Kenenkä vallan alla elät?

JOS on ingressiteksti mahtavaa luettavaa, niin totuus kasvaa, jos mahdollista, vielä hämmästyttävämpiin mittoihin Pyhän Hengen innoittamassa seuraavassa Paavalin sanassa:

Meidän kotimaamme on taivas, jossa pelastajamme Herra Jeesus Kristus on, ja josta odotamme Hänen paluutaan. (Fil. 3:20).

Kahden tuhannen vuoden aikana kristityt ovat kokeneet kodittomuutta ja vainoa, ja heitä on surmattu, koska he eivät ole sopineet tämän maailman menoon ja valtajärjestelmiin.

Kristuksen sanojen mukaan Hänen kuningaskuntansa ei ole sen enempää tästä maailmasta kuin nykyisestä maailman ajasta. Kristitty voi vaeltaa maapalloa ristiin rastiin, mutta mistään hän ei löydä maapalasta, jossa hänen muukalaisuutensa vaihtuisi täydelliseksi samaistumiseksi tarjolla oleviin maallisiin, ajallisiin, katoaviin arvoihin ja asetelmiin.

Kirkkovaltion ideaa on kokeiltu yrittämällä pakolla alistaa ihmisiä Jumalan kuningaskunta -idean alaisuuteen – kulloinkin hallitsevan kirkkopolitiikan ehdoilla ja vaatimuksilla. Näillä matkoilla on päädytty jopa inkvisition kirkollisiin kidutus- ja murhakellareihin. Surkein tuloksin. Jos mainituissa tiloissa jotakin saavutettiin, oli se leiskuvaa vihaa Kristusta ja Hänen kuningaskuntaansa kohtaan.

Kristuksen nimessä maallista hirmuvaltaa ylläpitäneet eivät ole tienneet mitään Kristuksen todellisesta voimasta – kärsivän, anteeksi antavan rakkauden valtakunnasta, jossa taivaalliset ja yliluonnolliset hallitsevat lihaa ja verta.

Kristuksen kuninkuuden idean ja nimen alla maailmaa on pakkoväännetty Jumalan valtakunnaksi – eikä ainoastaan Rooman kirkon kidutuskammioissa, vaan myös uskonpuhdistajien järjestelmissä.

Kristillisyydessä, jossa Pietaria korotetaan ensimmäisenä Kristuksen sijaisena, paavina, taidettiin useasti unohtaa samaisen Pietarin järisyttävät, näin kuuluvat opetussanat:

Ihmiset kompastuvat, kun eivät kuuntele eivätkä tottele Jumalan sanaa.

Mutta te ette ole sellaisia, sillä teidät on Jumala itse valinnut – te olette Kuninkaan pappeja, pyhiä ja puhtaita, olette Jumalan kansaa. Tämä kaikki siksi, että voisitte kertoa myös muille Jumalan voitoista: kuinka hän kutsui teidätkin pimeästä ihmeelliseen valoonsa.

Aikaisemmin ette olleet yhtään mitään, mutta nyt olette Jumalan omia. Ette tunteneet Jumalan armoa, mutta nyt tunnette, kun Jumala on armahtanut teidät.

Rakkaat ystävät! Olette vain käymässä täällä maailmassa. Koska todellinen kotinne on taivaassa, pyydän, että karttaisitte tämän maailman itsekkäitä nautintoja, jotka ovat ristiriidassa uuden elämänne kanssa.

Katsokaa, miten elätte niiden keskellä, jotka eivät usko. Vaikka he suhtautuvatkin teihin epäluuloisesti ja puhuvat teistä pahaa, he saavat kerran, kun Kristus palaa, ylistää Jumalaa teidän hyvien tekojenne tähden.

…

Ihmiset, jotka eivät tiedä, että Kristuksen voima voisi muuttaa heidätkin, arvostelevat tyhmyydessään sanomaa hänestä. Jumala tahtoo, että te vaiennatte heidät tekemällä hyvää. (1 Piet. 2:8-15).

KYMMENIÄ vuosia sitten olin tilanteessa, jossa sain jakaa asuinsijaa arvohuvilassa siellä samaan aikaan oleskelevan tunnetun suomalaisen diplomaatin kanssa. Diplomaatti puhui ja kertoi – minä kuuntelin ja tein huomaamattomasti muistiinpanoja. Sittemmin olen pitänyt x-määrän raamattutunteja mainittujen noottien varassa – talvisella Lapin raamattuleirilläkin muistiinpanoistani riitti pohjaa kymmeneen opetustuntiin.

