Eksorkismi eli henkien ulosajaminen

Viime vuoden marraskuun lopulla Iltasanomat julkaisi artikkelin otsakkeella ”Pahojen henkien perässä”. Artikkeli kertoi Lea Kujanpäästä ja Eero Junkkaalasta, jotka rukoilevat henkilöiden puolesta, jotka ovat tavalla tai toisella joutuneet pahojen henkien vaikutuksen alaisiksi. Molemmat heistä ovat luterilaisen kirkon pastoreita, ja Lea Kujanpää on myös kirjoittanut aiheesta kirjan nimellä ”Ettei tarvitse pelätä”.

Tuo aihehan on todella ajankohtainen. Kun kristillisistä elämänarvoista on maassamme luovuttu ja tilalle ovat tulleet monet uususkonnolliset liikkeet, samalla myös henkimaailmaan liittyvät ilmiöt ovat lisääntyneet. Itse en ole lukenut Kujanpään kirjoittamaa kirjaa, mutta joka tapauksessa on hyvä, että tätä-kin aihetta uskalletaan käsitellä myös kansankirkkomme piirissä.

Tuossa Iltasanomien jutussa kiinnitti huomiotani jotkut yksityiskohdat, jotka mielestäni antavat hieman väärän käsityksen, liittyen ko. aiheeseen. Artikkelissa mm. sanotaan, että Kujanpää ja Junkkaala ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon ainoat eksorsistit eli manaajat. Haluan heti alkuun korostaa, että tuo väitehän ei ole Kujanpään ja Junkkaalan itsensä esille tuoma ajatus, eivätkä he edes halua, että heitä kutsuttaisiin noilla nimikkeillä. Ehkäpä Iltasanomien reportteri on halunnut saada aikaan vaikutelman, että nyt ollaan tekemisissä todella harvinaisen ilmiön ja ammattinimikkeen kanssa.

Kun on kyse pahojen henkien eli riivaajien ulosajamisesta, aihehan ei ole millään tavalla harvinainen tai outo Uuden Testamentin sanomassa. Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan evankeliumia, toimiessaan vielä täällä maan päällä, hän antoi heille jo tuossa vaiheessa vallan parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia. Eli tuo valta on kuulunut opetuslasten työkalupakkiin jo heti alusta lähtien.

Vaikka Iltasanomien artikkelista helposti saa käsityksen, että meidän kansankirkossamme on vain kaksi henkien ulosajajaa, tosiasiassa heitä on vaikka kuinka paljon, koska tuota valtaa voi käyttää jokainen, joka on Jeesukseen uskova, uudestisyntynyt kristitty. On oikeastaan yllättävää, että noiden em. mainitsemieni ehtojen lisäksi Uusi Testamentti ei esitä mitään muita vaatimuksia sille, joka tuollaista toimintaa harjoittaa. Ja tiedän, että uskovien pienpiireissä rukoillaan paljonkin niiden puolesta, jotka ovat joutuneet henkivaltojen sitomiksi, vaikka tästä ei sen enempää numeroa tehdä.

Olen itsekin seurakunnissa kiertäessäni joutunut jopa yllättäen tilanteisiin, joissa on joutunut rukoile-maan henkivaltojen sitoman ihmisen puolesta ja jopa käskemään henkivaltaa lähtemään. Valitettavasti kansankirkossamme virallisella taholla tätä asiaa ei ole todellakaan pidetty yhtään esillä viime vuosi-kymmenien aikana, vaikka nyt jos koskaan siihen tarvetta olisi. Valitettavasti on totta, mitä Iltasanomien artikkelissa sanotaan kirkkomme tämän päivän tilanteesta: ”Eksorkismi ja pahat henget ovat modernin luterilaisuuden liberaaleimmasta näkökulmasta vanhanaikainen ilmiö.” Valitettavasti näin on, vaikka saatana elää ja voi hyvin tänäkin päivänä myös kansan kirkkomme jäsenien keskuudessa!

Kuten Kujanpää ja Junkkaala tuovat tuossa haastattelussa esille, läheskään ainahan ei ole kyse siitä, että jokin demoni olisi todellakin päässyt ihmiseen asumaan ja tarvittaisiin kirjaimellisesti riivaajan ulosajamista. Useinkin on kyse siitä, että henkilö on yksinkertaisesti niin saatanan valheiden sitoma, ettei hän pysty itse siitä vapautumaan, vaan tarvitaan vapautusta ja rukousapua muiden uskovien taholta.

