Auto, joka ei käynnistynyt
Lähetyssaarnaajalla oli ongelma. Hänen autonsa ei käynnistynyt. Aikansa yritettyään hän pyysi avuksi muutamia nuoria miehiä. Kun he työnsivät autolle alkuvauhdin, moottori hörähti kauniisti käyntiin. Miehille kiitollisena vilkutellen lähetyssaarnaaja lähti ajamaan kohti naapurikylää, missä hänellä oli puhetilaisuus.
Pölyistä pikkutietä ajaessaan lähetyssaarnaaja mietti, miten hän pääsisi paluumatkalle, ellei auto tuolloinkaan käynnistyisi? Hän päätti rukoilla palavasti ja pyytää, että Jumala korjaisi taitavalla kädellään auton moottorin. Rukouksen voimaan luottaen lähetyssaarnaaja jätti autonsa kokouspaikan eteen.
Kun tuli aika lähteä paluumatkalle, auto ei käynnistynyt, vaikka lähetyssaarnaaja miten yritti. Vaan eipä hätää, sillä tilaisuudessa ollut väki auttoi mielellään työntämällä autolle alkuvauhdin, jolloin moottori jälleen käynnistyi.
Lähetyssaarnaaja oli oppivainen ja kekseliäs mies. Niinpä hän tämän jälkeen pysäköi autonsa aina kotinsa lähellä olevan pienen mäen rinteeseen. Matkaan lähtiessään hänen ei tarvinnut muuta kuin ottaa käsijarru pois päältä. Kun auto oli saanut sopivasti vauhtia, hän nosti kytkintä, ja moottori hyrähti iloisesti käyntiin.
Tällä konstilla elämä jatkui mukavasti parin vuoden ajan. Sitten tuli päivä, jolloin lähetyssaarnaajan oli aika palata kotimaahan. Hänen tilalleen saapui uusi nuori lähetti, jolle lähtijä ylpeänä esitteli paikkoja ja antoi myös ohjeita auton käyttämisestä.
Lähetyssaarnaajaa kuunnellessaan nuori lähetti avasi auton konepellin. Hän alkoi tutkia auton moottoria. Hetken päästä hän alkoi hymyillä. Hän oli huomannut, että starttimoottorin kyljessä oli löystynyt johto. Nuori lähetti kiristi sen takaisin ruuvin alle. Sitten hän istuutui autoon, käänsi avaimesta ja moottori hyrähti iloisesti käyntiin.
Vanha lähetyssaarnaaja, katseli autoa ihmeissään. Kahden vuoden ajan hän oli rukoillut autonsa puolesta. Silti hän oli joutunut käynnistämään autonsa mäkistartilla tai pyytämällä avuksi työntäjiä. Kaikki konstit ja vaivannäkö olivat olleet turhia. Voima auton käynnistämiseksi oli ollut koko ajan konepellin alla. Vain yhteys starttimoottoriin oli puuttunut.
Punkalaitumen keskustassa on Niittäjäpatsas, jossa on peltomies viikatteineen. Patsaan jalustassa ovat suomalaisten hyvin tuntema lause: Rukoile ja tee työtä. Sadon puolesta on ahkerasti rukoiltu ja yhtä uutterasti jouduttu myös tekemään työtä.
Lause Rukoile ja tee työtä, latinaksi Ora et labora, oli 500-luvulla Italiassa eläneen Benedictus Nursialaisen tunnuslause. Häneltä on jäänyt jälkipolville toinenkin hyvin käytännöllinen viisaus: ”Toimettomuus on sielun pahin vihollinen”. Näiden ohjeiden kannustamina benediktiinimunkit rakensivat luostareitaan ensin Italiaan ja sitten kaikkialle Eurooppaan.
Jeesus kehotti meitä rukoilemaan taivaallista Isäämme. Jeesus myös kehotti meitä menemään ja tekemään, auttamaan ja palvelemaan.
Apostoli Paavali oli sisäistänyt hyvin molemmat asiat. Hän rukoili ja julisti uupumatta hyvää sanomaa Jeesuksesta. Vähintään saman verran hän joutui kohtaamaan myös arkisia toimia, kulkemista, myrskyjä, telttojen tekemistä sekä monenlaista omien voimien äärimmilleen ponnistamista. Paavalin piti rukoilla ja piti tehdä työtä, että hyvä sanoma Jeesuksesta tavoitti ihmiset.
Nuoren poikana olin usein isän kanssa kalassa. Minä soudin vanhaa puuvenettä. Isäni Paavo istui veneen perätuhdolla vetäen uistinta.
Kerran sää kääntyi retkemme aikana kiukkuiseksi. Tuuli oli kova ja aallot mielestäni kovin korkeita. Siinä kaikin voimin airoja kiskoessani sanoin isälleni, että nyt olisi sopiva hetki rukoilla samanlaista ihmettä, jolla Jeesus tyynnytti myrskyn Gennesaretinjärvellä.
”Rukoile, mutta älä lopeta soutamista!” Kuului veneen perästä isäni ohje.
Tuo lause jäi mieleeni. Rukoileminen on tärkeää, mutta niin ovat myös soutaminen, oma yrittäminen ja ponnisteleminen.
Rukoillaan, ystävät, ahkerasti ja annetaan myös voimamme ja osaamisemme Jeesuksen käyttöön!
—-
Lue ohjeet kommentoinnille