Patmos-blogi

Huipputapaamisia Jerusalemissa

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”Suurin uhka Israelin valtiolliselle olemassaololle eivät ole Hamasin kymmenet tuhannet ja Hizbollahin 130 000 rakettia, tai Iranin asemat Syyriassa.” Näin totesi Israelin entinen Yhdysvaltojen suulähettiläs, Knessetin jäsen Michael B. Oren meille kristillisen median edustajille Jerusalemissa viikko sitten Israelin valtion koollekutsumassa Kristillisen median huipputapaamisessa (Christian Media Summit 2018). Jos eivät raketit, mikä sitten on?

Osallistuin toistamiseen Israelin valtion kutsusta kansainväliseen kristilliseen median huipputapaamisessa, joka kokosi noin 150 ihmistä, eri medioiden edustajia, kymmenistä eri maista. Kaukaisimmat tulivat Indonesiasta ja Etelä-Koreasta. Kuuntelimme asiantuntijoita, lehdistöä, kansanedustajia, jotka puheissaan ja erilaisissa paneelikeskusteluissa valottivat Israelin tilannetta ja sen kohtaamia haasteita. 

Avajaisillan puheessaan pääministeri Benjamin Netanjahu kiitti evankelikaalisia kristittyjä todeten, että he ovat Israelin parhaimpia ystäviä välittäessään eri medioiden kautta totuutta Israelista. ”Te ette ainoastaan kerro totuutta, te olette totuuden esitaistelijoita,” Netanjahu kiitti. 

Samaa korosti Yhdysvaltojen Israelin suurlähettiläs David Friedman, joka – vaikkakin uskontoaan harjoittava juutalainen – lainasi Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumin 8 luvusta: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.

Kristillinen media tekee arvokasta työtä pitäessään esillä tosiasioita, silloin kun muut valheellisesti parjaavat Israelia, Friedman totesi. 

Friedman myös kommentoi rooliaan ensimmäisenä Yhdysvaltojen suulähettiläänä, joka voi toivottaa osallistujat tervetulleeksi ”Jerusalemiin, Israelin pääkaupunkiin.” Kymmenen kuukautta sitten kukaan lähettiläs ei saanut sanoa näin, Friedman totesi suurten aplodien jälkeen. 

Kristillisen median rooliin Israelia ja Lähi-itää koskevan totuudenmukaisen tiedon vaikutusvaltaisena välittäjänä on viimeisten vuosien aikana Israelissa herätty ihan uudella tavalla. Evankelikaalisen kristillisen median (radio, tv, lehdet, internet) tavoittama ihmismäärä maailmanlaajuisesti kilpailee jo selvästi sekulaarin median katsojamäärien kanssa. 

Israelissa tämä on tiedostettu ja siksi Kristillisen median huipputapaaminen nyt toistamiseen on aivan uusi avaus evankelikaalisen kristillisen mediakentän suuntaan. 

On aivan mahdotonta tiivistää yhteen kirjoitukseen kaikki neljäpäiväisen kokoontumisen sisällöstä, jossa ohjelmaa riitti aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan. Mutta tässä muutamia poimintoja mielen päältä ja kommentteja.  

Valeuutisia ja valehistoriaa

Jerusalem Center for Public Affairs -ajatushautomon johtaja Dore Gold muistutti puheessaan, että Israelia koskevien valeuutisten lisäksi on nykyään oltava valppaana myös valehistorian suhteen. 

Arafatin päivistä alkaen jotkut palestiinalaisjohtajat ovat yrittäneet kiistää juutalaisen kansan historiallisen yhteyden Jerusalemiin väittämällä, että mitään juutalaista temppeliä ei Jerusalemissa koskaan ole ollut.

Gold muistutti lukuisista Israelissa tehdyistä arkeologisista löydöistä ja muistutti jopa uudesta testamentista löytyviin viitteisiin (Jeesus kaatoi temppelin esipihalla rahanvaihtajien pöydät) temppelin olemassaolosta. 

Eurooppalaisille johtajille Gold kertoo esittäneen kutsun saapua Roomaan. Roomaan? Miksei Jerusalemiin? Roomassa on Tiituksen riemukaari, johon Jerusalemin vuonna 70 jKr. tapahtuneen hävityksen jälkeen roomalaiset hakkauttivat kiviin (kun kameroita ei vielä ollut) kuvia Jerusalemin temppelistä saadusta ryöstösaaliista. Nämä selvät viittaukset Jerusalemissa sijainneeseen temppeliin ovat yhä kaikkien nähtävänä Roomassa. 

