Kestämättömät argumentit, joilla oikeutta aborttiin pyritään perustelemaan

Edustaako abortin vastustaminen paluuta kivikauteen? Ovatko pienen lapsen elämän puolustajat kiihkoilevia kovasydämisiä ihmisiä, jotka eivät piittaa raskaana olevan naisen hädästä? Pitäisikö abortin olla sallittu ja jokaisen naisen saada vapaasti päättää siitä itse? Oikeutta aborttiin perustellaan hyvin usein argumenteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.

Itsenäisellä modernilla naisella tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan

Tämä on yksi yleisimpiä argumentteja abortin puolesta. Naisella tulee olla oikeus päättää itse omasta kehostaan. Siitä, salliiko raskauden muuttaa vartaloaan erinäköiseksi. Siitä, sopiiko lapsen synnyttäminen hänen senhetkiseen elämäntilanteeseensa vai olisiko sittenkin helpompaa päättää raskaus kesken.

Jos naisella tulee olla oikeus määrätä omasta kehostaan, silloin sen oikeuden ulkopuolelle nimenomaan jäävät ne tekijät, jotka eivät kuulu naisen omaan kehoon. Lapsi on yksi näistä. Lapsella on oma keho, oma sykkivä sydän, omat aivot ja elimet.

Joskus yritetään myös argumentoida sillä, että syntymätön lapsi ei selviä hengissä ilman äitiä, mutta unohdetaan se, että eihän lapsi syntymän jälkeenkään selviä elossa itsenäisesti ilman apua vielä muutamaan vuoteen. Ei häntä silti voi jättää heitteille ja oman onnensa nojaan ilman rangaistusta.

Lapsi ei myöskään saa alkuaan vain äidistä. Myös isällä tulee olla oikeus ottaa kantaa siihen, abortoidaanko lapsi vai annetaanko hänen syntyä. Päätös ei voi olla yksinomaan naisen. Naisen tekemä päätös vaikuttaa siis hänen oman kehonsa lisäksi myös toisiin ihmisiin. On väärin esittää abortti ainoastaan naista koskevana päätöksenä. Päätöksenä, mihin kenelläkään muulla ei ole sana- tai päätösvaltaa.

Jos nainen päätyy aborttiin, hän ottaa omiin käsiinsä päätöksen muiden elämästä.  Pyrkiessään poistamaan rajoja omilta oikeuksiltaan, hän huomaamattaan tulee asettaneeksi rajoja muiden ihmisten oikeuksille. Missä ovat abortoitavan lapsen oikeudet? Missä ovat lapsen isän oikeudet? Voiko nainen itsekkään hyvin, jos hän eksyy yltiöpäisen itsekkyyden tielle muista välittämättä? Entäpä jos omien oikeuksien rajoittaminen onkin kaikkien kannalta se paras vaihtoehto?

Abortin tekijä on naistenoikeuksien sankari ennen lapsen syntymää, mutta armoton murhaaja syntymän jälkeen

Vaikka abortti ei varmasti koskaan olekaan toivottu iloinen lopputulema, juhlitaan abortin sallivia lakialoitteita ja niiden läpimenoa useinkin kuin suuria voittoja. Onko abortissa kuitenkaan todellista voittajaa?

Eikö jotakin ole pielessä, jos abortin tekevän äidin oikeuksia juhlitaan ennen lapsen syntymää, mutta jos tuo sama äiti tappaa saman lapsensa tämän syntymän jälkeen, nainen on yhteiskunnan pohjasakkaa ja kaikkien halveksima kammottavan tekonsa tähden? Eikö tässä kohden ole ihmiskunnan sysimusta piste? Piste, jota kovin harva kykenee tai haluaa nähdä?

Aborttivideolla ei saa pelotella jo peloissaan olevaa naista

Usein elämässä tuntuisi helpommalta olla kohtaamatta epämiellyttäviä totuuksia. Se ei kuitenkaan saa niitä katoamaan. Realiteetit pysyvät ennallaan haluanpa sitten kohdata niitä rehellisesti tai en. Totuuden pakeneminen johtaa ihmisen yleensä vain suurempiin ongelmiin. Abortin tekotapaa ei useinkaan haluta näyttää tai viestiä avoimesti eikä myöskään kertoa sen negatiivisia vaikutuksia raskaana olevalle äidille. Joskus olen keskusteluissa ottanut esiin sen, miten abortti tehdään ja saanut syytöksiä siitä, kuinka raskaana olevia naisia ei pidä pelotella tai syyllistää kehottamalla heitä katsomaan aborttivideota. Toisin sanottuna pitäisi siis kiltisti sulkea silmät kammottavalta totuudelta! Kuinka monta lasta olisikaan säästynyt, jos raskaana oleva nainen olisikin miettinyt uudestaan?