Kysytkö, millaisiin raamatullisiin opetuksiin mainitsemistani muistiinpanoista riitti särvintä?

Esimerkiksi seuraavan paavalilaisen sanan yhteyteen:

Me olemme Kristuksen lähettiläitä.

Jumala pyytää meidän välityksellämme: hyväksykää sovintotarjous, jonka Jumala on tehnyt. Pyydämme sitä hartaasti – niin kuin Kristus itse pyytäisi: ottakaa vastaan hänen rakkautensa.

Jumala antoi meidän syntimme synnittömän Kristuksen kannettavaksi, että me saisimme Jumalan täyden hyväksymisen. (2 Kor. 5:20-21).

Maallisessa järjestelmässä diplomaatti kulkee tiiviin ja ankaran koulutuksen lävitse. Edustamansa valtakunnan laki säädöksineen on diplomaatille ohjeellista avaintekstiä. Sen mukaisesti eletään, toimitaan, mukaudutaan, vaaditaan itseltään ja toisilta kunnioitusta ja kuuliaisuutta ja alamaisuutta.

Jumala antoi lakinsa Israelille. Vaikka kristitty ei ole lain vaan armon täydellisyyden alainen, löytää hän kuitenkin Moosekselle annetuissa asetuksissa samoja aineksia, sisältöjä, joita esimerkiksi vuorisaarnassa Herra Jeesus Kristus opettaa uudessa liitossa.

Exoduksessa lukee:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. (2 Moos. 20:3).

Käskysana kulkeutuu Herran Jeesuksen Kristuksen opetukseen seuraavassa muodossa:

Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi.” Se on ensimmäinen käsky. (Matt. 22:37).

Jehovan todistajien Vartiotorni-kultissa käytetään samaisia minun edellä käyttämiäni kahta raamatunkohtaa osoittamaan, millaista konfliktiasemaa heikäläisten tulee suorastaan etsimällä etsiä saadakseen todistuksen siitä, että on Jehovan hyväksymä alamainen.

Raamatullinen kristitty pyrkii elämään rauhassa kaikkien kanssa – mikäli se hänestä riippuu. Raamatullinen kristitty ei provokatorisesti etsi konfliktitilanteita – hän on rauhan asiamies, rauhan valtakunnan suurlähettiläs sodan ja verenvuodatuksen maailmassa.

TIEDÄTKÖ sinä, miten elää taivaallisen kuningaskunnan suurlähettiläänä maallisessa järjestelmässä – vaikkapa Suomen tasavallassa (EU ja euro -alistetussa!) mallia 2023?

Paavali tarjoaa kristitylle tärkeän opetuksen – ja huomioi, kenelle ja missä eläville hän osoittaa sanansa: roomalaisessa antikristillisessä ykkösdiktatuurissa eläville Kristuksen kuningaskunnan lähettiläille! Kas näin:

Olkaa kuuliaisia omalle esivallallenne, sillä Jumala on asettanut sen teidän yläpuolellenne. Ei ole olemassa sellaista hallitusvaltaa, jota Jumala ei olisi antanut.

Sen tähden ne, jotka kieltäytyvät noudattamasta maan lakeja, kieltäytyvät tottelemasta Jumalaa. He saavat siitä rangaistuksen.

Viranomaisten valta ei pelota ihmistä, joka elää oikein, mutta huonoilla teillä oleva pelkää aina viranomaisia. Jos et siis tahdo olla peloissasi, noudata maasi lakeja, ja elämäsi sujuu hyvin.

Jumala on pannut esivallan auttamaan sinua. Mutta jos teet jotain väärää, sinun on tietenkin pelättävä, sillä esivallan edustaja vie sinut rangaistavaksi. Tässäkin esivalta on Jumalan palvelija.

Noudattakaa siis lakeja kahdesta syystä: ensiksi, ettette joudu rangaistaviksi, ja toiseksi, koska omatuntonne sanoo, että se on oikein.

Näistä samoista syistä me verojakin maksamme. Täytyyhän viranomaisilla olla varoja, joita he voivat käyttää yhteiseksi hyväksi. Tässä he ovat Jumalan palvelijoita.

