Joulu 2021 ja muuan pienoinen käsi

Katselin Ylen uutisia. Suomalainen julkkis istui typertyneen näköisenä siivoamattoman kotinsa eteisessä.

”Joulu on aina kaikissa elämäni nousuissa ja laskuissa ollut vuoden parhainta aikaa.  Nyt jouluni on täynnä pahimman odotusta, pelkoa, ja elämän loppumisen kauhua.  Elän elämäni pisintä joulukuuta. Enkä tiedä, onko minulla jäljellä yhtään syytä odottaa parempaa uutta vuotta. Tuntuu, ettei jaksa elää kaikkien pelkojen kanssa.”

Julkkikselle ja sinulle, patmosystävä, tahdon tarjota syytä uskoa ja odottaa jotakin hyvää.

Kuka on maailman tärkein henkilö juuri nyt – sinulle?

Hiljattain vastattiin globaalisti kysymykseen ihmiskunnan historiaan eniten vaikuttaneesta henkilöstä.

Napoleon sai paikan # 24.

Abraham Lincoln oli # 15.

Albert Einstein oli # 2.

Ensimmäisen sijan sai Jeesus Kristus.

Perusteluja valinnoille kysyttäessä Jeesus Kristus voitti, koska Hänet voi oppia tuntemaan henkilökohtaisesti.

Philip Wheelwright on historioitsija, tunnettu ja arvostettu alallaan. Kirjassaan The Presocratics Wheelwright toteaa: ”Ihminen etsiessään jumaluutta kääntyy johonkin kolmesta suunnasta: ylöspäin, alaspäin, sisäänpäin.

Wheelwrightin mukaan ylöspäin suuntaava ajattelee Jumalan olevan korkeuksissa ja ihmisen olevan langennut olento, joka tilassaan jatkuvasti rikkoo Jumalan käskyjä vastaan. Päästäkseen rauhaan korkeuksissa olevan Jumalan kanssa ihmisen tarvitsee ryhtyä mahdollisimman täydellisesti tottelemaan Jumalan käskyjä ja miellyttämällä Luojaansa pyrkiä saavuttamaan ansioillaan jonkunlainen pelastuskokemus ja -tila.

Alaspäin suuntaava ihminen sijoittaa Jumalan luomakuntaansa ja visioi synnin luomakuntaan kohdistuvana saastuttamisena. Pelastus merkitsee harmonisoitumista luonnon kanssa.

Sisäänpäin suuntaava käsittää löytävänsä Jumalan jossakin mystisessä kokemuksessa sisäisen kiipeilyn korkeimmalla askelmalla. Synti samaistuu itsekkyydeksi, josta ihminen vapautuu mystisin kokemuksin ja jalostamalla itsensä paremmaksi.

Jumalan joulussa ihminen kohtaa kaikki edellä mainitut piirteet.

Kirjailijapastori Max Lucado kommentoi sitä, että joulun Kristus sai nimen Immanuel (Matt. 1:23): ”Nimi esiintyy raamattukäännöksissä samassa heprealaisessa muodossa kuin se lausuttiin kaksi tuhatta vuotta sitten.  Immanu tarkoittaa: meidän kanssamme.  El viittaa Elohimiin, Jumalaan, ainoaan Jumalaan. Jeesuksen nimen Jumala ei ole jossakin yläpuolellamme – Hän syntyi ollakseen Jumala meidän kanssamme. 

Jumala meidän kanssamme.

Ei rajattu, eristyksessä elävä Jumala, joka suostuu olemaan joko rikkaitten tai hyvin uskonnollisten tai jonkun korkean hengellisen tason saavuttaneitten Jumala.

Jumala meidän kaikkien kanssa.

Venäläisten, saksalaisten, suomalaisten …  buddhalaisten, mormonien, luterilaisten … rekkakuljettajien ja yliopistojen opettajien … köyhien ja rikkaitten … vapaitten ja vangittujen … kaikkien Jumala. Eli: Jumala meidän kaikkien kanssa. Immanuel.

Jumala antoi maailmalle enemmän kuin sanomansa ja ihmetekonsa.

Hän antoi Poikansa … Hän lähetti itsensä.

”Miksi pelkään kertoa sinulle, kuka todella olen?”

Lihavoitu väliotsikko on todellisuudessa erään John Powellin kirjoittaman kirjan otsikko.

