Kaksi ihmeellisintä sanaa Messias-ennustuksessa

LÄÄKÄRI LUUKAS tunnetaan suomalaisten keskuudessa jouluevankeliumin dramaattisena erityiskertojana. Valitsiko Pyhä Henki neljästä evankelistasta Luukkaan siksikin, että neitseellisen sikiämisen ja siitä johtuneen lapsen syntymisen dokumentaarikkona lääkäri on, mitä kertomuksen uskottavuuteen tulee, kriittisin mahdollinen kertoja?

Jouluna, armon vuonna 2021 jälkeen Kristuksen syntymisen, Luukkaan evankeliumin toisen luvun alkuosassa oleva dokumenttiraportti neitsyt Marian synnyttämisen ajasta ja siihen liittyneestä tapahtumien sarjasta on jälleen satojen ja satojen miljoonien ihmisten tajuntaan iskostuva ihmetyksen aihe.

Luettavan perinteisen jouluevankeliumitekstin ulkopuolelle jää erikoinen, hämmästyttävä profetia kaikkine yksityiskohtineen tilanteesta, jossa profetia lausutaan.

Seuraamme tapahtumia edelleen Luukkaan evankeliumista, luvusta 2.

Kun Jeesus-lapsi oli lain mukaan kahdeksanpäiväisenä ympärileikattu, ja äiti Marian puhdistuspäivät olivat päättyneet, kasvatusisä Joosef ja Maria veivät lapsen Jerusalemiin temppeliin ”asettaakseen hänet Herran eteen” ja uhratakseen säädetyn uhrin. (Luuk. 2:21-24)

Ollaan kävelymatkalla Jumalan huoneeseen.

Temppelin sisäpiha-alueella tapahtuu seuraavaa:

Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä mies oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään.

Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun.

Hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi:

”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” (Luuk. 2:25-32).

Torontolainen Kansan seurakunnan perustaja ja paimen tri Oswald J. Smith, eräs merkittävimmistä Patmos-nimellä tunnetun työn näkijäinspiraattoreista perustajan Ensio Lehtosen työssä, tuo esille erään huomion arvoisen seikan edellä käyttämääni Luukkaan tekstiä koskien. Näin tri Smith:

Jeesus-lapsi äitinsä sylissä ei ole vielä temppelin sisäpuolella. 

Joosefin ja lasta kantavan Marian reitille astuu heidän eteensä hyvinkin pakanoitten esikartanon alueella mies, joka pysähdyttää kolmikon.

Maria ja Joosef eivät osaa aavistaa, mitä tapahtuu seuraavina hetkinä. Jumalalle kiitos, lääkäri Luukas saa taannehtivasti tietää ja kirjoittaa Pyhän Hengen kertoman tiedon luettavaksemme evankeliumistaan.

Kolmikon pysäyttävä mies on nimeltään Simeon. Hän on hurskas ja Jumalaa pelkäävä. Hän on ilmestysmaailmassa elävä Jumalan profeetta, jolle ”Pyhä Henki oli ilmoittanut, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun.”  

Mies on ”Hengen vaikutuksessa” määrätty ja ohjattu kohtaamaan Marian sylissä olevan Lapsen…

Kohtaamispaikka tavallansa jo ennakoi siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Simeon profetoi Pyhässä Hengessä (Luuk. 2:30-32). 

Seuraavassa on disposition muodossa profetian sisältö:

30: Simeonin on annettu ilmeisesti ilmestysprofetiassa nähdä Jeesuksen Pelastajan työ ja tulos.

31: Pelastus on valmistettu ”kaikkien kansojen nähtäväksi”. Sanoma kulkisi kaikkien kansojen – pakanakansojen – keskuuteen. 

32: Valoksi pakanoille – kirkkaudeksi kansallesi Israelille. Merkittävä on valon ja kirkkauden ero. Kirkkaus on Jumalan oman olemuksen kirkkautta – valo kirkkaimmillaankin on luotua, osa alkunsa ja loppunsa kokevaa luomakuntaa. Kirkkaus on ikuinen – valo on ajallinen ja poistuva.

PROFESSORI  Aapeli Saarisalo kääntää jakeet 29-32 (Uusi testamentti: Uusi suomennos selityksin 1969) seuraavasti:

”Herra, nyt lasket palvelijasi rauhassa menemään sanasi mukaan, sillä silmäni ovat nähneet autuutesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen edessä – valon ilmestykseksi pakanoille ja kunniaksi kansallesi Israelille.”

