Jason Lepojärvi: Sivistyksen viimeinen mohikaani

Helsingin Sanomien kyvyttömyys nähdä kaksoisstandardejaan ja katveitaan (samalla kun se itse esiintyy jonkinlaisena moraalipoliisina) on hyvin merkityksellistä. Kuten sen yhden tähtitoimittajan Twitter-biossa lukee: ”These are my principles and if you don’t like them…well, I have others.”

Esimerkkejä HS:n kaksoisstandardeista:

– ehdoton nollatoleranssi juutalaisvitseille, PAITSI kun itse julkaisemme Fingerporin hassun kuvan juutalaisten ruumiista tehdystä saippuasta

– natsiteemasta ei saa vääntää vitsiä hyi hyi, PAITSI kun oma tähtitoimittajamme rakentaa kuutioavaimista hakaristin pilkatakseen ruotsalaista eläkeläistä

– lähimmäisiä pitää auttaa, MUTTA lokakampanjallamme sabotoimme Brother Christmasin sairaita suomalaislapsia auttaneen projektin

– journalistinen etiikka ompi jumalamme, PAITSI kun mainoksissa käytämme luvatta Maria Nordinin naamakuvaa (sitä paitsi hänhän on hö-hö-hörhö)

– lähdekritiikki on tärkeää, PAITSI jos umpi-ideologinen Southern Poverty Law Center sanoo jotakin edes välillisesti pahaa inhokkipoliitikostamme Päivi Räsäsestä, jolloin siitä tuleekin ”arvostettu ihmisoikeusjärjestö”

– pedofiilirinkien paljastaminen on yleensä ihan jees, MUTTA tositapahtumiin perustuva elokuva Sound of Freedom on ”äärioikeiston ja salaliittoteoreetikoiden suosiossa”

– äärioikeisto levittää naurettavia salaliittoteorioita, MUTTA pesukarhut ovat oikeesti natseja

No niin, eiköhän nuo riitä. Hiffaatte idean.

Äh, mitäs tässä pihtaamaan:

– ad hominem on vakava henkilöön menevä argumentaatiovirhe ja ulkonäön pilkkaaminen mautonta, PAITSI jos se henkilö on paha ihminen (Trump ja sika)

– uutisointivirheiden korjaaminen on ammatillinen kunnia-asia, MUTTA kun julkaisemme oikaisun (jos julkaisemme), teemme sen mahdollisimman huomaamattomasti

– lehden tilaaminen on vapaaehtoista, MUTTA jos vuosikymmeniä lehteä tilannut oopperalaulaja peruuttaa tilauksensa, ”soittelemme” moittien perään (sillä olemmehan sivistyksen ja kulttuurin puolestapuhujana ”aikamoinen viimeinen mohikaani”)

– varjelemme äärettömän suurta yhteiskunnallista valtaa ja piilovaltaa käyttävien toimittajiemme puoluetaustoja ”yksityistietona”, MUTTA julkaisemme ministerien katkerilta exiltä hankkimamme yksityisviestit

– toimittajiemme on hyvä olla nuhteettomia, PAITSI jos tarkoitus pyhittää keinot niin toimittajaksi kelpaa moninkertaisesti tuomittu talousrikollinen, kunnianloukkauksen pääepäilty tai vaikka molemmat yhdessä

– kannustamme lukijoita rasismin vastaisiin talkoisiin JA keksimään virolaisista pilkkanimiä

– edellistä kampanjaamme ”pahoittelimme” ja myönsimme virheeksi sekä poistimme Jarlan juutalaissaippuavitsinkin, MUTTA luemme itse muiden vitsejä armottoman kirjaimellisesti (mm. Eerolan pilkkajuomalaulu islamisteista)

– ministerin anteeksipyyntö ei ehkä ollut aito vaan pakotettu, MUTTA me pahoittelemme virheitämme vilpittömästi

– pääkirjoituksemme mukaan meillä on ministeri, joka on tosissaan ”hekumoinut joukkoampumisella lähijunassa”, MUTTA tähtitoimittajamme ei tosissaan hekumoinut Boris Johnsonin irtopäällä

No niin, nyt lopetan. Mitä unohtui?