Powell selvittää, miksi ihminen pelkää tulevansa paljastetuksi niin, että hänen todellinen minänsä tunnetaan. Ihminen pelkää olla oma itsensä, koska hän aavistaa, että täydellinen tunnettavuus tekee hänestä ei-toivotun kaikille muille ihmisille.

Vanhan testamentin sivuilla Jumala uudestaan ja uudestaan kertoo tuntevansa ihmisestä kaiken – ja siitä huolimatta rakastavansa meitä. Hän lausuu kansallensa tällaisetkin sanat: ”Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31:3).

Toisen profeetan kautta Jumala vielä syventää tunnustustansa rakkaudestansa ihmiseen tällaisin sanoin: ”Herra, sinun Jumalasi … on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee” (Sef. 3:17). 

Kysymys: mistä syystä ja miten Israel saattoi ottaa vakavasti Jumalan sanat?

Vuosisadat olivat täynnä kokemuksia vainoista ja hävityksistä: assurilaiset, babylonialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset – yksi valtakunta toisensa jälkeen oli lannistanut ja pahoinpidellyt pientä Israelia.

Mistä Israel voisi – uskaltaisi – tietää, ja käyttäytyä tietonsa mukaisesti – tietää, että Jumala totisesti ja ehtovapaasti rakasti kansaansa?

Parhaiten Israel saisi tarvitsemansa varmuuden, jos ja kun Jumala tulisi yhdeksi heistä!

Syntyisi heidän syntymänsä … eläisi heidän elämänsä … kuolisi heidän kuolemansa.

Tulisi yhdeksi heidän sisäisen ja ulkonaisen hädänalaisuutensa kanssa.

Kokisi, mitä merkitsee syntyä alistetun, miehitetyn Israelin ihmiseksi … omistaa juutalaisen ihmisen asema ja tila siihen kuuluvan tuskan, surun, kiusausten, pelkojen osallisuudessa.

Kokea ja tietää, mitä merkitsee olla jokelteleva täysin avuton vauva, vanhemmista riippuvainen kasvava lapsi, tunteitten ristiaalloissa heittelehtivä teini, vihatun ja vainotun kansan aikuinen. Kokea kaikki, mitä me ihmiset koemme – enemmänkin: suostua naulittavaksi ristille, kuolemaan hyvinkin kaikkein kauheimman koskaan keksityn kuolemisen muodon.

Jumalan joulusta johtuen – kaikesta Jumalan ihmiseksi tulemisesta johtuen – sinun ja minun,  joka ainoan ihmisen maailmassa ei koskaan  tarvitse miettiä, tunteeko Jumala juuri minun tilani tai sinun elämän osasi – rakastaen juuri meitä siitä kaikesta huolimatta, mitä minä olen ja mitä sinä olet, ja miten elämme.

Joulun sisin merkitys 

Saamme ojentautua sisään- ja ylöspäin, koska Jumala lähestyi alaspäin juuri meidän kohdallamme.

Löydämme, jos haluamme, Immanuelissa avun ja toivon kohdata pandemia ja epävarma tulevaisuus uskossa ja toivossa.

Mutta!

Kuten aina kaikkien joululahjojemme kohdalla, Jumalan joulun suuri lahja on avattava.

Jumalan joulun lahja ei kuulu komeron hyllylle, se kuuluu sisimpään sisimpäämme.

Jumalan joulu ei ole juhlapäivä vaan juhlan päivä.

Ei vain yksi päivä vuodessa, vaan osa elämämme jokaista päivää koko vuoden ajan – joulusta jouluun.

Saanko kutsua sinua huolehtimaan joulusi vaiheissa siitä, että sinulle järjestyy pyhän hiljaisuuden hetki ja paikka, jossa kohtaat Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti, tarkoitushakuisesti, intiimisti.

Kutsun sinut löytämään Herra Jeesus Kristus henkilökohtaisena Vapahtajanasi.

Kutsun sinut jakamaan pelkosi ja toiveesi Hänen kanssaan ja kuulemaan Hänen Henkensä äänen ja viestinnät sisimmässä sisimmässäsi.

Kutsun sinut jakamaan pelkosi ja unelmasi Hänen kanssaan ja avaamaan Hänen armolahjansa, milloin tahansa tarvitset tänään Hänen armoansa elämääsi.

