oli kuollut, ja kolme päivää myöhemmin hän heräsi henkiin. Ja jos hän heräsi henkiin, hän on ”esikoinen” siitä, mitä on tulossa jonain päivänä tulevaisuudessa. Lopulta kaikki ne, jotka luottavat Jeesukseen, seuraavat häntä ja saavat uuden ruumiin, joka elää ikuisesti eikä koskaan kuole. Ja siinä on pääsiäisen toivo.”