Joulu. Oikea juhla väärään aikaan?

Pian, ”jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla”, niin kuin joulurauhan julistuksessa sanotaan. Herramme armorikasta syntymää sopii juhlia.

Se, että Hän syntyi, on tapahtunut tosiasia, vaikka emme tiedäkään minä päivänä Hän tarkalleen syntyi. Jos tietäisimme, toki juhlisimme hänen syntymäänsä sinä päivänä.

Joulun perinteet ja Jeesus

Jeesuksen syntymän muisteleminen ja kunnioittaminen juhlallisesti ei ole pakanallista. Se, mitä jumalattomat ihmiset ymmärryksensä pimeydessä ovat muinoin tehneet tai tekevät samana päivänä, on kristityn ihmisen näkökulmasta yhdentekevää. Tärkeää on se, mitä sinä kristittynä teet.

Joulussa ei ensi sijassa ole kyse perinneruuista, lahjojen antamisesta, kuusen koristelusta ja yhdessäolosta. Tietenkään niissä ei ole sinänsä mitään väärää. Mutta ei kukaan ole missään säätänyt, että vuodessa on tähän aikaan oltava yksi hyvän ruuan, lahjojen antamisen ja yhdessäolon juhla.

Nämä perinteet saavat merkityksensä (tai käänteisesti menettävät merkityksensä) sikäli, kun muistamme (tai unohdamme) mistä joulussa todella on kyse: Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla.

Katsele kirkkautta, todista valosta

Joulu on aikaa, jolloin meidän kristittyinä tulee ”katsella hänen kirkkauttaan” (Joh. 1:14) ja Johannes Kastajan tavoin ”todistaa valosta, joka oli tuleva maailmaan valaisemaan jokaisen ihmisen.” (Joh. 1:6–9) Kun vaalit joulussasi näitä kahta – katselet hänen kirkkauttaan ja todistat toisille valosta – joulusi saa merkityksen ja sisällön.

Joulussa on siis nämä kaksi elementtiä. Toinen liittyy omaan hengelliseen elämäämme: Katsella hänen kirkkauttaan. Toinen liittyy ympäröivään pimeydessä elävään maailmaan: Todista valosta, joka oli tuleva maailmaan valaisemaan jokaisen ihmisen.

Näitä voi vaalia ihan käytännössä monella tavalla. Kristuksen kirkkauden katseleminen voi toteutua viettämällä enemmän aikaa rukouksessa, Jumalan sanan tutkistelussa ja uskovien yhteydessä. Kutsu vaikka uskovia ystäviä kotiisi joulun aikaan nyyttikestiperiaatteella yhdessä rukoilemaan, laulamaan joululauluja ja rukoilemaan sekä tutkimaan sanaa.

Todista Kristuksen valosta huomioimalla lahjavalinnoissasi uskosta osattomille läheisillesi sanoma Jeesuksesta, vaikka hyvän hengellisen kirjan muodossa, ostamalla lippu hengelliseen joulukonserttiin tai kutsu heidät kanssasi joululauluiltaan tai joulukirkkoon. Kirjoita heille sydämestäsi kaunis ”joulukirje” tai tee itse joulukortti, jossa kerrot mitä joulu merkitsee ja kuinka haluaisit heidänkin löytävän Kristuksen valon.

Ilman Kristusta jouluun jää pelkkä hössötys. Mutta hössötyksen keskelle sinä voit tuoda Jeesuksen valoa.

Pakanallinen joulu ei ole pakanoiden vika, jos kristityt eivät todista.

Juhlasta tai juhlapäivästä ei tee pakanallista se, mitä muut ihmiset, jotka eivät Jumalaa tunne, samana päivänä tekevät  tai ovat muinoin tehneet.

Ei edes sekään, että kristityt sattuvat syömään samoja ruokia kuin pakanat. Sillä Raamattu sanoo ruuista, että ”kaikki minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla [jouluevankeliumi] ja rukouksella.” (1. Tim. 4:4-5). Myös joulupöydässä.

Ei yksi Jeesuksen syntymäjuhlalle kalenterista erotettu päivä tee päivästä pakanallista, vain koska pakanat juhlivat samana päivänä tietämättöminä Jeesuksesta.

Minulle kyllä kelpaa oikea juhla ”väärään” aikaan, jos se suo minulle mahdollisuuden kirkastaa ja kunnioittaa Kristusta ja olla todistuksena hänestä.

Tämä on se ainoa aika vuodesta, jolloin jopa uskosta osattomat kuuntelevat lauluja Jeesuksesta (Simojoen Tulkoon joulu soi jopa YLE:n valtakunnan verkossa!) ja ovat kohteliaan suvaitsevaisia ja avoimia Jeesukseen liittyville perinteille. Lähteehän kalamieskin kalaan silloin kun kala syö!

Se, että monet eivät joulussaan kunnioita Kristusta, jota eivät tunne, ei tietenkään ole heidän vikansa, jos kerran kristittyinä jätämme vuodenajan ja siihen liittyvien perinteiden suoman mahdollisuuden todistaa heille Jeesuksesta käyttämättä.

Siksi tuota Jumalan suurta ihmettä, Vapahtajan syntymää, on soveliasta juhlistaa Häneen uskovien parissa. Jokainen päivä ilman Jeesusta, on pakanallinen päivä, oli joulu tai ei.

Sivuhuomautuksena totean, että en vielä ole kohdannut ketään, joka kiivaillessaan joulun ”väärästä” ajankohdasta itse kuitenkin kunnioittaisivat Vapahtajan syntymää jonain muuna päivänä, joka hänen mielestään on ”oikeampi”. Sen sijaan ”puhdasoppisuudessaan” he ovat hävittäneet Jeesuksen syntymäjuhlan elämästään kokonaan! Murheellista. Vapahtajan syntymäjuhlasta on tullut menetetty mahdollisuus.

Jos sinä joulussasi katselet Kristuksen kirkkautta ja todistat hänen valostaan, silloin joulu ei ole pakanallinen sinulle. Sinä tuot Kristuksen valon pimeään.

Tee joulusta Jumalan ”valohoitoa” omaan ja toistenkin elämään.

Siunattua adventin aikaan.