Palvo Häntä.

Avaa Hänen joululahjansa – Pyhän Hengen armolahjat.

Jaa sisimpäsi kaikkineen – aivan kaikkineen! – intiimisti Jeesuksen kanssa. Mitään sanoja tai ajatuksia tai muistoja sinun ei tarvitse sen enempää kaunistella kuin peitelläkään.

Kaikkien mahdollisten ja mahdottomien pelkojen ahdistaessa, avaa Golgatan verisen armon täysi lahjapaketti ja ota vastaan puhtaan lahja-armon kylpy aina kun sitä tarvitset.

OLEN isä, isoisä, isoisoisä.  Omien lasteni syntymähetkissä tai pian lapsosen syntymisen jälkeen olen saanut olla paikalla. Isän avuttomuudessa en ole juuri muuta saanut tai voinut kokea lapsestani kuin pienen käden pienten sormien todellisuuden. En ole vain pitänyt pientä kättä ja pieniä sormia omassa kädessäni – olen pistänyt etusormeni tai pikkusormeni pieneen käteen ja ihmeekseni jopa kokenut, miten pienet sormet ympäröivät omaa sormeani.

Kaksi vuotta sitten jouluyön ehtoollismessussa Vuosaaren kirkossa minulla oli pyhistä pyhin joulun hetkeni polvillani alttarin pöydässä. Alttarilla suurta kirkkokansajoukkoa palveli kierros toisensa jälkeen kerralla kuusi pappia. Hyvin läheinen patmostyön ystäväpappi riensi ohitusliikkeellä luoksemme, ja paitsi että tarjosi Kristuksen ruumiin, hän ilmestyksen hengessä asetti kätensä pääni päälle ja lyhyesti profetoi minulle sanoman taivaasta.

En kyennyt pitämään silmiäni avoimena … silmäluomeni tulivat hetkessä raskaiksi. Suljin silmäni … ja koin ihmeen.

Ehkä tunteisiini … odotuksiinikin … vaikutti se, että Vuosaaren kirkossa jouluyönä 2019 oli tuliainen Beetlehemistä.

Syntymäkirkossa sytytetty tuli oli kuljetettu palavana, sammumattomana liekkinä Eurooppaan ja aina Helsinkiin saakka.

Saimme sytyttää kynttilän ja viedä Beetlehemin hopeatähden paikalta tuodun elävän liekin koteihimme ja sytyttää omat kynttilämme jatkamaan Leipähuoneen kirkon tulen lämpöä.

Alttarihetkessä suljettujen silmieni maailmassa koin kädessäni – pienen kätösen.

Toki: se oli hengellinen kokemus henkeni syvyyksissä. Jos Hengen maailma on sinulle vieras, pyydän, älä vähättele kerrontaani.

Kokemus oli todellista Hengen maailman elämää.

Se oli minun Kristus-hetkeni, minun Joulun Lapsi-hetkeni.

Siirryin Hengessä Beetlehemin seimelle kaksi tuhatta vuotta sitten.

Sain Hengessä koskettaa pientä kättä – joka kolme vuosikymmentä myöhemmin naulittaisiin ristille Golgatalla minun pelastuksekseni.

Sain Hengessä ottaa vastaan sulasta armosta ja laupeudesta syntyvän uudistuksen – sisimmästä sisimmästä alkaen aina ulkoista kehoani myöten.

Tuon hetkeni jälkeen olen edelleen yhä lihani ja vereni vainoama mies. En viihdy naulittuna ristille, vaan lihani ja sieluni huutavat vapautta – josta tiedän koko totuuden: ei ole mitään vapautta lihassa ja veressä, vain orjuutta ja sisäistä sodankäyntiä.

Rohkenen rukoilla Jumalan joulua jouluna vuonna 2021.

Lukijalleni toivotan hengellistä joulukokemusta. Kiitos ystävyydestäsi ja esirukouksistasi. Kiitos, että kuluneen vuoden aikana olet lukenut blogikirjeitäni ja palstoja. Olen ihmetellyt paluupostien paljoutta.  Ihmeellistä ja ansiotonta, että tekstit ovat saaneet joskus toimia Jumalan Hengen välittäjätehtävissä lukijoitteni hengessä.  – Leo Meller.