Kristus kärsimystiellä

Kirkkovuodessa on alkamassa ns. paastonaika. Se alkaa laskiaissunnuntaista ja kestää pääsiäiseen. Uusi Testamentti kertoo, kuinka Kristus läksi päättäväisesti kulkemaan kärsimyksiään kohti. Luukas käyttää hyvin konkreettista ilmaisua toteamalla: ”Hän käänsi kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne” (Luuk. 9:51).

Tuolla matkalla Jerusalemiin noiden viikkojen aikana Jeesuksella oli monia mielenkiintoisia ja merkittäviä kohtaamisia eri ihmisten kanssa. Yksi tällainen oli kohtaaminen sokean Bartimeuksen kanssa. Bartimeus istui tien vieressä kerjäämässä ja kun hän kuuli, että Jeesus kulkee ohitse, alkoi hän huutaa hellittämättä: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua.” Luukas kertoo, kuinka edellä kulkevat yrittivät vaientaa hänet!

Miksi jotkut ihmisistä yrittivät vaientaa Bartimeuksen? Ehkä Bartimeuksesta ajateltiin tuon ajan käsityksen mukaan, että hän kärsii omien syntiensä tähden, ja siksi ei ole soveliasta häiritä Jeesusta tällaisen asian vuoksi! Toisaalta ehkäpä miehen esiintyminen oli niin dramaattista, että se jopa pelästytti monet, eikä se oikein sopinut kaavaan!

Mutta onko meidänkään aina helppo kohdata ketä tahansa tien syrjään jäänyttä laitapuolen kulkijaa? Ei meilläkään taida jumalanpalvelus ja hengellisten tilaisuuksien kaavoissamme olla kohtaa: ”Epätoivoisen syntisen avunhuuto!” Ajattelen esim. päihdeongelmaista, rikoksista tuomittua vankia tai muuten vaan syrjäytynyttä. Onko meidän helppo pysähtyä hänen kohdalleen auttamaan ja kysymään, mikä on hänen pyyntönsä ja tarpeensa.

Kun Bartimeus oli parannettu, siinä vaiheessa kaikui kaikkien suusta ylistys Jumalalle. Saman huomaamme myös, kun esim. joku tunnettu rikollinen tulee uskoon – on olalle taputtelijoita. Jokainen haluaisi hänet omaan ryhmäänsä tai seurakuntaansa. Monet haluaisivat ikään kuin sulan hattuunsa hänen uskoon tulostaan. Hänet on helppo hyväksyä, hänhän on entinen rikollinen! Mutta olemmeko halukkaita ojentamaan auttavan käden jo silloin, kun hän on vielä istumassa tien vieressä!

Luukas on myös tallentanut meille tapahtuman, kuinka tuolla samaisella matkalla Jerusalemiin, Jeesus kohtasi publikaanien päämiehen Sakkeuksen. Kun Jeesus kutsui hänet alas puusta ja sanoi, että tänään hänen pitää oleman Sakkeuksen kodissa, alkoivat kaikki nurista: ”Syntisen miehen luokse hän menee majailemaan!” Huomaamme, että taas kerran kaikki eivät hyväksyneet Jeesuksen toimintaa. Jeesus kuitenkin totesi, että tänään on pelastus tullut tälle kodille!

Johannes puolestaan kertoo evankeliumissaan, kuinka kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus oli vieraana Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa Betaniassa. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Sanotaan, että koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua! Taas jotkut närkästyivät tuosta ja ihmettelivät, miksi Jeesus salli tuon. Olisihan voide voitu myydä ja antaa rahat köyhille. Olihan voiteen arvo 300 denaria eli yhden työmiehen koko vuoden ansio! Jeesus kuitenkin puolusti teon tehnyttä Mariaa ja sanoi: ”Antakaa hänen olla. Hän teki sen minun hautaamistani varten. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina!”

Meilläkin voi olla usein vaikeus käsittää Jumalan aivoituksia itse kunkin ihmisen kohdalla. Meillähän on omat tarkat hengelliset sääntömme, ennakkoasenteemme ja mittarimme, joilla me arvioimme itseämme ja muita! Usein meidän arviomme saattavat olla täysin vääriä. Seurauksena on saattanut olla, että jopa tuskaansa huutava ihminen on saatettu vaientaa tai ymmärtää väärin! Tai jonkun suuri uhraus Jumalan valtakunnan hyväksi on saattanut tuntua meistä jopa hurmahenkiseltä teolta ja olemme närkästyneet ja tuominneet tuon teon!

Jeesus ei voinut aikanaan mennä Bartimeuksen eikä Sakkeuksen ohi; kuinka se olisikaan ollut mahdollista Jeesukselle, joka oli matkalla Golgatalle antamaan itsensä uhriksi, rakkaudesta meitä kohtaan. Eikä Jeesus jättänyt vastausta vaille edes Golgatan kummulla ristiinnaulittua ristinryöväriä, vaan antoi lupauksen, että on hänen kanssaan paratiisissa vielä samana päivänä.

Jeesus ei voi mennä yhdenkään apua kaipaavan ohitse. Ei sinunkaan, olipa huutosi tai hätäsi mikä tahansa: kaipaatpa anteeksiantamusta, uskoa, apua vaikeuksiisi tai mitä tahansa. Tämän maailman hyväksyntää kaipaava kristillisyys ei myöskään saata ymmärtää kaikkia sinun sanojasi, tekojasi, mielipiteitäsi, jotka rakkaus Jeesukseen saa sinussa aikaan. Eihän se ymmärtänyt Marian kallista voiteen haaskaustakaan. Mutta tärkeintä ei olekaan maailman hyväksyntä ja suosio, vaan se, että Jumala näkee meidän sydämemme todelliset aivoitukset ja hyväksyy meidän sanamme ja tekomme.