Joskus falskaa raskaasti?

Me ihmiset taidamme kuulua kahteen ryhmään, omapäiset ja toisten vietävät? Omapäisiä on vaikea saada innostumaan muiden ehdottamista muutoksista, toisten vietävät ovat sormi aina liipasimella muutoksia etsimässä. On ihmisiä, jotka kulkevat kuin juna omaa rataansa, omaa tahtiansa, aina samaan suuntaan ilman peruutusvaihdetta. Sitten on ihmisiä, jotka muistuttavat droonia. Heidän pyrkimyksensä on nousta aina toisten yläpuolelle ja nähdä kauas. Pienet ympäristön tapahtumat eivät heitä kiinnosta, pitää olla jotakin suurta, mahtavaa, yliluonnollista, näyttävää ja suosittua. Heille ei riitä, että Herra auttaa tänään, pitäisi vielä tietää, mitä tapahtuu ensi kesänä? Falski kristitty on epäaito, teennäinen, väärä, epävireinen, epäsointuinen, epäpuhdas, epätäsmällinen ja heitä riittää tasaisesti joka seurakuntaan.

Kun Israelissa falskasi aikoinaan raskaasti, niin Herra kertoi ilmoituksessaan sen vaivan aiheuttajien löytyvän kirkollisista johtajanviroista. Yllättävääkö? Jes.56:10-12. Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni. ”Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme väkevää; olkoon huomispäivä niin kuin tämäkin ylenpalttisen ihana.”

Aikanaan, kun yhteiskunta alkoi muuttua tietokonemaiseksi, oli muutama ystäväni vannoutuneita vanhan ajan kannattajia. He eivät halunneet opetella tietokoneen uutta ihmeellistä satumaailmaa. Joillekin jo matkapuhelimen ostaminen tuntui ylivoimaiselta ja edelleenkin löytyy muutama tyyppi, joilla on joku erittäin alkeellinen puhelin vuodelta elvis. Heille ei voi lähettää uusi viestejä nykytekniikalla. Mutta nämä samat veijarit ovat kyllä lujasti uskossa Jeesukseen ja aktiivisesti seurakunnan toiminnassa. Heillä ei paljon falskaa, he elävät tiiviisti.

Eräs uskova ystäväni edustaa täysin omaa ryhmäänsä. Hän sanoi, ettei voi kuulua mihinkään ryhmään, koska kaikki ovat vääriä. Voi, voi. Lieneekö takana voimakas puhtauden kaipuu, tai suurten pettymysten kirjo, inhimillisyyden kukkiminen, tai pelko harhaan joutumisesta? Mutta hänkin uskoo Jeesukseen ja tahtoo päästä taivaaseen. Olen käynyt hänen kanssaan lukemattomat keskustelut, tai ehkä pitäisi sanoa, että olen kuunnellut häntä monta kertaa. Eihän minun mielipiteilläni ole juurikaan merkitystä, kun kaveri on omistaan täysin varma. Miksi auttaa ihmistä, joka ei apua pyydä tai tarvitse? Liene paras vain vaihtaa omia tiivisteitä ja antaa kaverin miettiä omia falskejaan?

Ystäväni Eero ja Tapio olivat nuorisotyössä. Kerran E. antoi T:lle rakkauskirjeen vietäväksi postiin ja tämä lupasi. Viikon kuluttua E oli laittanut itsensä hienoksi ja menossa asemalle odottamaan rakastaan. Silloin T muisti, että kirje oli jäänyt hänen autonsa hansikaslokeroon. Oli tilinteonhetki ja totuus tuli ilmi. Tapio oli falskannut lupauksessaan, niin hän kertoi minulle. No pojat sopivat harmillisen unohtamisen, Tapio yritti opetella pitämään lupauksensa. Aikanaan kirjekin meni morsiamelle ja Eerosta tuli hänelle aviomies.

Isoäitini eli koko ikänsä saaressa ja oli tottunut syömään kalaa ruoaksi jatkuvasti. Kerran kun olin pikku poika muistan, kuinka eräs paikallinen kalastaja toi mammalle ison kalan. Mamma kohotti sormellaan kalan kiduskantta ja huomattuaan kidukset vaaleaksi, totesi: – se o vette kuallu. Emmä ota sitä. Viä pois vaa. Kalastajan vakuutteluista huolimatta mamma ei taipunut, vaan totesi myöhemmin itsekseen: – falski miäs!

Joskus falskaa kotona ja kylässä, omissa ja vieraissa, päivällä ja yöllä, kirkossa ja kirkon takana. Olemme ihmisiä – kaikki. Jokainen on syntinen ja niin myös falski. Sitten pitää ruveta vaan uudelleen tiivistämään tai tulla falskina Herran eteen kykenemättömänä parempaan suoritukseen.

Jumala on hyvä ja hän puhuu falskille tyypille siinä kuin onnistuneellekin. Pitää vain kuunnella häntä. Entä sitten ne, joilla on aina vähän falskannut, joista Herra sanoo:

Jes.46:3-4. Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.