Jumalan luottamiskoulussa

Heti pikkukalat havaittuaan hai hyökkäsi niitä kohti törmäten läpinäkyvään väliseinään. Hai ei antanut periksi. Se toisti hyökkäyksensä muutaman minuutin välein mutta yhtä huonoin tuloksin.

Kun hai oli jatkanut hyökkäyksiään noin tunnin verran, sen into alkoi laimeta ja viimein se antoi periksi. Se oli aivan kuin pikkukaloja ei olisi ollut olemassakaan.  Pienet kalat saivat uiskennella vapaasti ja kaikessa rauhassa altaan omassa osassaan.

Seuraavien viikkojen aikana koe toistettiin useita kymmeniä kertoja. Joka kerran hain hyökkäykset kävivät heikoimmiksi ja se antoi nopeammin periksi. Lopulta hai kyllästyi lyömään kuonoaan väliseinään. Se ei hyökännyt kertaakaan, vaikka syöttikalat laskettiin uimaan läpinäkyvän väliseinän taakse.

Lopuksi meribiologit poistivat altaasta väliseinän. Hai ei edelleenkään hyökännyt omalla puolellaan uivien pikkukalojen kimppuun. Sekä hai että syöttikalat oli saatu oppimaa, että altaan keskellä oli läpinäkyvä väliseinä, jonka toiselle puolelle ei ollut pääsyä.

Hai oli oppinut, ettei kannattanut edes yrittää. Se oli oppinut, että turhasta ryntäilystä sai vain kuononsa kipeäksi.

Oppimista voi tapahtua kahteen suuntaan.

Epäonnistumisista ja torjutuksi tulemisesta me voimme oppia, että uusia asioita ei kannata edes yrittää. Onnistumisista me opimme, että yrittäminen ja sitkeys kannattavat, vaikka välillä tulisi epäonnistumisia.

Myönteinen oppiminen on mahdollista vain silloin, kun intohimomme saada aikaan jotain uutta on suurempi kuin epäonnistumisen pelkomme.

Olimme kerran suunnittelemassa tavallista suurempaa hengellistä tilaisuutta. Haasteita näytti olevan runsaasti. Olivatko resurssimme riittävät? Oliko meillä tarpeeksi vapaaehtoisia? Entä jos me emme onnistuisikaan?

Viimein eräs joukostamme tokaisi: ”Hei, kaverit! Mennään vain rohkeasti eteenpäin. Ei varmistella liikaa. Jätetään Jumalalle mahdollisuus auttaa!”

Raamatusta löytyy valtava määrä esimerkkejä siitä, miten Jumala salli kansalleen ja yksittäisille ihmisille täysin ylivoimaisilta tuntuneita tilanteita, kun hän halusi opettaa heitä luottamaan lupauksiinsa ja apuunsa. Tässä muutama esimerkki Jumalan luottamisopetuksesta:

Kokonainen kansa joutui vaeltamaan ruuattoman ja vedettömän autiomaan läpi päästäkseen Luvattuun Maahan.

Profeetta Elia lähti Jumalan käskystä autiomaahan, missä hän joi vettä Keritin purosta ja söi korppien hänelle tuomaa ruokaa.

Gideon oli koonnut suuren sotajoukon lyödäkseen maahan tunkeutuneiden midianilaisten armeijan. Jumala käski kuitenkin Gideonin lähettämään suurimman osa armeijastaan kotiin. Gideonin piti hyökätä pahasti alivoimaisena vain kolmensadan miehen kanssa midianilaisten leiriin. Jumalan avulla ylivoimainen vihollinen kukistettiin.

Helppo elämä ja ylellisyys saavat meidät helposti unohtamaan Jumalan. Mihin me häntä tarvitsemme? Kaikkihan sujuu hienosti ihan omin voimin ja oman viisauden avulla.

Vaikeudet ja ylivoimaisilta tuntuvat haasteet opettavat meitä toisella tavalla. Ne saavat meidät turvautumaan Jumalaan ja jättäytymään hänen lupaustensa ja apunsa varaan.

Kun joudut tilanteeseen, jossa vaikeudet näyttävät ylivoimaisilta, ota se Jumalan sallimana luottamiskoulutuksena. Hän haluaa opettaa sinua luottamaan ja turvautumaan lupauksiinsa ja apuunsa.  Kaikkivaltias Jumala voi kääntää pahan hyväksi, tappion voitoksi ja itkusi riemuksi.

Daavid oli taitava ja väkevä soturi. Kuningas Saul kadehti Daavidin kansansuosiota ja yritti surmata hänet. Daavid joutui pakenemaan henkensä edestä ja piilottelemaan autiomaan luolissa. Siellä Daavid oppi luottamaan Jumalan huolenpitoon. Niinpä Daavid kiittää ja ylistää monissa psalmeissaan Jumalaa hänen huolenpidostaan ja varjeluksestaan.

Psalmin 4. jakeessa 9 Daavid omalla esimerkillään opettaa meitä luottamaan Jumalaan. Jae sopii mainiosti sekä helppojen että vaikeiden päivien iltarukoukseksi:

”Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.” (Psalmi 4:9)

Iloa ja rauhaa elämääsi, ystäväni!