Suurin eksistentiaalinen uhka eivät ole ohjukset

Michael B. Orenin, johon ingressissä viittasin, mukaan, Israelin olemassaololle suurimman uhkan muodostaa kansainvälinen kampanjointi, joka pyrkii Israelin kansainvälisen maineen mustamaalaamisen ja kansainvälisissä elimissä tapahtuvan painostuksen avulla kiistämään ja rajoittamaan Israelin oikeutta  puolustaa itseään sen kohtaamia uhkia vastaan. 

Oren totesi suoraan, että hänen arvionsa mukaan Mahmoud Abbas ei todellisuudessa halua rauhaa, vaan pyrkii tarkoituksellisesti esimerkiksi lietsomaan sotaa Israelin ja Hamasin välille Gazassa ja ainakin toivoo sitä myös Israelin ja Hizbollahin välille pohjoisessa. 

Abbas tekee tämän siinä toivossa, että Israel joutuisi itseään puolustaessaan iskemään rakettien ja ohjusten laukaisualustoihin, jotka niin Hamas Gazassa kuin Hizbollahkin Libanonissa on sijoittanut keskellä siviili asutuksia. Kun näiden puolustuksellisten iskujen seurauksena syntyisi siviiliuhrjeja, Israelin maine kärsii ja se voitaisiin jopa haastaa kansainväliseen oikeuteen. Tätä kautta Israelin oikeutta ja kykyä puolustaa itseään voitaisiin rajoittaa siinä määrin, että Israelin olisi lähes mahdotonta enää tehokkaasti puolustaa itseään. 

Abbas oli jo vuonna 2011 ilmaissut tavoitteekseen Israelin haastamisen kansainvälisellä diplomaattisella areenalla. Abbas ei halua rauhaa, Oren totesi, vaan pakottaa Israel kansainvälisen painostuksen avulla luovuttamaan alueita palestiinalaisille. 

Tässä arviossa on varmasti ripaus Israelin sisäpoliittista keskustelua siitä, kuinka Israelin tulisi vastata Gazassa Hamasin ja Libanonissa Hizbollahin muodostamaan uhkaan.

Orenin huomio on silti samansuuntainen monien muiden mediatapaamisessa kuulemiemme puheenvuorojen ja paneelikeskusteluiden sisällön kanssa. Niissä suurena haasteena nähtiin Israelin vastainen kansainvälinen kampanjointi julkisella areenalla YK:ssa sekä kansainvälisen boikottiliikkeen levittämien yksipuolisten valheiden muodossa.

Juuri tämän valtavan julkisen mustamaalauskampanjan johdosta kristillisen median mahdollisuus tavoittaa kymmeniä ja satoja miljoonia ihmisiä ympäri maailman Israelia koskevalla totuudenmukaisella tiedonvälityksellä, nähdään tärkeänä Israelissa. 

Minne menevät eurooppalaisten rahat?

Viimeisenä matkapäivänäni kävin tapaamassa kahden merkittävän järjestön edustajia, jotka kumpainenkin tahollaan pyrkivät vastaamaan Israel-vastaisen toiminnan haasteisiin. Kerron näistä lisää tuonnempana Radio Patmoksen ohjelmissa lisää. 

Tässä mainitsen tapaamiseni NGO Monitor -järjestön tutkijan, suomessakin vierailleen, Shaun Sacksin kanssa.

NGO Monitor on professori Gerald Steinbergin 15 vuotta sitten perustama organisaatio, josta on 15 vuodessa tullut yksi johtavia israelilaisjärjestöjä taistelussa israelvastaisten valheiden levittämistä vastaan. NGO Monitor on erityisesti kiinnittänyt huomiota sellaisten kansalaisjärjestöihin, jotka toimivat Israelia vastaan levittäen perättömyyksiä ja valheita. 

NGO Monitor on joissakin tapauksissa onnistunut paljastamaan terrorikytköksiä eräiden Israel-vastaisten kansalaisjärjestöjen takaa, minkä seurauksena eurooppalaiset hallitukset ovat katkaisseet avustuksensa näille. 

Erityisesti pohjoismaiden tilanteeseen perehtynyt NGO Monitor -järjestön tukija Shaun Sacks totesi Suomen osalta olevan erityisesti huolissaan evankelisluterilaisen kirkon EAPPI -ohjelmasta, jonka kouluttamat ”ihmisoikeustarkkailijat” eivät vain tyydy raportoimaan näkemästään ja kokemastaan, vaan kotimaahan palattuaan toistuvasti mediassa antavat mielipiteillään yksipuolisen ja harhaanjohtavan kuvan tilanteista. 