Sen tähden maksakaa jokaiselle se, mitä olette velvolliset maksamaan.

Maksakaa iloisesti veronne ja tullinne. Totelkaa niitä, jotka ovat yläpuolellanne ja kunnioittakaa niitä, joille kunnia kuuluu.

Maksakaa kaikki velkanne, paitsi rakkauden velkaa – sitä älkää koskaan lakatko maksamasta!

Sillä jos rakastatte ihmisiä, noudatatte siten kaikkia Jumalan lakeja ja täytätte kaikki hänen vaatimuksensa.

Jos rakastatte lähimmäistänne yhtä paljon kuin itseänne, ette tahdo vahingoittaa ettekä pettää häntä, ette tappaa häntä ettekä varastaa häneltä. Ette myöskään tahdo tehdä aviorikosta hänen puolisonsa kanssa, ettekä halua itsellenne sellaista, mikä kuuluu hänelle. Tehän ymmärrätte, että kaikki nämä käskyt sisältyvät tähän yhteen: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!” Rakkaus ei tee toiselle mitään pahaa. Sen vuoksi se täyttää kaikki Jumalan vaatimukset.

Se on ainoa laki, jonka te tarvitsette. (Room. 13: 1-10 EU).

Joissakin selitysteoksissa väitetään edellä olevassa tekstissä mainitun esivallan tarkoittavan kristillisen seurakunnan vanhimpia ja johtajia. Hengellisiä, Kristuksen valtuuttamia, seurakuntaa ohjaavia auktoriteetteja.

Tarkistus XII yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1938 käyttöön ottaman suomennoksen tekstistä käyttää ja näyttää seuraavaa terminologiaa:

13:1,2,3: ”Esivalta.” ”Alamaisuus esivallalle kristityn velvollisuus.”

13:4: ”Esivalta – Jumalan palvelija – kristitylle hyväksi.”

13:4: ”Ei turhaan miekkaa kanna – kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.”

13:6: ”Jumalan palvelusmiehinä kantavat veroja.”

13:7:  Esivallalle ”kunnia”.

Paavali – Pyhän Hengen johdatuksessa – käy motivoimaan jakeissa 1-10 esittämäänsä haastetta dramaattisella eskatologisella motivaatiolla jakeissa 11 ja 12:

Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. (Room. 13:11-12).

Mitä tarkoittaa apostoli kirjoittaessaan pelastuksen ”nyt” olevan lähempänä ”kuin silloin, kun uskoon tulimme”?

Kirkkoraamatun alaviitteissä on kehotus katsoa mm. 1 Tess. 5:4 jakeeseen, jonka sisältö on seuraava:

Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niin kuin varas.”

Hiemankin harjaantunut Raamatun lukija tietää, mistä päivästä on kysymys – Herran päivästä, josta Paavali kirjoittaa Pyhässä Hengessä vain yhdeksän jaetta aikaisemmin alkavassa tunnetussa Jeesuksen tulemusta käsittävässä julistustekstissään mm. seuraavia sanoja: ”… meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan…” (4:17).

TEKSTIMÄÄRÄNI alkaa hipoa minulle perinteiseksi muodostunutta blogimittaa – kymmentä käsikirjoitussivua.

Vilkaisin kirjastossani olevaa tämän blogini aihemaailmaa koskettavaa ensisijaista kirjallisuusmäärää. Etsin kolmen otsikon alta – rajasin vain keskeisimpään kirjamäärään – ja sain luvuksi 16 teosta. Tässä lukemassa ei ole mukana ainoatakaan ns. yleistä tekstikommentaaria tai vastaavia teoksia. Kirjoitan loppupisteen tähän blogiin kiittäen Jumalaa Sanan valosta, samalla siunaten sinua, lukijani, joka olet jaksanut tässä aihemaailmassa tekstini loppuun saakka. Ehkä jonakin tulevana kirjoituspäivänä saatan jatkaa aiheesta – Herra tietää.

Vieraalta tuntuvat arkikieliset raamattutekstit ovat lainauksena teoksesta Elävä Uutinen – Uusi testamentti vapaasti kerrottuna. 2. painos. julkaisija Karas-Sana Oy, 1977. ISBN 951-605-464-1.