Gaza, Hamas ja suomalaismedian syvä lankeemus (ja miten se korjataan).

Kuitenkin muutamassa minuutissa Hamas keksi ja laski liikkeelle syytöksen Israelia vastaan ja nosti ”500 kuolonuhria” -tilaston tyhjästä ilman ainuttakaan todistetta.

Ja ilman ainuttakaan todistetta media uskoi ja levitti valheen maailmalle.

Hamas tarvitsi vain kauhukohtauksia paikan päällä, ja luotti maailman orastavan antisemitismin täyttävän loput kuvasta syyttääkseen refleksinomaisesti Israelia. Juoni toimi. Suomenkin media toisti kritiikittömästi Hamasin liikkeelle laskeman valheen.

Julki on tullut myös Israelin signaalitiedustelun kaappaama terroristien puhelu, jossa he tajuavat raketin olleen heidän eikä Israelin. Se löytyy tästä jutusta suomeksikin tekstitettynä.

Lisäksi Israelin mukaan sillä ei ollut toimintaa kyseisellä alueella tuolloin. Kuvat parkkipaikalta, johon raketti iskeytyi eivät edes kaukaisesti muistuta jälkeä, jollaista Israelin ohjukset ja pommit saavat aikaan. Ne ovat sen verran tujua tavaraa, että ne joko tunkeutuvat rakennusten sisään tuhoten sen ja kaataen seinät ja jättävät osumakohdassa räjähdyksen voimasta ison kraatterin maahan. Sellaisista tuhoista ei sairaalakuvissa ole jälkeäkään. Sen sijaan erilaisia terroristien rakettien tuhoja ja osumajälkiä parkkipaikkaan osunut jälki muistuttaa hyvinkin tarkasti.

On syytä alleviivata ja toistaa, että alun alkaenkaan raketti ei ole osunut sairaalaan vaan sen vieressä olevalle parkkipaikalle. Niinpä puheet ”iskusta sairaalaan” ovat olleet Hamasin propagandaa.

Myös ”tietoja” 500 kuolleesta voidaan yhtä lailla pitää valheellisen liioittelevina ellei lähes keksittynä. Sellaisista ruumismääristä ei ole nähty mitään todisteita. Tähän UPI:n vanhempi tutkija Charly Salonius–Pasternak osuvasti kiinnitti huomiota viestipalvelu X:ssä.

Media osallisuus juutalaisvastaiseen vihanlietsontaan

Terroristien lavastama sairaalaisku Gazassa on pajastanut suomalaismediankin uutisoinnin vastuuttomuuden.

On näet olemassa todellinen vaara, että levittämällä Gazan terroristien liikkeellelaskemia valheita mediasta tulee terroristisen narratiivin tukija ja sitä myöten – ainakin epäsuorasti – osallinen juutalaisvastaisen mielialan lietsontaan.

Olemme eri lähteistä voineet seurata isoja Israel-vastaisia mielenosoituksia, joissa hurrataan Hamasin teoille ja hyökkäsykselle. Näitä on ollut niin Euroopassa, kuin Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Jopa rauhallisessa ja vapaassa Suomessa juutalaiset eivät voi liikkua kaduilla pelotta ja juutalaisyhteisö, ja juutalainen koulu, joutuvat lisäämään turvatoimia suojellakseen itseään ja lapsiaan.

Samaan aikaan kaduille ilmestyvät palestiinalaisten lippua liehuttavat mielenosoittajat osoittamaan tukeaan Hamasille, siis terroristijärjestölle. He toki sanovat marssivansa tukeakseen Gazan siviilejä. Kuitenkaan heitä ei näkynyt kaduilla vastustamassa Hamasin veritöitä juutalaisissa rajakaupungeissa. Palestiinan liput ja huudot ”Merestä jokeen Palestiina tulee olemaan vapaa!” ja ”Israel on terroristi!” -huudot sen sijaan ilmestyvät katukuvaan vasta, kun Israel puolustautuu maahansa hykänneitä verenhimoisia raiskaajia ja tappajia vastaan.

Mitä media voi tästä kaikesta oppia?

Jerusalem Post -lehti, joka ei lähtenyt kritiikittömästi toistamaan Hamasin ”tietoja”, kirjoittaa tuoreessa pääkirjoituksessa hyvin tästä journalistisesta vastuusta.

”Monet kollegoistamme kansainvälisissä tiedotusvälineissä uskoivat välittömästi Hamasin johtaman Gazan terveysministeriön antamiin tietoihin, joiden mukaan Israelin ilmaisku olisi tappanut satoja ihmisiä.Tästä tilanteesta on useita opetuksia mediakollegoillemme” Jerusalem Post -lehti aloittaa pääkirjoituksensa 19.10.2023.

