Israelin murheelliset merkkipäivät

Onkohan millään kansakunnalla kalenterissaan niin monta murhenäytelmien muistopäivää kuin on Israelilla. Seuraavassa muutamia päivämääriä Israelin kansan historiasta.

– Yhdeksäntenä päivänä av-kuuta v. 586 eKr. babylonialaiset tuhosivat Salomon temppelin, hävittivät Jerusalemin, tappoivat paljon kansan päämiehiä ja veivät kansaa pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.
– Persian valtakaudella juutalaisten vastustajan Haamanin toimesta oli jo kuninkaan vahvistaman lain nojalla valittu päivämäärä, jolloin oli tarkoitus tappaa kaikki juutalaiset Persian valtakunnas-ta. Ester ja Mordokai saivat kuitenkin Jumalan ihmeellisen asioihin puuttumisen kautta estettyä juutalaisen kansan joukkomurhan. Tämän muistoksi juutalaiset viettävät vieläkin joka vuosi Purim-juhlaa adar-kuun 14. päivä. Purim-juhlaa vietetään nykyään iloisena juhlana, mutta on syytä muistaa, että alun perin tuona päivänä oli juutalaisten vihollisilla tarkoitus surmata kaikki juutalaiset Persian valtakunnasta.
– Yhdeksäntenä päivänä av-kuuta v. 70 jKr. (huom! sama päivämäärä kuin Salomon temppelin tuho!) roomalaiset tuhosivat ns. Jerusalemin toisen temppelin ja teurastivat suuren osan juutalaista kansaa Jerusalemissa ja Juudeassa. Joidenkin lähteiden mukaan roomalaiset tappoivat tuolloin yli miljoona juutalaista ja juutalaiset ajettiin pois Jerusalemista.
– Holokaustin uhrien muistopäivää vietetään länsimaissa yleisimmin 27. tammikuuta, jona päivä-määränä vuonna 1945 puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin. Holokaustissa kuoli Natsi-Saksan toimesta noin kuusi miljoona juutalaista ja myös Hitlerin tarkoitus oli ”ratkaista juutalaiskysymys” tuhoamalla heidät täysin.
– Israelin itsenäisyyssota oli Israelin itsenäisyysjulistusta ja sitä seuranneesta arabimaiden hyökkäyksestä alkanut sota 15. toukokuuta 1948. Arabivaltiot Egypti, Jordania, Syyria, Libanon ja Irak hyökkäsivät tuona päivänä Israeliin. Tarkoituksena oli juutalaisvaltion täydellinen tuhoaminen. Sota päättyi kuitenkin Israelin voittoon ja itsenäisen valtion syntyyn.
– Kuuden päivän sota käytiin 5.–10. kesäkuuta vuonna 1967, jolloin arabivaltiot Egypti, Jordania ja Syyria muodostivat liittoutuman ja sotivat Israelia vastaan.
– Vain kuusi vuotta myöhemmin 6.–24. lokakuuta vuonna 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin juutalaisten pyhimpänä juhlapäivänä Jom Kippurina. Näissä molemmissa sodissa oli vihollisen tarkoitus pyyhkiä Israel täysin pois maailman kartalta.
– Viimeisin murheellinen vuosipäivä juutalaisten kalenteriin lisättiin 7. lokakuuta 2023, kun Hamasin terroristijärjestö hyökkäsi Israeliin murhaten, raiskaten ja panttivangiksi ottaen israelilaisia. Tuo tapahtuma oli holokaustin jälkeen pahin terroriteko Israelia vastaan.

Harvalla kansakunnalla on näin monta surullista muistopäivää ja monissa niissä on vihollisella ollut tarkoitus juutalaisten täydellinen tuhoaminen. Ovathan monet tämänkin päivän Israelin viholliset tuoneet selvästi esille, kuinka heidän päämääränsä on vapauttaa Palestiina täysin israelilaisista joelta merelle, eli Jordan-virrasta Välimerelle saakka. Eipä taida Euroopassa olla yhteen toista kansaa, joka olisi vuosituhansien aikana yritetty tuhota perusteellisesti noin monta kertaa. Toki Suomellakin on useita sotiin liittyviä merkki- ja vuosipäiviä, mutta eihän vihollisilla ollut silloinkaan tarkoitus tappaa joka ainoa suomalainen.

Terroristijärjestö Hamasin hyökkäys toi selvästi esille, että Israelia vastassa ei ole yksin inhimillinen viha, vaan saatanasta lähtöisin oleva riivaajien henki. Tuo sama valheen henki on jo silmiemme edessä saamassa vallan yhä useampien kansojen keskuudessa, kuten Ilmestyskirja sen selvästi sanoo. Johannes kertoo, Ilm. 16:14: ”Sitten minä näin lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, aivan kuin sammakoita. Ne ovat riivaajien henkiä, jotka tekevät tunnustekoja, ja ne lähtivät kokoamaan kaikki maanpiirin kuninkaat sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suureksi päiväksi.” Maailman kansat viedään eräänä päivänä tuon saatanallisen valheen hengen vaikutuksesta Harmagedonille.

Kaiken tämän vainon on aiheuttanut Jumalan valinta Israelia kohtaan. Kuinka totta onkaan tänäkin päivänä Daavidin psalmin 124 sanat: ”Ellei Herra olisi ollut puolellamme – näin sanokoon Israel – ellei Herra olisi ollut puolellamme ihmisten noustessa meitä vastaan, he olisivat nielleet meidät elä-vältä, kun heidän vihansa syttyi meitä kohtaan.”

Mutta Israelin ja Jumalan kalenteriin tulee vielä aikanaan yksi ”pakollinen” vuosipäivä. Kun Kristus palaa takaisin Jerusalemiin ja perustaa oman rauhan valtakuntansa, kansojen tähteet kokoontuvat joka vuosi Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa. Onhan Israel viettänyt vuosittain lehtimajanjuhlaa jo tuhansien vuosien ajan, mutta tuolloin sitä viettävät kaikki ihmiset, jotka ovat jääneet tänne jäljelle.

Sakarja 14: 16,17 sanoo tämän selvästi: ”Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille maan kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta.” On mielenkiintoista huomata, että vielä tuossa vaiheessa saattaa esiintyä joillakin tahoilla jonkinlaista vastustusta ja haluttomuutta totella Jumalan säätämystä, mutta koska Kristus hallitsee rautaisella valtikalla, kaikkien kansojen on pakko alistua hänen valtansa alle.

Tuo juhla on suuren ilon ja riemun juhla Israelille ja muulle maailmalle, jolloin ei enää tarvita muistella surullisia vuosipäiviä.