Jos kyyneleet lyijyä oisi

Halki aamuruskon auerman
kaksi suihkarin vanaa.
Valvovat.
Se on hyvä.

Joelta nousee joutsenaura
valkea kaunis.
Kaikki ilmavoimat,
kadehtikaa!
Kadehtikaa noitten vakautta,
juhlallista säännönmukaisuutta.

– Mistä tulette, muuttavaiset?
Lensittekö yli laajan maan
näittekö Ukrainan?

Ei vastausta
vain uikutusta.

Jos kyyneleet lyijyä oisi

Kun kodit sinkoavat ilmaan
tulikylvö musertaa kaupungit
tuhoa kaikkialla
Ihmiset, lapset – niin, lapset?

Olen nähnyt suomalaistenkin uikuttavan,
minuunkin on tullut itkutauti.

Jos kyyneleet lyijyä oisi,

Etkö ottaisi, Herra, ne vaakaasi
Sinun vaakaasi tarkimpaan.

”On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on kuve tunturin” –
joku laulaa mutta kuinka kauan?

Itku, jonka meille annoit
syövyttäisi tankit,
sammuttaisi tulimyrskyn
katkaisisi sodan valtatiet.

Jos kyyneleet lyijyä oisi,

Etkö punnitsisi ne, Herra
Etkö jakaisi niitä jokaiselle
sanoisit:
– Nämä painavat paljon.

Ja antaisit rauhan
Sinun rauhasi
mitä maailma ei voi antaa.

Annoithan itsesikin meille,
kärsivän itsesi.

Antaisit rauhan
myös Suomenmaalle

Jos kyyneleet lyijyä oisi.