Hänen me olemme, kansansa ja laitumensa lampaat.

Maallikko on halveksuva sana ihmisestä ja tarkoittaa ihmistä, joka ei ole asiantuntija. Asiantuntija taas on koulunkäynyt ja saanut omaksua itseään viisaampien opettajien kirjoja ja mielipiteitä, sekä kourallisen sivistyssanoja, joilla voi erottua tavallisten ihmisten puhekielestä, murteista ja keskustelukulttuurin matalasta tasosta. Uskovista puhujista on käytetty sanontaa maallikkosaarnaaja. Titteliä on sittemmin pehmennetty muodolla matkasaarnaaja, matkasihteeri, piirisihteeri, kenttäsihteeri, aluevastaava tai evankelista. Joskus on keskusteltu myös maallikkojen kouluttamisesta, evankelistakoulusta, muttei semmoista ole varsinaisesti koskaan syntynyt ja luulen, etteivät uskovat julistajat olisi kovin kiinnostuneetkaan? Onhan papinkoulukin monelle vain tapa saada arvonantoa, pysyvä virka, toimeentulo, palkkaus. Papit erottautuvat mielellään maallikoista pukeutumisessa niin kuin armeijassa on tapana esitellä arvomerkkinsä alaisilleen. Maallikon ainoa kruunu on Kristuksen antama ja sekin on näkymätön.

Orpokotijuhlien otsikko kertoo paljon kristillisyyden nykymenosta. Kun on herätyksiä ja ihmisiä tulee uskoon, niin evankeliumia vievät eteenpäin kaikenlaiset tasamaan hiihtäjät ja nimettömät syntiset, jotka Jeesus on armahtanut. Mutta kun kello käy ja vettä virtaa joessa runsaasti, niin tapahtuu hitaasti muutos. Tavallisten uskovien paikalle nousevat virkamiehet ja -naiset, joilla on yliopistokoulutus ja sen mukaiset tittelit. Yleinen mielipide hurraa ja nostaa päätään, kun saatu vihdoinkin vähän ryhtiä toiminimen taakse, etteivät kaikenlaiset lähihoitajat, metsurit, rasvarit, sikafarmarit, pihvinpaistajat, autokauppiaat ja hämärätyypit ole äänessä. Laestadiolaiset taitavat olla olla Suomen Siionissa ainoa tavallisia uskovia suosiva ryhmä ja tietysti hekin valkkaavat puhujansa, että oikea linja säilyy?

Kristus tuli tavallisen ihmisen muotoon taivaasta, hän oli puuseppä, muurari, kirvesmies ammateissa ennen kolmen vuoden julkista kutsumusaikaansa. Oma perhekin suhtautui häneen kriittisesti, kun hän ilmaisi taivaallisen kutsumuksensa. Jeesus oli maallikko yleisen mielipiteen mukaan, mutta Isä taivaassa ilmoitti kuulijoille, että hän on sitoutunut Vapahtajaan ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Jeesus valitsi sitten lähimmät palvelijansa erikoisen johdatuksen kautta ja sekaan mahtui kirjava porukka monen mielestä sangen kyseenalaisia tyyppejä. Mutta Jumalan rakkaus lepäsi heidän olemuksessaan ja Pyhän Hengen vaikutus oli elävä todistus näiden poloisten kutsumuksesta. Luulen, etteivät alkuajan apostolit pääsisi nykykirkkoihin edes saarnaamaan, siksi vaatimattomia heidän henkilönsä ja historiansa olivat. Mutta kutsumuksessaan he olivat Jeesuksen ykkösketju maailmanvalloituksen alkumetreillä ja edelleen uskovat lukevat rohkaisukseen heidän kirjoittamiaan tekstejä Raamatusta Jumalan sanana.

Omasta kutsumuksestani muistan juuri tämän suuren kysymyksen: Miten minä ja miksi minä ja missä minä ja milloin minä? On aika vaikea selittää ympäröivälle maailmalle olevansa Jumalan kutsuma ja valitsema, pelastama ja armahtama, kun ei ole siitä mitään virrallista paperia, vain vapautettu mieli, Hengen sinetti sydämessä ja iloinen usko Jeesukseen. On vaikeaa kertoa olevansa jotakin, mitä muut pitävät hulluutena. On vaikea kertoa sokeille, että minä muuten näen nyt. On vaikea ryhtyä puhujaksi pelkästään Jumalan valtuuttamana ilman minkäänlaista tukijoukkoa. Varsinkin kirkon piirissä seurakuntaan tulo oli minulle varsinainen uusi kokemus ja kyllä siinä tunteet liikkuivat moneen suuntaan kuin Helsingin pörssikurssien käyrä. Luulen, että moni uskova joutuu näissä kriiseissä miettimään omaa paikkaansa ja valitsee mieluummin jonkun helpomman tien, kun taistella hengessä ja elämässä kaikkea muotojumalisuutta, nimikristillisyyttä, raamattuvastaisuutta, farisealaisuutta, herrakulttuuria, hyvä-veli-järjestelmää ja elitismiä vastaan Jeesuksen nimessä? Mutta kun Jumala on kaiken takana, hän avaa ovet ja näyttää kuljettavan tien, on kanssani, johdattaa, siunaa ja varjelee koko ajan. Toki tähän kaikkeen sisältyy paljon maallikkoon kohdistuvaa arvostelua, vainoa ja hylkäämistä, ylikävelyä ja vähättelyä, kyykyttämistä ja sensuuria. Mutta se kuuluu asiaan. Elämä uskossa on sellaista Jeesuksen kanssa tässä maailmassa.

Olen pannut merkille, että Jumalan valtakunta koostuu pääasiassa tavallisista ihmisistä, uskovista. He ovat tulleet uskoon ja löytäneet Jeesuksen Vapahtajakseen ja tunnustaneet hänet Herrakseen. Näistä piireistä löytyy monta lahjakasta ja Jumalan armoittamaa ihmistä, jotka eivät tee itsestään numeroa tai leuhki. Heitä ei yleensä mainita nimeltä, vaan luvulta. He edustavat suurta pelastettujen joukkoa, joista kukaan ei näytä olevan päätä pitempi toista. Heitä Jeesus lähettää julistamaan, todistamaan, rukoilemaan, hoitamaan sieluja ja edistämään Jumalan valtakuntaa täällä. Virallinen organisaatio tykkää yleensä huonoa liian innokkaista maallikoista ja kokee kaiken uskonnollisen rauhan häiriintyvän näiden veijareiden ilmestyessä mukaan toimintaan. Siksi on tapana syrjiä tätä joukkoa tapaan: Kirkkopuistossa ulkoilmatilaisuus, puhuu kirkkoherra, sateen sattuessa joku maallikko.

Ps.100:

1. Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

2. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

3. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

4. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

5. Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.