Totta kai ylilyöntien vaara on myös olemassa. Muistan, kuinka uskonelämäni alkuaikoina viisikymmentä vuotta sitten levisi maailmalla oppi, jossa demoneja nähtiin joka paikassa. Niinpä joissakin uskovien piireissä saatettiin ajaa ulos jopa tupakanpolton demoneja. Eli toki tervettä harkintaa tarvitaan aina, mutta ei lasta kannata silti heittää pois pesuveden mukana, kuten vanha sanonta sanoo.

Iltasanomien artikkelissa haastateltiin myös psykiatrian ja oikeuspsykiatrian professori Hannu Lauermaa. Oikeastaan arvatakin saattaa, että hänellä on tarjolla vain tieteelliset diagnoosit ja selitykset. Niinpä hän näkee mieluummin hieman ongelmallisena Kujanpään ja Junkkaalan toiminnan. Mutta voin sanoa, että 27 vuotta vankilapappina toimiessani tapasin ja haastattelin jopa noita samoja vankeja, joista Lauermakin puhuu. Vankeja haastatellessani kohtasin henkilöitä, joiden kokemia ilmiöitä ei voi selittää millään inhimillisellä diagnoosilla, vaan huomasi selvästi, että kyse on henkivaltojen toiminnasta. En kuitenkaan tässä yhteydessä voi ja halua käydä noista kuulemistani kertomuksista sen tarkemmin puhumaan. Moni vanki toi kahdenkeskisissä keskusteluissamme esille myös tosiasian, että kun on kyse henkimaailman asioista, he eivät ole uskaltaneet tai halunneet kertoa kaikista järisyttävimpiä kokemuksiaan psykologeille tai psykiatreille. Ja onhan se selvä, että jos puhut noista kokemuksista lääkärille tai psykiatrille, jonka elämänkatsomukseen eivät sovi millään tavalla tuonpuoleiset ja henkimaailman asiat, niin sitä suuremman pilleripurkin kanssa saatat lähteä hänen vastaanotoltaan.

On hienoa, että Kujanpää ja Junkkaala ovat uskaltaneet lähteä tällaiseen toimintaan, vaikka kuten he haastattelussa sanovat, eksorkismi, demonit ja niihin uskominen ovat tänä päivänä tabu meidän kirkossamme. Silti hieman ihmettelen heidän arkuuttaan ja varovaisuuttaan puhua asiasta. Lehtiartikkelista tulee ilmi, että he jopa aluksi kieltäytyivät Iltasanomien haastattelusta, koska he pelkäsivät, että ihmiset ahdistuvat siitä, mitä heillä on sanottavana. He myös toistavat haastattelussa monta kertaa, miten marginaalista heidän toimintansa on. Siksi he kokevat, ettei tietoa siitä tarvitse varsinaisesti levittää.

Itsekin luterilaisen kirkon pappina virkaurani tehneenä ymmärrän, kuinka suuri paine tulee helposti niin kirkollisen hierarkian huipulta kuin myös monen kollegan taholta, jos lähdet vähänkään lipsumaan siitä tahdista, jonka mukaan suurin osa meidän kirkkomme papeista on jopa surkuhupaisan yksimielisesti suostunut marssimaan.

Kuten Kujanpää ja Junkkaala tuovat ilmi, totta kai jokainen pappi haluaisi ennen kaikkea puhua Jeesuksesta, eikä niinkään pahoista hengistä. Mutta on hyvä muistaa myös se fakta, että yhä useampi suomalainen keskuudessamme on tänä aikana kietoutunut tiukemmin ja tiukemmin niihin kahleisiin, joihin okkultismi, spiritismi, saatananpalvonta tai muu magia voi lopulta johtaa. Silloinhan on tärkeää levittää tietoa, että on Jeesus, joka voi vapauttaa myös noista kahleista.
Kun opetuslapset, jotka Jeesus oli lähettänyt julistamaan evankeliumin sanomaa, palasivat, he eivät suinkaan piilotelleet sitä, mitä olivat nähneet ja saaneet kokea. Kenties jo kaukaa he innoissaan huusivat: ”Herra, riivaajatkin ovat meille alamaisia!” He eivät todellakaan halunneet pitää tuota asiaa marginaalissa! No, toki tiedän, mitä Jeesus heille vastasi ja jokainen voi lukea sen Luuk. 10: 18-20.

Joka tapauksessa olen iloinen, että Junkkaala ja Kujanpää ovat jo vuosia olleet mukana tällaisessa toiminnassa ja että Kujanpää on kirjoittanut aiheesta jopa kirjan. Tuon Kujanpään kirjan otsaketta lainatakseni, Jeesuksen veren suojassa emme todellakaan tarvitse pelätä.