Lue ajatuksella ja Pyhän Hengen valaisua rukoillen uudestaan ja uudestaan erityisesti edellisen kappaleen tekstin viimeiset kymmenen sanaa. 

Professori kehotti minua kulkiessamme Galilean vuorilla ja keskustellessamme Jumalan Pojan lihaksi tulemisesta korostamaan hänen käännöksensä mukaista lukumuotoa. 

”Pakanat eivät voi ottaa tai vaatia mitään Israelin Jumalalta”, professori sanoi. ”Tarvitaan ’valon ilmestys’ ennen kuin pakanat edes saavat tietää, mitä etsiä ja löytää. Heille annetaan mahdollisuus sen tajuamiseen, joka satoja vuosia aikaisemmin oli jo ilmoitettu Israelille. Valo valaisee Jumalan ennalta tuntemat pakanat. Kun luvattu Messias saapui ja saapuu toistamiseen, Israel saavuttaa kunniansa. Juutalainen jumalanpalvelus ja lain pojan asema on vain varjoa, jonka tulee osoittaa ja opastaa omaisuuskansaa Messiaan suuntaan. Israel näkee, kun on sen näkemisen suuri ja pelottava päivä – Messiaan ilmestymisen päivä.”

Tämä valosta ja pakanoista. Ei ihmeteltävää, että ”Hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin” (jae 33).

Mutta Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan puhutaan, jotta monen sydämen ajatukset tulisivat julki.
(Luuk. 2:34-35)

Raamattu edellyttää jumalallisten totuuksien tulevan todistetuiksi ainakin kahden todistajan äänellä. Luukas kertookin, että profeetta Simeonin jälkeen paikalle saapuu naisprofeetta Hanna.

Juuri sillä hetkellä hän astui esiin, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. (Luuk. 2:38)

MISSÄ ovat otsikossa luvatut ihmeellisimmät sanat? Miten sanat kuuluvat?

Ole hyvä, tässä ne ovat:

Valoksi.

Kirkkaudeksi.

Kohtasimme nämä sanat jo edellisissä kappaleissa. Jotakin niistä tajuamme – kokonainen ihmisikä voisi kulua niitten syvintä syvyyttä opiskellessa ja pohdiskellessa.

Kysymys on Jumalan ennalta määräämästä kaikkien luotujen pelastussuunnitelmasta.

Jumalalla on omaisuuskansansa Israel.

Jumalalla on kaikki muut luodut.

Jumala tuli lihaksi – tapahtui se, mitä nimitämme jouluksi – jotta valo voittaisi pakanoitten sydämissä asuvan pimeyden, ja Israelin kutsumus saavuttaisi lopullisen kirkkauden.

Jumala tahtoi antaa tiedoksi, miten valtava on pakanakansojen keskuudessa tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Häntä me julistamme neuvoen ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. 

(Että) he, sydämet yhteen liittyneinä rakkaudessa, saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen.

Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.  (Kol. 1:27-2:3)

ENSIO LEHTONEN, hengellinen isäni ja johtajani, palveli 1930-luvulta aina sotavuosiin saakka Ristin Voiton toimitusjohtajana ja lehtien päätoimittajana.

Alkuvuosina Lehtonen julkaisi Toukomettinen -nimistä aikakauskirjaa. Alaotsikossa lukee: Näköaloja ja kokemuksia evankeliumin täyttyessä. Vuoden 1932 painoksessa Lehtonen kirjoittaa aiheena Toukomettisen ääni kuullaan maassamme. Aikoinaan nimeä toukomettinen käytettiin symbolisesti Pyhän Hengen kyyhkystä.

Koen aiheelliseksi lainata johtajani tekstiä Pyhän Hengen työstä.

Miksi lainata joulun aikaan helluntain epistolaan kuuluvaa julistusta?

Siksi, että samalla tavalla kuin joulu oli Pyhässä Hengessä tapahtuva yliluonnollinen ihme, niin myös kristillisen seurakunnan olemassaolo on ensimmäisen helluntaipäivän Hengen vuodatuksesta sen sekunnin murto-osaan saakka, jolloin lähetyksen Herra Jeesus Kristus saapuu noutamaan omansa tuuliin ja pilviin, yhtä ainoaa ruumiin syntymistä – Kristuksen ruumiin, jota myös seurakunnaksi nimitetään.

