Dosentti Arto Luukkanen: Syvätyperyyden aika ja indoktrinaatiota lapsille

Luin tänä aamuna tämän vuoden Uno Cygneus palkinnosta, joka myönnettiin ns. ”Tasa-arvoinen varhaiskasvatus” -hankkeelle. Kyseinen projekti on Naisasialiitto Unionin hallinnoima. Sen vannoutuneet aktivistit ovat tuottaneet itseopiskelumateriaalia sisältävän verkkosivuston: tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi.

Siihen kannattaa tutustua, jos kärsii alhaisesta verenpaineesta ja jos on hyvät lehmän hermot (http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/).

Palkinto on johdonmukainen seuraus monen vuoden kärsivällisestä junttatyöstä. Siinä on käytetty hyväksi varhaiskasvatuslakia ja sen perusteella tehdyn velvoittavaa asiankirjaa: ”Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet vuodelta 2018”.  Se tarkoittaa sitä, että varhaiskasvattajien on yleensä ja aina käytettävä tähän liittyvää materiaalia ja opetettava sen mukaan lapsia.

Tämän ”pienen punaisen kirjan” perustermi on ”sukupuolisensitiivisyys”. Mielenkiintoista kyllä Suomen evankelisluterilaisen kirkon oman ammattikorkeakoulu DIAK on ottanut riemuiten vastaan tämän uuden evankeliumin varhaiskasvatuksesta.

Ja toimii sen mukaan.

Se tarkoittaa sitä, että kirkon päiväkerhoissa puhutaan transihmisistä ja sukupuolenvaihtoleikkauksista. Satujen kautta.

Sukupuolineutraalisuuteen suostuttelevaa indoktrinaatiota

Mitä tässä materiaalissa sitten oli? Lukekaa itse. Tässä muutamia herkkuja.

Sen mukaan varhaiskasvattajan taitoihin kuuluu mm.  ”sukupuolittuneiden puhetapojen tunnistaminen”, ”vuorovaikutustilanteiden havainnointi sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta” sekä tietenkin ”kielessä ilmenevien epätasa-arvoisuuksien tunnistaminen”.

Sanottakoon näin aluksi, että viimeinen kohta on suoraan kopioitu anglosaksisista esimerkeistä. Englanninkielessä on ns. sukupuoleen liittyviä määreitä (he/she) mutta suomessa niitä ei kovin paljon ole. Suomi on tässä mielessä kovin tasa-arvoinen.

On tietysti se ”mies” termi.  Erään vihreän älykkökansanedustajan nostama maito ”puhemies” nimityksestä, jää onneksi Suomen poliittiseen historiaan paljon puhuvana esimerkkinä syvätyperyyden ajasta.

Oppaan perusosassa kerrotaan myös uutena biologisena löytönä se, että ”sukupuolen määrittely vain kahteen luokkaan ei biologian näkökulmasta ole yksiselitteinen asia”. Kyseessä on valitettavasti ns. epätiede-väittämä, jota puolustellaan jonkinlaisella itsemääritellyllä sosiaalisella konventiolla.

Käsittääkseni kromosomien määrä sekä X ja Y ovat pysyneet samana koko 2000-luvun. Ehkä tässä on jotain uutta tutkimusta taustalla, johon en ole vielä perehtynyt. Odotan sitä innolla ja muutan käsityksiäni heti kun uusia kromosomeja löydetään.

Palkittu brosyyrimme väittää, että ” sukupuolen syvin ja yksilön kannalta merkityksellisin ulottuvuus on itsemäärittely”.

Ajatuksen syvämerkitys on se, että tämän materiaalin avulla ja varhaiskasvattajien painostamana lapsi voisi omaksua ajatuksen, että hän ei olekaan tyttö tai poika. Kyse on siten ”kiltti-puheen” avulla toteutettavasta julmasta indoktrinaatiosta, joka kohdistuu kaikkein avuttomimpiin kansalaisiin.

Niihin, jota me suojelemme ulkomaailman pahuudelta parhaamme mukaan.

Paitsi tietenkin kirkon päiväkerhossa, jossa ehkä houkutellaan sukupuolenvaihtamiseen?

Tämän kirjoitelman suorasukaisin kohta liittyy kappaleeseen ”moninainen sukupuoli”. (http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/mina-ja-kulttuuri/moninainen-sukupuoli/).

Sen mukaan ”…lapsi saattaa toistuvasti ilmaista, että hän on eri sukupuolta, kuin miksi hänet on syntymässä määritelty. Sukupuoliristiriitaan voi liittyä vahva toivomus esim. kehon muuttumisesta omaa kokemusta vastaavaksi tai oikein sukupuolitetusta nimestä, jolla lasta kutsua. Sukupuoliristiriidan olemassaolo ei katoa kieltämällä asiaa tai korostamalla lapsen syntymässä määriteltyä sukupuolta. Kyseessä voi olla ohimenevä vaihe, tai se voi olla pysyvä osa ihmisen identiteettiä…”ihmisillä kokemuksia sukupuolisamaistumisesta voi olla jopa 2-vuotiaana, useimmiten 4–15-vuotiaana, mutta mahdollisesti myös huomattavasti myöhemmin..”