Varmaan jotain vielä rattijuopumuksista, maanpetoksista ja 2–3 lisäesimerkkiä siitä inhottavasta KD-mummosta.

Nämä kaksoisstandardit – tai mahdolliset kaksoisstandardit, sillä osa saattaa olla pelkkiä ristiriitoja tai olkiukkoja – ovat tietenkin avoimia eri tulkinnoille ja kiistelylle. Omat biakseni näkyvät varmasti myös. Pointti on osoittaa, että tällaisia asioita lukijat ovat sankoin joukoin panneet merkille ja että tätä taustaa vasten Hesarin moraalinen ylemmyydentunto ja (mikä näyttäytyy) nöyryyden puutteelta on hämmentävää.

Näitä kuvakaappauksia kun katsoo, ei voi välttyä kuvitelmalta, että Hesarin imago-ongelman juuressa saattaa ainakin osittain olla se, että se on niin vahvasti henkilöitynyt fiksuun, hieman koppavaan, omaan verbaaliseen nokkeluuteensa ihastuneeseen tähtitoimittajaan.

Totta kai osasin ne Saarikosken vitsit lukea (ei-rasistisina ja ei-väkivaltaisina) vitseinä ja Fingerporin pilakuvankin (natsi tekee mukamas ”eettisiä” valintoja), mutta ongelma on juuri se, ettei samaa suopeuden hermeneutiikkaa ja asiayhteyksien herkkyyttä sovelleta sitten muille, koska kohteesta riippuen kirjaimellinen eli tahallinen väärintulkinta myy ja sopii ideologiseen pirtaan paremmin. Ja alun hauskan Groucho-launauksenkin kaappasin omiin tarkoituksiin ikään kuin jutun tulkinta-avaimeksi kun oli niin herkullisesti tarjottimella. 🙂

Mielenkiinnolla seuraan, mitä pian aloittava uusi päätoimittaja tuo toimituskulttuuriin. Hengitystäni en uskalla pidättää. En TIETENKÄÄN toivo kenellekään potkuja – kukaan ei ole tehnyt mitään niin moitittavaa ja se olisi noloa cancel-kulttuuria jota joidenkin, yleensä canceloijien itsensä mielestä ”ei ole olemassa” – vaan ainoastaan hieman nöyryyttä peliin.

Meillä KAIKILLA on kaksoisstandardeja. Kukaan ei voi toimia johdonmukaisesti aina, ei edes Hesarin toimittajat tai teologian tohtorit. Onneksi vaatimus ei olekaan toimia yli-inhimillisesti aina ja kaikkialla johdonmukaisesti, vaan inhimillisesti ainoastaan pyrkiä siihen ja tehdä tarvittaessa korjausliikkeitä.

Lopuksi siitä virolaiskampanjasta vielä: pakko myöntää, että se ”varttiryssä” oli kyllä hemmetin hauska! 😂

Mitäköhän kaikkea virolaiset ovat keksineet meistä? Tiedän ainakin reissaavat ”alkomuulid”, muotitietoiset ”kahisevat” (tuulipukukansa) ja ylivoimainen lempparini, Tallinnan mukulateillä vaappuvat ”porot”. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

Tiedän myös sen, että Putinin trollit kutsuvat meitä somessa riiteleviä suomalaisia hyödyllisiksi idiooteiksi tai ihan vaan suomalaisiksi.

Tsempattaisiinko?

Helsingin Sanomat, oi sivistyksen viimeinen mohikaani, tule mukaan talkoisiin!

T. Poro

Linkkejä:

Alkuperäinen julkaisu Twitterissä (https://twitter.com/JasonLepojarvi/status/1686564592300982273)

Alkuperäinen julkaisu Facebookissa

(https://tinyurl.com/2b39th9p)

Kirjoittajan YouTube-kanava
(https://www.youtube.com/@jasonlepojarvi/videos)