Eniten saa, kun antaa

Kotimatkalla äiti ei malttanut olla kysymättä tytöltä: ”Kumman sinä päätit laittaa kolehtiin ja kumman pitää itse?”

”Ensin ajattelin laittaa isomman kolehtiin ja pitää pienemmän itse”, tyttö vastasi. ”Sitten kuulin, kun pappi sanoi, että iloista antajaa Jumala rakastaa. Tiesin heti, että minä olisin paljon iloisempi, jos laittaisin pienemmän haaviin ja pitäisin suuremman itse”, tyttö selitti iloisesti hymyillen.

Papin sanat löytyvät 2. Korinttilaiskirjeen 9. luvun jakeesta 7. Tämän lisäksi Raamatussa on runsaasti myös muita kohtia, joissa käsitellään suhdettamme rahaan ja omaisuuteen.

Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa puhutaan paljon rahasta. Jotkut ovat Raamattua tutkiessaan tulleet jopa tulokseen, että noiden kolmen evankeliumin jakeista lähes joka kuudes liittyy tavalla tai toisella omaisuuteen. Myös Jeesuksen 29 vertauksesta peräti 16 käsittelee jollain tavoin rahaa ja omaisuutta.

Eivätkä tällaiset kohdat rajoitu vain evankeliumeihin. Esimerkiksi Apostolien tekojen 20. luvun jakeessa 35 Paavali kertoo lainaavansa Jeesuksen sanoja kirjoittaessaan: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”. Vanhassa testamentissa Sananlaskujen kirjassa luvun 19 jakeessa 17 sanotaan: ”Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.” (Sananlasku 19:17)

Voiko tuollainen olla totta? Miten voisi olla mahdollista, että antaessaan saa ja omasta luopuessaan tuleekin itse rikkaammaksi?

Raamattu on tässäkin asiassa oikeassa. Kyse ei ole vain jostain hengellisestä kaunopuheisuudesta tai hurskaista toiveista.

Tutkijat ovat todenneet tällaisten väitteiden olevan totta. Ne, jotka ovat valmiita antamaan, menestyvät elämässään paremmin kuin sellaiset, joiden on vaikea luopua omastaan. Anteliaat ihmiset ovat myös onnellisempia kuin omaisuudestaan kaksin käsin kiinni pitävät.

Iloisella antamisella on siis konkreettisia seurauksia. Iloiset ja tyytyväiset saavat muita helpommin uusia ystäviä. He tutustuvat mielellään ihmisiin, verkostoituvat ja hankkivat näin hyödyllisiä kontakteja. He pääsevät elämässään helpommin myös taloudellisesti eteenpäin kuin kitsaat, nurisevat, ja hapanta naamaa näyttävät.

Tutkimukset kertovat myös, että tapamme auttaa ja antaa – tai olla tekemättä niin – paljastaa millaisia ihmisiä me pohjimmiltamme olemme. Itsensä ja elämänsä kanssa tasapainossa oleva ihminen ei takerru rahaan eikä omaisuuteensa, sillä hänen elämänsä arvokkaimmat aarteet ovat aivan muualla.

Tavaraan ja omaisuuteensa takertunut luopuu omastaan vain, jos hän uskoo sen tavalla tai toisella hyödyttävän myös itseään. Hän odottaa saavansa vastapalveluksia. Tai ainakin paremman maineen muiden silmissä.

Itsekeskeisen ihmisen kyky tuntea myötätuntoa ja eläytyä toisten asemaan on heikko. Tästä syystä myös hänen oma henkinen ja sitä kautta vääjäämättä myös aineellinen hyvinvointinsa on helposti vaarassa.

Kertoessaan vertauksen laupiaasta samarialaisesta (Luuk.10:30-37) Jeesus ilmoitti että meidän ei tule auttaa tai omastamme antaa valikoiden ja vastapalveluksien toivossa. Tai, että me luovumme vai sellaisesta, mitä emme itse enää tarvitse.

Matteuksen evankeliumin 6. luvun jakeissa 3 ja 4 Jeesus sanoo: ”Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Kertomuksella lesken rovosta (Mark.12:41-44, Luuk.21:1-4) Jeesus opettaa, että köyhän vähästään antama pieni lahja on taivaan kirjanpidossa paljon arvokkaampi kuin rikkaan liiastaan antama runsaskin almu.

Vanhassa pyhäkoululaulussa lauletaan:

Älä silmä pieni, katso mihin vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämeen.

Meidän aikuisten on hyvä muistaa, että Isä Taivainen näkee paitsi sydämeemme myös kukkaroomme sekä tapaan, jolla me haltuumme uskottuun omaisuuteen suhtaudumme.

Siunausta päivääsi ja elämääsi, kalliisti lunastettu ystäväni!