Euroopan kristityt ovat yhä enemmän syrjinnän uhreja
Timo Keskitalo toimittaa kristillisen maailman viikon uutispoiminnat, jotka kuullaan Radio Patmokseksessa perjantaiaamuisin klo 8:50.
Kansainvälinen ihmisoikeusyhdistys (ISHR) ja Maailman evankelinen allianssi (WEA) vuoden 2020 vuosikirjat ”Uskonnonvapaus” ja ”Kristittyjen vaino ja syrjintä” on julkaistu.
Joka vuosi vuodesta 2014 lähtien nämä kaksi vuosikirjaa ovat dokumentoineet kristittyjen sorron ja uskonnonvapauden lisääntyvän maailmanlaajuisesti. Kattavimpina saksankielisinä julkaisuina tästä aiheesta ne toimivat päätöksenteon apuvälineinä lukuisille poliitikoille ja puolueille. Molempien vuosikirjojen julkaisijana ovat Kansainvälinen ihmisoikeusyhdistys, Kansainvälinen uskonnonvapauden instituutti (IIRF) ja kolmen saksankielisen organisaation; Saksan, Itävallan ja Sveitsin evankelisen allianssin uskonnonvapaus-työryhmät.
Kansainvälisen ihmisoikeusyhdistyksen hallituksen edustaja Martin Lessenthin kirjoittaa: ”Vuosien mittaan näistä kahdesta julkaisusta on tullut aiheen standardin luojia. Ne edustavat luotettavaa maatuntemusta, syvällistä ihmisoikeustietoa sekä vuosikymmenien kokemusta. Verkostomme kautta haluamme myötävaikuttaa uskonnonvapauden puolustamiseen kaikkialla maailmassa ja tarjota tietoa uskonnon perusteella vainotuista ihmisistä. ”
Euroopassa kristittyjen syrjintä ja vainot lisääntyvät tasaisesti. Esimerkiksi saksankielisissä maissa erityisesti maahanmuuttajat ovat kohdanneet syrjintää ja syrjäytymistä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Tämä ilmiö on erityisen silmiinpistävä kristityksi kääntyneiden kohdalla. Yli 600-sivuisilla kattavilla vuosikirjoilla havainnollistetaan uskonnonvapautta keskeisenä ihmisoikeutena.
Myös saksankielisissä maissa julkinen paine kristittyjä kohtaan on lisääntymässä: ”kristityistä tai kristillisistä arvoista” on tulossa ”useammin sanallisen vihamielisyyden kohteita”. Kristittyjä syrjitään usein, esimerkiksi raporteissa evankelisesta kristillisyydestä, tai poliitikkojen osallistumisesta rukouskokouksiin.
”Uskonnonvapaus on ihmisoikeus. Kun uskonnonvapautta rajoitetaan tai tulkitaan uudelleen, ihmisten on pelättävä olemassaolonsa ja henkensä puolesta. Uskonnonvapauden rajoitukset kulkevat käsi kädessä muiden kansalaisvapauksien ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden rajoitusten kanssa.
Kuten lehdistönvapaus, myös uskonnonvapaus on ihmisoikeus, ja siksi sitä on suojeltava yhtä lailla. ”Ihmisoikeudet ovat yhteydessä toisiinsa, emmekä saa luopua mistään perusoikeuksista”, sanoo saksalainen teologi Thomas Schirrmacher. Hän mainitsi esimerkkinä Turkin: Hänen mukaansa kristittyjen syrjintä maassa on merkittävää, mutta myöskään ateistit eivät ole turvassa.
Uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien yhteydessä on kuitenkin parannettava paitsi vainottujen kristittyjen, myös muiden tilannetta. Tämän vuoksi tässä numerossa analysoidaan Hagia Sophian muuttamista moskeijaksi ja dokumentoidaan baháilaisten asemaa Iranissa, sikhien asemaa Afganistantanissa ja Ahmadiyya-lahkon kokemaa vainoa Pakistanissa.
”Uskonnonvapauden kannalta litmustesti on, myönnetäänkö kaikille muille uskonnoille ja maailmankatsomuksille samat oikeudet, joita vaaditaan omalle uskonnolle ja maailmankatsomukselle, sanoo Thomas Schirrmacher.
