Karitsa, kirja ja aikojen päätöstapahtumat

KRISTUKSEN ruumiin jäsenten, jotka ovat tutkineet Kirjoituksia maan päällä ollessaan, täytyy pakostakin tietää, että Karitsan astuessa esiin ottamaan kirjakäärön käteensä, heillä ei voi olla uskallusta puuttua tapahtuvaan. He seuraavat tilannetta kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa ja odottavat Herran suuren päivän saapumista, sekä aikaa, jolloin vanhurskas Tuomari lopultakin sitoo ja hävittää pahan ja perustaa   valtakuntansa.

Pyhät muistavat sanat, jotka Herra Jeesus Kristus lausui juutalaisille johtajille maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana. Parannettuaan Betesdan lammikolla avuttomana maanneen halvaantuneen miehen Hän neuvoi tätä ottamaan vuoteensa ja kävelemään. Tämä rikkoi lakia, jonka mukaan sapattina ei saanut kantaa minkäänlaista taakkaa. Fariseukset syyttivät Jeesusta Mooseksen lain tietentahtoisesta ja synnillisestä rikkomisesta.  Ei tullut kuuloonkaan, että voimateko olisi riittänyt vahvistamaan Jeshuan olevan Messias. 

Miten Jeesus käyttäytyikään tuossa tilanteessa?  

Hän vastasi julistamalla itsensä tasavertaiseksi Isän Jumalan kanssa vallan kaikilla  alueilla. Hänen antamansa vastaus kuvastaa absoluuttista auktoriteettia: ”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle” (Joh. 5:22).

 

PALAAMME  Ilmestyskirjan ennakoituihin tapahtumiin.

Väkevän enkelin ääni vaikeni.  

Johannes hämmentyy huomatessaan, ettei kukaan ole vastannut enkelille. Josko pahan vallat voittaisivat tämänkin taistelun? Hän alkaa ajatella, ettei kukaan kykene vastaamaan kutsuun. Kuvittele, miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos ajattelisit, että paholainen ja hänen seuraajansa saisivat yliotteen maailmankaikkeudessa.   

Näyttää siltä, ettei kenestäkään ole toimijaksi. 

Johannes odottaa. 

Hiljaisuutta kestää jonkin aikaa. Johannes  itkee katkerasti tajutessaan, että paholaisen  rikokset saattavat jäädä rankaisematta. Hän tuntee ankaraa tuskaa.  Eikö Jumala voi mitään?

Sitten tapahtuu jotakin.

Yksi vanhimmista tulee ilmoittamaan Johannekselle, että Juudan Leijona on saavuttanut voiton kosmoksessa raivonneesta synnistä. Hänen tekonsa on antanut Hänelle oikeuden kirjakäärön vastaanottamiseen ja avaamiseen.  Mitä tahansa kääröön on kirjoitettu, nyt se luetaan julki – Hänen äänellänsä ja arvovallallansa, jonka kautta kaikki on luotu.

Ja sitten:  kaikkien aikojen mahtavimmassa ja dramaattisimmassa sisääntulossa Karitsa astuu esiin ja ottaa käärön Isä Jumalalta. Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana lausutut profeetalliset sanat osoitttautuvat totuudeksi.

Isä on antanut tuomiovallan Pojalle.

Kiitos Johanneksen, tänään elävät ja Ilmestyskirjan sanat lukevat kristityt ovat tietoisia sellaisesta, jota monet taivaassakaan eivät Jeesuksen maallisen vaelluksen aikaan tienneet. Raamatun viimeisen kirjan lukija tietää etukäteen, että työnsä täyttänyt Karitsa on juuri oikeaan aikaan astuva esiin avaamaan sinetöidyn kirjakäärön.  Koska Hän antoi itsensä kuolemaan ja kuolemallaan osti vapauden paholaisen hallinnon sortamille ihmisille. Hän on ainoa koko maailmankaikkeudessa, joka koskaan milloinkaan on arvollinen tähän tehtävään.

KARITSAN avatessa kirjakäärön vaivanajan tapahtumat vyöryvät esiin ennen näkemättömien mullistusten muodossa.

Israel on Pyhän Hengen voiman sinetöimä, kuitenkin Antikristuksen joukot vainoavat sitä. Israel joutuu pakenemaan erämaahan – niin kuin uskon, Petran kalliokaupunkiin.  Sitten, Messiaan Jeshuan palatessa ja pysähtyessä Petraan kokoamaan Israelin jäännöksen, se pelastetaan. Antikristuksen johtamat pahat maailmanvallat kukistetaan. Israelin jäännös seuraa Messiastaan Juudeaan. Kuningas nousee valtaistuimelleen. Syntyy Jumalan hallitsema oikeudenmukainen Uusi Yhdistyneet Pakanakansakunnat. Tuhatvuotinen valtakunta alkaa.

Sen jälkeen, kun Karitsa on ensiksi nostettu esille Ilmestyskirjan kerronnassa, Hänen nimensä mainitaan vielä kaksikymmentäviisi kertaa ennen kirjan loppua. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole kertoa yksityiskohtaisesti kaikista Hänen toimistaan sen enempää seitsemän vuotta kestävän vaivanajan aikana kuin tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

Yksi asia   meidän tulee aina muistaa: Jeesus tulee iankaikkisesti kantamaan arvonimeä ”Karitsa”.

Kuten olemme nähneet, Hän toimii Tuomarina lopun aikoina. Mutta tulevana uuden Jerusalemin aikakautena Karitsa tunnustetaan täydellisesti osaksi Jumaluutta. Tässä asiayhteydessä on jännittävää pohtia iankaikkista kotiamme, jonka Karitsa lupasi valmistaa niille, jotka seuraavat Häntä.

ILMESTYSKIRJASSA Hänen viimeinen esiintymisensä Karitsana on todella kiehtovaa luettavaa:

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa” (Ilm. 21:22–23).

Kuvittele uutta Jerusalemia valaisevaa puhdasta valoa.

Hänen elävä säteilynsä ylittää kaiken, mitä ihminen on koskaan nähnyt tai pystyy ikinä kuvittelemaan. Uusi Jerusalem ei tarvitse öljyä, kivihiiltä, ydinvoimaa.  Jumalan omasta kaupungista löytyy lähde, josta pulppuaa puhdas ja iankaikkinen valon kirkkaus. 

”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä” (Ilm. 22:1–3). 

Herra saapui tähän maailmaan Beetlehemissä lihana ja verenä ilman tahraa ja vikaa. Äärettömästä tuli äärellinen. Ennen tänne saapumistaan Hän oli ollut monia asioita, mutta ei koskaan Karitsa! Tuolla hetkellä, ajassa, Karitsa aloitti olemassaolonsa. Herra otti itselleen uuden identiteetin – joka on Hänellä vielä tänäkin päivänä.

Tämä paimenten keskuudessa syntynyt pienokainen oli täydellinen Karitsa. Hauras, hento ja näennäisen katoavainen. Hän uhmasi kuolemaa, kutsui meidät seuraamaan askeleitaan ja paistattelemaan kirkkaudessaan… iankaikkisesti!

Hän ei tullut tänne ottaakseen osaa pääsiäiseen, vaan tullakseen Pääsiäiseksi. Antamansa uhrin hetkellä Karitsa loikkasi äärellisestä äärettömään. Ja Hän ottaa meidät mukaansa!