Jeesus Kristus on ruumiin pää.

Pyhän Hengen kutsumat ja uudestisynnyttämät ihmiset ovat –  ihmeellistä! – pyhän ruumiin jäseniä, soluja, yhdessä ja yksinkin kehon osia.

Kun ruumis on valmis, jokainen jäsen paikoillaan – jokainen ennalta tunnettu ja laskettu solu paikallaan – tapahtuu seurakunnan täyden luvun ylösotto.

Joulu eräässä tärkeässä merkityksessä ei päättynyt Beetlehemissä.

Beetlehemissä – Leivän Huoneessa, kuten suomennos kuuluu – tapahtui ihme, jonka ytimestä ilmoitetaan tämä:

Enkeli vastasi Marialle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.  (Luuk. 1:35)

Liitämme tähän tekstiin toisen Pyhän Hengen työtä kirkastavan sanankohdan:

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta. (1 Joh. 5:1)

NYT on Ensio Lehtosen vuoro. Lehtosen nimen edellisen mainitsemisen jälkeen olen jo lainannut mainitusta julkaisusta hajanaisia rivejä sieltä ja täältä. Nyt pitempi lainaus:

Toukomettisen ääni soi heleänä kuulakkaalla taivaalla. Laulelo kantautuu halki luonnon.

Mikä riemukas ääni! Mikä voitokas soitto!

Suloista on sinun ääntäsi kuulla. Tästä maasta eivät ole laulusi kotoisin, sillä tämän maan lauluissa ei voi koskaan olla sitä vapautta, varmuutta ja riemun täyteyttä, jota laulusi jokainen sointu kuvastaa. Sinun laulusi ovat taivaasta tulleet, ylhäältä kristallimeren laulumailta.

Kuka on tämä laulaja, tämä toukomettinen?

Se on Pyhä Henki! Ja sen asuinpaikkana on Karitsan verellä pesty ihminen, jossa ja jonka kautta sen suloinen laulelo soipi kaikkien kuultavaksi ja tapetun Karitsan ylistykseksi.

Sillä näinhän sanoo sana: ”Ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja rupesivat puhumaan muilla kielillä, sen mukaan kuin Henki heille puhuttavaa antoi. Apt. 2:4. Tästä ihmeellisestä tapauksesta Pietari todistaa: ”Koska hän on Jumalan oikealla kädellä korotettu ja on Isältä saanut luvatun Pyhän Hengen, on hän vuodattanut sen, minkä nyt näette ja kuulette.” Apt. 2:33.

Ja kansat näkivät ja kuulivat. Toukomettisen ääni kuultiin ensin Jerusalemissa, sitten Samariassa ja lopuksi maan äärissä saakka.

Meillä Suomessakin!

Sydän toisensa jälkeen puhdistui Karitsan veressä. Synnin jäät ja roudat pakenivat pois. Kevät oli tullut ja silloin myöskin kevään laulaja, siunattu Pyhä Henki, ilmestyi sydämen taivaalle ja taaskin sen ääni kuultiin.

Halleluja!

Toukomettisen suloinen soitto on kajahdellut Suomenkin kaupungeissa ja saloilla kymmenien tuhansien verellä pestyjen sydämissä.

Me elämme ihmeellistä aikaa Pohjolassa!

Samalla kun meillä talven varjot ovat pisimmät ja jään hyytävät kahleet ovat vahvimmat, on meillä kevätkin kukoistavin – myös hengellisesti tarkoittaen ja sanoen.  Pohjoiselle on annettu ja vielä on enemmän luvattuna.

Jooel profeetta ennustaa kahdesta suurimman mahdollisen siunauksen ajasta, joista yksi oli armotalouskauden alussa ja toinen sen lopussa. Ja nyt me saamme juuri elää lopun ajan ihanassa siunauksessa, jolloin Henki vuotaa kaiken lihan päälle, ja toukomettinen lukemattomien sydämissä laulunsa virittää.

Kaiken lihan päälle on todellakin Henki vuotanut.

Amerikassa, kaikkialla Euroopassa, kaukana Kiinassa, Intiassa, Australiassa – niin,  kaikkialla kuullaan toukomettisen ääni.  Se on ollut kuin hapatus, kuin keväinen paisuva joki, joka on kaikkialle siunauksena tulvahdellut.

Sitä halveksitaan, vainotaan, vastustetaan, mutta se murtaa sittenkin itselleen uoman.