On armotonta syyllistää vaikeuksissa olevaa naista

Olen samaa mieltä! Ehdottomasti! Mutta onko todella ainoa vaihtoehto se, että viattoman lapsen elämä päätetään väkivaltaisin keinoin? Eikö nuorta naista voida tukea yhteiskunnan ja hänen läheisiensä toimesta kaikin mahdollisin keinoin niin, että lapselle voidaan antaa elämä? Totta kai ns. vahinkoraskauden ja häpeän sijaan voi tuntua helpommalta päättää lapsen elämä kaikessa hiljaisuudessa. Siitä huolimatta teolla voi olla suuria negatiivisia psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia myös lapsen äitiin. Ei ole kivutonta, helppoa ja vapauttavaa päättää kohdussa kasvavan lapsen elämää. Se sattuu äitiinkin.

Äidin kohdun tarkoitus on suojella syntymätöntä elämää, ei tulla kaikkein heikoimmassa asemassa olevan pienen ja hauraan ihmisen kolkoksi haudaksi. Lisäksi on paikallaan kysyä, kumpi on todellinen vaihtoehto? Kestää itse häpeää vai oman häpeän välttämiseksi murhata toinen ihminen?

Raskaana olevaa ihmistä kohtaan tulee osoittaa erityistä rakkautta, mutta sitä ei ole se, että ohjaa häntä tekemään abortin. Olisitko sinä valmis luopumaan elämästäsi? Miksi yhteiskuntamme kaikkein heikoimman, pienen syntymättömän lapsen, sitten tulisi olla? Hänellä ei ole omaa ääntä oman elämänsä puolesta. Jos aikuiset eivät hänen oikeuksiaan puolusta, kuka sitten puolustaisi? Miksi myös niitä aikuisia niin kovasti vihataan, jotka nostavat äänensä nimenomaan niiden pienimpien ja heikoimpien puolesta?

Vuoden 2018 keväällä Dublinissa, Irlannissa kampanjoitiin kiivaasti abortin puolesta ja vastaan. Aborttia vastustavat onnistuivat mielestäni kiteyttämään sanomansa ytimekkäästi ja nerokkaasti. Pitkin kaupunkia näkyi kylttejä tekstillä: ”Olen 9 viikkoa vanha. Osaan haukotella ja potkia. Älä tuhoa minua. Äänestä ei. Rakasta molempia.”

Rakasta molempia! Voisiko siinä olla paras vastaus haastavaan tilanteeseen?

Lapsemme syntyi raskausviikolla 24

Siis lähes 4 kuukautta liian aikaisin. Hän painoi 620 grammaa ja pituutta hänellä oli silloin 29 cm. Jos poikamme olisi voinut ottaa keskoskaapista ulos, hän olisi mahtunut kämmenelle nukkumaan. Korvanlehdissä ei ollut vielä rustoa. Jos korvanlehden taittoi, se jäi taitetuksi. Silmät olivat aluksi kiinni. Ihoa ei ollut kunnolla vielä muodostunut ja siksi poikamme näytti varsin punertavalta. Verisuonet olivat niin hauraita, että ne hajosivat helposti ja neuloille jouduttiin etsimään uusi suoni.

Poikamme noin 30 minuutin ikäisenä 24.5.2002. Kuva: Jouni Lallukka

Poikamme taisteli elämästään ensimmäiset kolme kuukautta ja vietti sairaalassa ensimmäiset viisi kuukauttaan. Ensimmäiset 10 vuotta olivat todella vaikeita. Muutama vuosi sitten hän juhli valmistumistaan ylioppilaaksi ja syksyllä aloittaa teologian opinnot yliopistossa. Vaikka ensimmäisinä viikkoina tilanne vaikutti lähes toivottomalta, lääkärit, hoitajat ja moni rukouksin häntä muistanut taisteli hänen elämästään. Se kannatti. Nyt hän voi hyvin. Synnyttyään poikamme haukotteli, puristi kättään nyrkkiin, itki, nukkui ja muutamaan otteeseen hermostuksissaan repi käsillään jopa hengityskoneen irti keuhkoistaan. Joissakin maissa tuolla kyseisellä viikolla, viikolla 24, on vielä mahdollista tehdä abortti.

Helsingin Lastenklinikan pikkukeskosten teholta selvinneiden lapsien vanhemmilla oli usein tapana tuoda käytävän seinälle taulu, jossa oli lapsen kuvia ja joskus jopa tarinaa siitä, miten lapsi selvisi. Mekin veimme taulun osaston seinälle. Taulussa on Raamatusta Psalmin 139 jakeet 14-16: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.”

Milla Suonion Seurakuntalaiseen kirjoittaman kirjoituksen mukaan Maailmassa tehtiin yli 42 miljoonaa aborttia vuonna 2019. Right to Life UK -järjestön mukaan se oli yleisin yksittäinen kuolinsyy. Kyyneleet nousevat silmiin, kun pohdin sitä julmuutta, jota moni lapsi abortin kautta joutuu kohtaamaan. Annetaan äänemme niiden puolesta, joilla sitä ei ole. Syntymättömien lasten.

Voit myös osallistua Marssi Elämän Puolesta tapahtumaan sunnuntaina 1.9. Helsingissä. Kokoontuminen klo 13.30 Senaatintorilla Tuomiokirkon edessä ja ohjelma Eduskuntatalon portailla klo 15 alkaen.

Rukoillaan, että maassamme silmät aukeavat.