Tässä kohtaa ei voi muuta kuin hiljentyä ja ihmetellä.

Miten kaksivuotiaan toissukupuolisuutta on oikein tutkittu? Haastatteluilla? Millähän metodeilla se tutkimus on tehty? Mistä tätä tekstiä on oikein plagioitu? Voisiko joku laittaa siihen sen englanninkielisen tarinan, josta se on kopsattu?

Tätä tieteen korkeinta ns. vuosisataisnero-kohtaa on havainnollistettu sadulla, joka pitää kertoa lapsille.

Sadun mukaan:

” Äitilohikäärme kumartui katsomaan pikkuista, joka tuprautti juuri savua niin, että äitiä  alkoi vähän yskittää.  – Meidän pienokaisellamme on ihana keho, se on vähän sekä tytön että pojan keho eli isun  keho, äiti vastasi.  Kaikki olivat ihastuksissaan. – Mutta entä, jos se haluaakin olla tyttö tai poika eikä isu? kysyi pienin serkku.  – No sitten hän on tyttö, tai poika. Ja jos hänestä siltä tuntuu, hän voi isompana mennä  lohikäärmetohtorille, joka voi auttaa häntä saamaan sellaisen kehon kuin hän itse haluaa.  Ihan niin kuin naapurin setä Samariini teki silloin, kun hän oli vielä nuori lohikäärme….” (alleviivaus AL). 

Avoimia kysymyksiä

Myönnän, että minulla on ennakkoluuloja. Olen ns. vanhan liiton ihminen mutta toivon, että tieteessä voidaan käydä hyvää dialogia kaikkien kanssa.

Myös niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä.

En vain jaksa käsittää miksi näin perustavanlaatua olevaa materiaalia voidaan propagoida tieteen sateenvarjon alla.

Tässä indoktrinaariossa on paljon sellaista, jolla ei ole tiedeyhteisön konsensusta takanaan.

Esitän vain kunnioittavasti seuraavia kysymyksiä:

• Onko kirkon johto ja DIAK-seminaarin johto tietoinen tämän materiaalin sisällöstä? Onko se Raamatun ihmiskäsityksen mukaista?
• Onko Pyhässä Raamatussa kohtia, joiden mukaan sukupuolenvaihtaminen leikkauksilla on ihan ok?
• Onko lainsäätäjä ymmärtänyt mihin nykyinen varhaiskasvatuslakimme ja Opetushallituksen ns. ”rekihurjat” ovat viemässä yhteiskuntaa?
• Onko tällaisesta varhaiskasvatuksesta mahdollista välttyä? Tietävätkö vanhemmat mitä päiväkerhoissa opetetaan? Epäilen kovasti.

Stalinismin ajan indoktrinaation tavoite – yhteiskunnan ”atomisaatio” ja ”massoittaminen”

Miltä tämä kaikki näyttää? Uudelta stalinismilta.

Epäilen, että syvätyperyyden ajassamme yritetään ”atomisoida” ja ”massoittaa” yhteiskuntaa. Aivan kuten 1930-luvulla NL:ssa.

Totalitarismin tutkijoiden käsitys stalinismin ajasta perustuu kahteen termiin: yhteiskunnan ”atomisaatioon” ja sen ”massoittamiseen”. Stalinin aikana ns. atomisaatio pyrki repimään rikki ja tuhoamaan entisen porvarillisen ajan jäänteet kuten perheen muut vanhat traditionaaliset identiteetit. Massoittaminen taas promovoi uusia valtion haluamia identifikaatioita, joissa ihmisen piti alistua stalinistisen yhteiskunnan kokonaisuuden armoille.  Tärkeintä oli ennen kaikkea selvän ”viholliskuvan” muodostaminen, sillä ilman vihaa ja väkivaltaa ei uutta yhteiskuntaa voinut rakentaa.

Piti siis repiä ja sitten rakentaa uutta – sitä ”loistavaa tulevaisuutta” kuten Li Anderssonin vassarikommunistit haluavat ja bolševikit halusivat.

Näyttää siltä, että tässä meidän syvätyperyyden ajassamme stalinismin ihanteet elävät ja voivat hyvin.
————–
Kirjoittaja dosentti Arto Luukkanen on historioitsija poliitikko ja teologi. Kirjoitus on alun perin ilmestynyt Uusi Suomi verkkosivuston Puheenvuoro -blogilla 22.11.2019.