Suuret kirkot ja järjestöt ovat ymmällä sen edessä, sillä se polkee allensa vanhan ja kangistuneen ja etsii itsellensä uusia ilmenemismuotoja.

Näin kirjoittaa hengellinen isäni ja johtajani.

VIELÄ jouluun – ja edelleen Ensio Lehtosen tekstillä.

Johtajani kirjoitti seuraavan tekstin ilmapuolustustykkien jylistessä muutaman sadan metrin päässä hänen kotitalostansa Helsingin Käpylän Taivaskalliontiellä.

Lehtoselta oli pyydetty erääseen hengelliseen aikakausjulkaisuun tekstiä ”pahasta sota-ajasta”. Lehtonen kirjoitti sallitun verran sanoja, ja tässä ne ovat – hyvin sopivat nykyisen joulun hetkiinkin:

Useimmat sanovat aika on paha. Mutta minä sanon: hyvä!

Valintaratkaisu riippuu siitä, mikä on suhteesi Jumalaan. Eihän ”aika” meitä pelasta, ei hyväkään aika. Ja Jumala, joka pelastaa, voi opelastaa ”pahanakin” aikana, vieläpä erikoisesti silloin.

Kummallekin arvioinnille saadaan tukea Raamatusta.

Monet tahtovat osoittaa profeetallisesta Raamatusta, miten aika on ”paha”, ”pimeä”, ”turmeltunut”, ”eksytyksen aika”, ”pedon aika”. Lainataan Raamatusta tällainenkin lause: ”Voi maata ja merta!”  Ja kerrotaan kiljuvan jalopeuran raivoavan kuin viimeistä päivää.

Mutta ei puutu Sanassa tukea sillekään käsitykselle, että tämä aika on hyvä. 

Kaikki aika on aina hyvää aikaa Herralle. 

Astu vain esiin anovin sydämin. Älä arkaile. 

”Katso, nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.” 

Silloinhan aika on erittäin hyvä, kun on kerran pelastumisen aika ja mahdollisuus. Silloinhan aika on hyvä, kun saa etsiä Herraa ja löytää!

Riemuvuotta on tämä aika sille, joka Herran tuntee. Riemuvuosi, joka Golgatalla alkoi, ei ole vielä päättynyt, se paisuu yhä. Anna riemuvuoden pasunan raikuen soida! Kaikki on valmiina suurta pelastusta varten!

Tämä aika on hyvä myös Jumalan valtakunnan työntekijälle.

Miksi? Siksi, että tämä aika vaatii ratkaisua! Siinä on tämän ajan hyvyys.

Mutta siinä on myös ajan pahuus – siinä, että ihminen saattaa tehdä ratkaisunsa väärään suuntaan!  Siksi – 

Rajat auki! Rajat selviksi!

Eikä ratkaisua tarvitse tehdä pahaan päin. Saatana tekee sen aina meidän puolestamme, kun jätämme pelikentän avoimeksi. Jeesus sanoi sen tietysti niin oikein: ”Tämä on hänen hetkensä ja pimeyden valta.” Tämä valta on, merkillistä kyllä, annettu sille ylhäältä.

Tästä johtuu tämän ajan ikuisuusvakavuus. Ratkaisuun pääsemättömät, epäröivät ja pelkurit, heidät sielunvihollinen nyt korjaa. Heidät annetaan hänelle – kun heille ei kelpaa Jumalan tarjous pelastuksesta ja vapautuminen pimeyden vallasta.

Täytyyhän tälle uinailevalle aikakaudelle joskus loppu tulla. 

Onhan jo ollut parannuksen aikaa. 

Kun ei aika ole vienyt mielenmuutokseen, on aika otettava pois ihmisiltä. 

Nyt on hyvinkin viimeinen hetki etsiä Herraa!

Nyt pelastamaan sieluja kuin kekäleitä tulesta, kuin nukkuvia palavasta talosta!

Tuli on irti ja tekee tuhojaan!

Katso, nyt on otollinen aika tehdä vielä viimeinen palvelus Herralle ja Hänen seurakunnallensa!

PYHIEN muistojen ja Jumalan ihmisten sanojen hiljentäminä eikö olekin tuntoa siitä, että emme ole koskaan kaivanneet todellisen, aidosti raamatullisen jouluevankeliumin sanomaa siinä määrässä kuin juuri tämän joulun aikana?