(Lähde: WEA newsletter 20.1.2021)
Pakistanin Ahmadiyya-lahkon muslimeita syytetään jumalanpilkasta islamilaisten hautakivien takia
Ääri-islamistinen puolue on tehnyt valituksen poliisille muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta. Ongelmana ovat islamilaisten sanojen kirjoittaminen hautakiviin.
Ahmadiyya-lahkoon kuuluvat pitävät itseään muslimeina, mutta muut muslimit katsovat heidän olevan vääräuskoisia ja islamin ulkopuolella. Nyt muslimit haluavat kieltää ahmadiyya-lahkoon kuuluvilta oikeuden käyttää islamilaisia sanoja hautakivissä. Syytteet perustuvat jumalanpilkkalain 298-C §, jossa ahmadiyya-lahkolaisilta kielletään ”muslimina” esiintyminen. Kyseiseen lain rikkomisesta voi seurata sakko ja enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus.
Ahmadiyya-liikkeen jäseniä syytetään Allahin, profeetta Muhammadin, Kaliman (islamilaisen uskontunnustuksen) ja muiden lauseiden kirjoittamisesta hautakiviin.
1980-luvulla voimaan tulleet Pakistanin jumalanpilkkalait sallivat kuolemanrangaistuksen enimmäisrangaistuksena profeetta Mohammedin loukkaamisesta. Ihmisoikeusaktivistien mukaan lakeja on käytetty ei-muslimeja ja vähemmistö-muslimeja vastaan.
Vuonna 1974 Pakistanin parlamentti julisti Ahmadiyya-yhteisön ei-islamilaiseksi. Vuosikymmenen kuluttua heitä kiellettiin kutsumasta itseään muslimeiksi. Heiltä on kielletty saarnaaminen ja matkustaminen Saudi-Arabiaan pyhiinvaelluksille.
(Lähde: UCA News 19.1.2021)
Lue ohjeet kommentoinnille
29.1.2021 12:10
Se EI ole syrjintää, jos maallistunut enemmistö elää toisin kuin syvän uskonnollinen vähemmistö haluaa.
Jokainen voi elää tavallaan, mutta olisi outoa, jos vähemmistö sanelisi enemmistölle sen, mitä kukin tekee ja ajattelee.
29.1.2021 21:41
En oikein ymmärrä, miten kommenttisi, arvoisa Ikävä Ihminen, suoraan liittyy Timon koostekirjoitukseen.
Toki tuot esille näkökulman, joka itsessään voidaan nähdä liittyväksi syrjintäkeskusteluun, yleisellä tasolla. Varmaan moni noin ajatteleekin, kristityissäkin. Kristinuskohan ei edusta teokratiaa, toisin kuin esim islam. Jokainen saa elää kuten itse sopivaksi näkee, kunhan ei rajoita muiden oikeuksia. Eikä oikeutta pyrkiä sellaiseen yhteiskuntaan, joka vastaa sitä, mitä pitää oikeana tai hyvänä tai sopivana.
Mutta tuskin toivot esimerkiksi sitäkään, että islamistit elävät Suomessa omassa ” kalifaatissa” sharialakeineen ”jos eivät rajoita muita”. Tai pedofiilit omassa joukossaan, väittäen olevansa siihen oikeutettuja, kommunistit, vihreät ja persut; äärivasemmisto ja äärioikeisto, rikkaat, köyhät omissa kuplissaan. Kyse ei olisi YHTEISkunnasta vaan ”erilliskunnista”.
Demokratia edellyttää sananvapautta ja mielipiteenvapautta. Ja se edellyttää muilta loukkaantumisensietokykyä ei-omille ajattelutavoille.
Totuuskin usein loukkaa. Toisia loukkaa uskonto, toisia esim. syntymää odottavan elämän lopettaminen. Oikeudet ovat aina moninaisia ja edellyttävät erilaisten tarkoitusperien suvaitsemista. Kritiikki ei sinänsä ole suvaitsemattomuutta.
Usein vain keskusteluista paistaa ajatus tai suorastaan moraalinen vaatimus, että ei-ateistiset perustelut olisivat politiikassa väärin. Sellainen ajattelu nimenomaan on syrjintää tai johtaa syrjintään. Politiikkahan on periaatteessa arvolähtöistä – mitä arvoja ja millaisesta maailmankatsomuksesta ja ihmiskuvasta arvot sitten kumpuavatkaan itse kullakin. Kutsuttiinpa niitä uskonnollisiksi tai ns. maallisiksi.