Kuvailtuaan tapahtumien kulkua pääkirjoitus mainitsee kolme asiaa, joiden se toivoo mediakollegojensa oppivan tästä kaikesta:

”Ensimmäinen on se, että mitään Gazan terveysministeriön julkaisemia tietoja ei pitäisi olettaa oikeiksi, vaan niitä pitäisi itse asiassa pitää erittäin epäilyttävinä. Tämä johtuu siitä, että ministeriö – kuten kaikki muutkin Gazan valtion virastot – on täysin Hamasin hallinnassa ja sitä käytetään sen murhaavan ohjelman edistämiseen. Israelin virkamiesten mukaan Hamas tiesi tässä tapauksessa heti, että sairaalaan oli osunut palestiinalainen raketti, mutta se kuitenkin keksi Israelin ilmaiskun mustamaalatakseen Israelin.

Toiseksi toimittajien on sodan sumussa oltava erityisen varovaisia raportoidessaan tapahtumista paikan päällä. Se, mikä näyttää olevan uutinen, ei useinkaan ole sitä, ja niinkin merkittävästä tapahtumasta kuin suuren siviiliväestön kuolemasta sairaalassa raportoiminen virheellisesti saattaa toimittajat alttiiksi syytteille journalistisesta väärinkäytöksestä.

Pääkirjoituksen mukaan kaikkein tärkein opetus liittyy moraaliseen vertailuun:

Ehkä tärkein opetus on kuitenkin se, että Israel ja Hamas eivät ole moraalisesti vertailukelpoisessa asemassa. Israel on liberaali demokratia, jota hallitaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, kun taas Hamas on islamistinen terroristijärjestö, jolla on avoimesti antisemitistinen ja kansanmurhaohjelma. Israel suojelee siviilejä ja pitää siviilihenkien menettämistä jommallakummalla puolella operatiivisena epäonnistumisena; Hamas taas ottaa kohteekseen siviilejä ja pitää siviilihenkien menettämistä jommallakummalla puolella operatiivisena menestyksenä. Israel suhtautuu vakavasti sitoumukseensa raportoida totuudesta, ja elinvoimainen ja vapaa lehdistö pitää sitä vastuullisena; Hamas valehtelee avoimesti ja julkeasti ja valvoo tiukasti Gazan tiedonkulkua.

Ja kun viime kuukausina on niitä anteeksipyyntöjä, niin nyt olisi median vuoro. Jerusalem Post päättää pääkirjoituksensa:

Toimittajilla ja mediaorganisaatioilla on valtavasti valtaa maailmanlaajuisessa keskustelussa, ja niillä on valtava vastuu siitä, että tarina kerrotaan oikein. Monilla on munakokkeli roiskunut pitkin naamaa sen vuoksi, miten he uutisoivat Gazan sairaalassa sattuneesta välikohtauksesta. Heillä pitäisi olla rehellisyyttä pyytää anteeksi lukijoiltaan – ja sitoutua parantamaan toimintaansa.”

Ei asiaa olisi voinut osuvammin sanoa.

Hetkiä, jolloin näkee, missä kukin on.

Myös niillä poliitikoilla ja vaikuttajilla, jotka refleksinomaisesti tuomitsivat Israelin olisi syytä itsekritiikkiin. Kuten Dennis Mitzner veistipalvelu X:ssä kirjoitti:

”Aivan uskomatonta, että liuta suomalaisia poliitikkoja ja vaikuttajia tuomitsi Israelin HETI Hamasin väitteet sairaalaiskusta kuultuaan, ja nyt kun todisteet osoittavat palestiinalaisten raketin olevan syynä, ei ole tullut korjauksia eikä terroristien tuomitsemista. Israelia syyttäviä julkaisuja ei ole edes poistettu! Tämä on niitä harvoja hetkiä, jolloin näkee selvästi, missä kukin on.”

Kannattaa myös Lukea Sanna Ukkolan tuore kolumni Veronika Honkasalo näkee natseja joka puolella, mutta vähättelee Hamasin hyökkäystä (Iltalehti 19.10.2023). ”Uhrien syyllistäminen heti yhden modernin ajan pahimman verityön jälkeen on täysin väärä tapa vastata terrorismiin”, Ukkola aloittaa kirjoituksensa.

Kenties Ahli sairaalan tapaus saa ainakin jotkut varovaisemmiksi sen suhteen kenen välittämiin tietoihin tässä konfliktissa oikeasti on uskominen, kuten Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak totesi erinomaisessa Asian ytimessä -haastattelussa.

Terroristit eivät lakkaa valehtelemasta.

Olisi jo aika median lakata uskomasta ja levittämästä niitä.