Tarvitsemme joulua, joka tuo rauhan sydämiimme ja täyttää kaipauksemme ja päättää kaiken turhanpäiväisen uskonnollisuuden ja luopuneen kristillisyyden pilkkeet sisimmässämme. Olemme syntisiä. Elämässämme on rikkomuksia ja laittomuuksia. Kaikki synti elämässämme kohoaa suuren vuoren tavalla eteemme vaatien tilille. Mistä me löydämme puolustajan ja auttajan ja päästäjän?

Hätäämme tuo ihanan vapahduksen sanoman jouluevankeliumi, joka julistaa, että meille – Sinulle ja minullekin! – on syntynyt Vapahtaja.

Tämän patmostyön alku ja juuri on vuodessa 1942. Se oli myös vuosi, jolloin minä sain syntyä. Äitini jäämistössä on Vanhan kirkon seurakunnan monistettu joululehtinen vuodelta 1942. Käsissä kuluneen, luetun, taitetun vihkosen teemana ovat sanat: ”Älkää peljätkö!” Alaosassa kantta todetaan Beetlehemin sanoman julistajilla olevan kautta aikojen kuuluva ikuinen ääni heidän julistaessaan suuresta ilosta, joka tulee kaikelle kansalle – vastakohtana sille äänelle, joka uhkaa hukuttaa kansakunnan tuleen ja vereen. Lehtisen pääkirjoittaja toteaa näin:

Tässä on meillekin sodan jaloissa, Jumalan verisen vitsan alla kulkiessamme, lohtu ja rauhan tuoja. Meillä on nimittäin Vapahtaja, joka on meidän edestämme kuollut ristillä, on vuodattanut verensä meidän syntiemme sovitukseksi. Hänen tähtensä meillä on nytkin tänä ulkonaisesti raskaana ja murheellisena jouluna, kun rauha on poissa ja kuolema tekee tuhoansa rakkaan kansamme keskellä, aihe syvään kiitokseen ja iloon. Meidän on muistaminen, että vaikka Herra tällaisen joulun antaessaan kurittaa meitä, ei Hän kuitenkaan armoansa ota pois. Siksi me saamme jättää itsemme, omaisemme ja koko kärsivän kansamme joulun Herran, Jeesuksen Kristuksen haltuun, joka on suuri armossaan.

JOULUNA 2021 TOIVOTAN JUMALAN LÄSNÄOLOA JA RAUHAA PYHÄSSÄ HENGESSÄ JEESUKSEN KRISTUKSEN RISTIN ANSIOSTA JUURI SINULLE. JOS JUMALA SUO JA ELÄMME, KOHTAAMME SEURAAVAN KERRAN VUODEN VAIHTEESSA.

TÄNÄ JOULUN AIKANA KOTIPIIRISSÄMME LAULETAAN JUMALAN PAPIN LAURI THURÉNIN SUOMENTAMAA H. A. BRORSONIN JOULUVIRTTÄ. VUODEN KULUTTUA TÄMÄ SUUNNATTOMAN IHANA TEKSTI LAULETAAN SIIONIN KANTELEEN LISÄVIHKOSTA. ETKÖ KÄYTTÄISI NÄITÄ SÄKEITÄ USEASTI RUKOUKSESSA YKSIN JA JOUKOSSA JOULUN AIKAAN 2021.

NYT PYYDÄN JOULUN HERRAA

Kun joululaulut raikaa,
taas talliin pakenen
ja vietän siellä aikaa
seimellä Jeesuksen.
En tunne kaipausta,
en epäilystäkään,
en etsi tarkoitusta,
kun Herran kasvot nään.

En ymmärtää vain saata
ihmettä ihmeitten:
Mitenkä Luoja maata
voi päällä olkien?
Taivaitten kirkkauden
ja loiston hylkäsit,
sijasta kuninkuuden
tien toisen valitsit.

On pesä pääskysillä,
ketuilla luolansa,
aavikon eläimillä
on turvapaikkansa.
Ihminen kodin kalliin
rakentaa itselleen,
Jumalan poika talliin
vain syntyy köyhyyteen.

Sen vuoksi sydämeni
sinulle paljastan,
virheeni, tyhjyyteni
seimeksi tarjoan.
Ristillä ostit kerran
sen asunnoksesi.
Nyt pyydän joulun Herraa:
synnythän luokseni.

 – LEO MELLER, VELJESI VAIVASSA JA VALTAKUNNAN VARMASSA VOITOSSA.