Shaun Sacks mainitsi myös huolensa siitä, että heidän tutkimuksensa mukaan suomalainen Kirkon Ulkomaanapu, joka tekee paljon hyvää ympäri maailman, on ainakin neljänä vuonna (2013-2016; vuoden 2017 tietoja ei ole vielä saatu) tukenut yhteensä yli 530 000 eurolla radikaalia Israel-vastaista Zochrot -järjestöä. Zochrot on käytännössä vaatinut sionistisen juutalaisvaltion eliminoimista ja korvaamista yksivaltioratkaisulla ja miljoonien eri puolilla maailmaa syntyneiden ja kasvaneiden palestiinalaisten ”paluuoikeutta” Israeliin. 

Juutalaisten ja kristittyjen suhteissa uusi aika?

Kansainvälinen kristillinen media kertoo tosiasiat ja taustat, joita muu media ei kerro. Siksi sen rooli nähdään Israelissa tätä nykyä entistä tärkeämpänä ja Israel haluaa mediakokoontumisten kautta lujittaa suhdettaan evankeliseen kenttään. 

Israelin korkeinta johtoa myöten evankelikaalisten kristittyjen seisomista Israelin rinnalla arvostetaan tänä päivänä aidosti. Tämä on sangen merkittävä seikka ottaen huomioon juutalaisten ja kristittyjen väliset jännitteiset suhteet vuosisatojen saatossa, jolloin kristillisen kirkon antisemitismi ruokki epäluuloa ja epäluottamusta kristittyjä kohtaan juutalaisten sydämiin. 

Mutta ajat ovat todellakin muuttumassa. 

Odottaessamme toiseksi viimeisenä päivänä presidentti Ruven Rivlinin virka-asunnon juhlasalissa presidenttiä paikalle saapuvaksi, kutsuvierasjoukko yhdessä israelilaisten järjestäjien kanssa lauloi heprealaisia lauluja. Jossain välissä joku läsnä olevista juutalaisista kysyi, voisivatko kristityt laulaa jonkun laulun, jonka kaikki kristityt osaavat? Pienen miettimisen jälkeen joku aloitti Amazing Grace (On armo suuri ihmeinen) laulun, johon pian kaikki yhtyivät. Hetken aikaa Israelin presidentin virka-asunnon juhlasalissa kaikui moniäänisesti maailman kenties tunnetuin hengellinen laulu, kuin konsanaan kirkkokuorossa. Se päättyi presidentti Rivlinin saapuessa tervehtimään juhlajoukkoa. 

Kuka olisi uskonut, että eräänä päivänä kristillisen maailman edustajat laulavat hengellistä laulua Israelin presidentin virka-asunnossa! 

Tämä välähdys kuvastaa sitä luottamuksellista avoimuutta, jota mediatapahtumassa koettiin juutalaisten ja kristittyjen välillä. Jerusalemissa CBN -uutisyhtiön Lähi-idän kirjeenvaihtajana parisen kymmentä vuotta toiminut Chris Mitchell, Kuvan ja sanan julkaiseman ISIS marssii Jerusalemiin -kirjan kirjoittaja, totesi käytäväkeskusteluissa, ettei hän muista koskaan noina vuosina kokeneensa vastaavaa ilmapiiriä Israelissa juutalaisten ja kristittyjen välillä. 

Evankelikaalisten kristittyjen halua seistä Israelin rinnalla nimenomaan kristillisen uskon ja Raamatun kirjoitusten motivoimana ei koettu mitenkään eriskummallisena tässä tapahtumassa. Kun avajaisiltana pääministeri Netanjahulta kysyttiin (muistaakseni Reutersin toimittaja), eikö hän pelkää vieraannuttavansa diasporassa eläviä juutalaisia ”veljeillessään” kristittyjen kanssa. Pääministeri ei suostunut asettamaan näitä kahta vastakkain toistensa kanssa ja torjui ajatuksen kokonaan. Molempia tarvitaan. Tämän päivän maailmassa evankelikaaliset kristityt ovat Israelin ja juutalaisten, myös diasporassa elävien, parhaimpia ystäviä! 

Jotain uutta on ilmassa. On se varmasti omalla tavallaan myös ajan merkki. 

Kristillinen mediatapaaminen toteutunee jälleen ensi vuonna. Siispä, kuten sanonta kuuluu: Ensi vuonna Jerusalemissa. Sillä välin Patmos Lähetyssäätiö oman radioasemansa, Radio Patmoksen, sekä muun viestintänsä kautta sitoutuu välittämään suomalaislle kristityille asiallista, raamatullista ja totuudenmukaista tietoa Israelista ja Lähi-idästä.

Kuvassa Christian Media Summit 2018 tapahtuman osallistujia ympäri maailman Knessetin edessä. Kirjoittaja eturivissä viides oikealta. (Kuva: GPO Israel)

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *