Ari Puonti: Jeesuksen neitseestä syntyminen ja sen merkitys

Jeesuksen ajan juutalaiset ja neitseestäsyntyminen

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat, että neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnytti Jeesuksen. Alkukirkko ei epäillyt asiaa ja piti se siitä kiinni taistelussaan harha-oppisia vastaan. Kaikki kristilliset kirkot pitävät neitseestäsyntymistä luovuttamattomana uskonoppina.

Åbo Akademin Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Antti Laato toteaa kirjassaan ”Emmauksen tiellä – Miten ensimmäiset kristityt selittivät Vanhaa Testamenttia?” (2006), että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ei ole yhtään selvää esimerkkiä siitä, että Messiaan olisi ajateltu syntyvän neitseestä.

Jeesuksen ihmeelliselle syntymälle ei siis ollut esikuvaa juutalaisuudessa ja siksi se vaati selitystä. Alkukirkko löysi selityksen Jesajan, erään Vanhan testamentin profeetan sanoista.

”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel”. (Jes. 7:14)

Jesaja ei kuitenkaan saanut nähdä Immanuelin kaltaista ihannekuningasta omana aikanaan. Myöhemmin rabbiininen traditio (Jeesuksen jälkeen syntyneet Talmud ja Mishna) yhdisti Immanuelin kuningas Hiskiaan.  Jesajan ennustus oli hämärä ja vasta Jeesuksen valossa sen todellinen merkitys tuli esiin.

Jotkut ovat väittäneet, että Jesaja ei ennustanut neitseestäsyntymistä, koska hän ei käyttänyt heprean sanaa ”betula” (neitsyt) vaan heprean sanaa ”alma” (nuori nainen). Tämä on totta, mutta ei se anna koko kuvaa. Mikä ihme olisi ollut se, että nuori nainen olisi synnyttänyt? Ehkäpä juuri siksi juutalaiset käyttivät kreikan sanaa ”parthenos” (neitsyt) kun he käänsivät Vanhan testamentin kreikaksi parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Käännökseen nimi on Septuaginta. Matteus siteerasi juuri tätä käännöstä.

Voiko tieteeseen luottava ihminen uskoa myös neitseestäsyntymiseen?

Tiede selittää kaikki tapahtumat luonnollisilla selityksillä eikä hyväksy yliluonnollisia selityksiä. Tiede on siis käytännössä ateistinen. Tiede ei voi koskaan päätyä toteamaan, että Jumala tai jokin yliluonnollinen voima teki ihmeen.

Tiede ei voi vastata kysymykseen mikä on oikein tai mikä on väärin. Se voi vain neutraalisti kuvata mitä ihmiset siitä ajattelevat. Tiede voi kertoa, että Jeesuksen seuraajat uskoivat Jeesuksen syntyneen neitsyestä, mutta tiede ei voi todeta, että Jeesus syntyi neitseestä Pyhän Hengen tekemän ihmeen takia.

Jeesukseen uskova voi todeta rohkeasti: tiedettä tarvitaan, mutta se on rajoitteinen eikä voi vastata moraalikysymyksiin tai siihen tekikö Jumala ihmeen neitseestäsyntymisessä.

Jos uskon, että Jeesus nousi kuolleista niin ei ole mikään iso uskonhyppy uskoa myös neitseestäsyntymiseen.

Keksivätkö kristityt neitseestäsyntymisen?

Jotkut ovat väittäneet, että kertomus neitseestäsyntymisestä keksittiin vasta myöhemmin, koska kristityt halusivat osoittaa kreikkalaisille pakanoille, että Jeesus oli yhtä suuri jumala kuin heidän jumalansa, joista jotkut olivat syntyneet neitseestä. Tavalliselle uskovalle on hämmentävää, että jotkut luterilaisen kirkon piispat ovat väittäneet niin.

Kuopion ex-piispa Wille Riekkinen pohtii sitä, miten ”kreikkalaiselle kuulijakunnalle” kehitelty kertomus Jeesuksen neitseellisestä syntymästä poikkesi alkuperäisestä opetuksesta, jonka mukaan Jeesus on vain Jumalan adoptiopoika, tavallinen juutalainen mies: ”Me saatamme sanoa, että liian monet asiat muuttuivat: adoptiaaninen käsitys Jeesuksesta Jumalan Poikana hylättiin ja sijalle asetettiin puolibiologinen puhumalla Hengestä sikiämisestä ja neitseestä syntymisestä.” (Tulkinnan kehällä, 1992, s. 241).

Vastaan Riekkiselle näin: Raamatun tutkijat toteavat yleensä, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu juutalaiskristityille. Se näkyy siinä, että Matteus keskittyy perustelemaan Jeesuksen toiminnan Vanhan testamentin ennustuksilla. Roomalaisille ja kreikkalaisille kristityille sellaisilla selityksillä ei olisi ollut merkitystä. Siksi on merkittävää, että juuri Matteus vetoaa neitseestäsyntymiseen kirjoittaessaan juutalaistaustaisille kristityille.

Luukas pohjustaa neitseestäsyntymistä kertomalla ensin Johannes Kastajan, Jeesuksen serkun vanhempien Sakariaan ja Elisabetin kokemasta ihmeestä. Elisabet oli hedelmätön ja pariskunta oli liian vanha lasten saamiseen (Luuk. 1). Tämä on johdanto Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. Sakariaan ja Elisabetin kertomus muistutti Vanhan testamentin kertomuksia ihmeellisistä lasten syntymisistä: Aabraham ja Saara saivat Iisakin, vaikka 100-vuoden ikäinen Aabraham oli ”mieskuntonsa menettänyt” ja noin 90-vuotias Saara oli hedelmätön (1 Moos.17:17; Hebr.11:11-12)! Simsonin äiti oli hedelmätön, mutta enkeli ilmestyi hänelle ja kertoi, että hän tulisi raskaaksi (Tuom.13:2-3). Jumala teki siis ihmeitä aiemmin ja nyt hän teki vielä suuremman ihmeen.

Miten ensimmäiset kristityt selittivät neitseestäsyntymisen kreikkalaisille ja roomalaisille?
Kun kristinusko astui kreikkalaiselle maaperälle, olivat kreikkalaiset filosofit jo useita vuosisatoja kritisoineet ankarasti runoilja Homeroksen jumalakuvaa. Filosofeja ärsytti kreikkalaisten jumalien inhimillisyys: he olivat ihmisiäkin pahemmin intohimojensa orjia ja usein voimattomia toisten jumalien juonia vastaan. Siksi kreikkalais-roomalaisten oppineiden mukaan jumala ei voinut olla inhimillinen eikä hän voinut kärsiä. Jumala oli pelkkä järki ja oman itsensä herra.

Toisella vuosisadalla elänyt kreikkalainen pakana Kelsos (Contra Celsum VI: 42-47; 78) pilkkasikin kristittyjä siitä, että he olivat tulkinneet väärin kreikkalaisia myyttejä puhuessaan Kristuksen lihaan tulemisesta. Myytit olivat vain mysteerejä eikä niitä pitänyt ottaa liian kirjaimellisesti.

Kelsoksen mukaista ajattelua ovat myöhemmin edustaneet mm. kristityt liberaaliteologit, jotka eivät välttämättä pidä Jeesuksen neitseestä syntymistä ja ylösnousemusta kirjaimellisesti tapahtuneina tosiasioina.

Miten varhaiskirkko puolusti Jeesuksen neitseestäsyntymistä?

Kirkkoisä Justinos Marttyyri kirjoitti kristinuskon puolustuspuheen Ensimmäinen Apologia (n. v. 150/155 jKr) Rooman viranomaisille. Justinoksen mukaan kreikkalaiset runoilijat sanoivat Zeus-jumalan lähestyneen naisia seksuaalisen nautinnon vuoksi. Kertomus Jeesuksen neitseestäsyntymisestä oli kuitenkin erilainen – neitsyt Maria tuli raskaaksi ilman yhdyntää. Jumalan voima varjosti Marian ja hän pysyi neitsyenä senkin jälkeen (1 Apol. 33).

Miksi kreikkalaisilla sitten oli kertomuksia jumalten neitseestäsyntymistä? Justinos vastaa:

”54 Ne, jotka välittävät runoilijoiden sepittämiä myyttejä, eivät esitä minkäänlaisia todisteita opissaan oleville nuorille. Osoitammekin, että myytit on alun perin kerrottu pahojen henkien vaikutuksesta ihmissuvun pettämiseksi ja harhaanjohtamiseksi. (2) Kuultuaan profeettojen julistavan Kristuksen tuloa ja pahojen ihmisten rankaisemista tulessa, he nostivat esiin monia, joita ruvettiin sanomaan Zeun pojiksi, kuvitellen siten voivansa saada ihmiset uskomaan, että Kristuksesta kerrotut asiat ovat samanlaisia satuja kuin runoilijoiden kertomukset. (3) Näitä levitettiin kreikkalaisten ja kaikkien muidenkin kansojen joukossa, etenkin siellä, missä pahat henget olivat kuulleet profeettojen ennalta julistaneen kerran uskottavan Kristukseen… (8) Kun he kuulivat toisen profeetan, Jesajan, kautta sanotuksi, että hän olisi syntyvä neitseestä ja nouseva omasta voimastaan taivaaseen, he keksivät legendan Perseuksesta.” (1 Apologia 54: 1-3, 8)

Neitseestäsyntyminen on Jumalan malli hengellisyydelle

Tasapainoisen hengellisyyden esikuva löytyy Jeesuksesta. Jeesus käski opetuslapsia seuraamaan itseään (Matt.8:22) ja noudattamaan hänen sanojaan (Joh.12:47). Uskovien velvollisuutena on vaeltaa kuten Hän (1 Joh.2:6).

Jeesuksessa näemme miten hengellinen kohtaa maallisen, näkymätön näkyvän, tämän puoleinen tuon puoleisen. Hän oli Jumala, Sana, joka tuli ihmiseksi (Joh.1:1,14). Jeesus ei ollut puoliksi ihminen ja puoliksi Jumala kuten kreikkalaisten myyttien jumalat. Hänen ihmisyytensä ei ollut myöskään näennäistä kuten ensimmäisen vuosisadan gnostilaisuus väitti. Jeesus ei ollut myöskään pelkkä ihminen, joka sai jumalallisen voitelun messiaaksi kuten juutalaiset uskoivat.

Inkarnaatio eli Jumalan ihmiseksi tuleminen (lat. ”in carne” = tulla lihaan) oli todellinen haaste Jeesuksen ajan ihmisten ymmärrykselle, sekä juutalaisille että kreikkalaisille.

Mikä sitten on neitseestäsyntymisen merkitys?

”Maria kysyi enkeliltä: ’Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.’ Enkeli vastasi: ’Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.’ ” (Luuk.1:34-35)

Neitseestäsyntyminen liittyi siis Jeesuksen pyhyyteen. Siihen, että hän oli pyhä eli ihmisistä erillinen, erotettu Jumalan käyttöön. Jeesus ei siis ollut Aadamin perillinen, joka olisi perinyt isän kautta syntisen olemuksen. Siksi Paavali vertaa Jeesusta Aadamiin, mutta nimittää Jeesuksen uudeksi Aadamiksi (Room.5:12-17).

Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen hän olisi ollut syntinen ja kuollut omien syntiensä takia. Synnittömänä hän kykeni ottamaan päälleen muiden synnit, koska hänellä ei ollut omia syntejä (Hebr.7:23-28).

Jumalan tuleminen ihmiseksi

Mitä se viestii?

a) Keho ei ole irrallaan hengellisyydestä.

Ihmisruumis oli niin hyvää langenneenakin, että Jumala astui maailmaan neitsyen kohdun kautta! Uskovan kehossa asuu Pyhä Henki (Room.8:9-10). Paavali opettaa, että kehon toiminnot vaikuttavat henkeen. Siksi kehon käyttäminen synnin harjoittamiseen koskettaa henkeäkin (1 Kor.6:13-20). Oman kehon hoitaminen ei siis ole syntiä vaan Jumalan kunnioittamista kehon Luojana! Seksuaalisuus on edelleen Jumalan luomaa, vaikka syntiinlankeemus on vääristänyt sen ilmenemismuotoja (heteroseksi ulkopuolella avioliiton, homoseksi, pedofilia ym.) Jumalan tahto ei ole seksuaalisuuden kieltäminen.

b) Konkreetteiset tarpeet ovat arvokkaita.

Jeesus huolehti ihmisten ”ei-hengellisistä” tarpeista mm. ruokkimalla köyhiä (ks.varoitus näiden tarpeiden unohtamisesta, Matt 25).

c) Emme voi välttää kärsimystä.

Olemme Jeesuksen seuraajia tässäkin. ”Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään” (1 Piet.2:21) Tekstiyhteys puhuu kärsimyksestä silloin kun kristittyjä vainotaan uskonsa takia. Me kärsimme muistakin asioista, koska koko luomakunta on syntiinlankeemuksen vaurioittama (Room. 8:18-23)

d) Evankeliumi tulee viestiä ymmärrettävästi.

Jumala kommunikoi meille evankeliumin tulemalla ihmiseksi, ei julistamalla asiaansa enkelien kautta taivaalta. Jeesus alentui ihmiseksi (Fil.2:5-9), miksi emme mekin? Tästä syystä evankelioinnin pitäisi ottaa huomioon paikallinen kulttuuri ja sen ajattelutavat, jotta ihmiset ymmärtäisivät evankeliumin ytimen ja osaisivat soveltaa sitä omaan kulttuuriinsa. Tästä aihepiiristä suosittelen luettavaksi ”Rauhanlapsi” kirjaa (Don Richardson), joka kuvaa evankeliumin sopeuttamista Papua-Uuden Guinean ihmissyöjille! Toinen samantyyppinen kirja on ”Iankaikkisuus heidän sydämessään” (Don Richardson). Suosittelen!

e) Elämää ei voi jakaa ”hengelliseen” ja ”maalliseen”.

Tämä ajattelu on johtanut maailmasta eristymiseen, luostarielämään ja maallisten ammattien aliarvostukseen. Se ilmenee myös joskus uskonliikkeen parissa psykologian ja lääketieteen väheksymisenä, koska ”vain Jumala voi parantaa”. Toisaalta myös  liberaalikristityt jakavat hengellisen ja maallisen: Jumala ei voi parantaa kehoa ja sielua, sen tekee vain lääkäri tai psykologi.

f) Ihmisten erilaisuus on osoitus Jumalan luovuudesta.

Jumalan kunnioittaminen Luojana tarkoittaa sitä, että  juutalaisesta ei tehdä kreikkalaista, romanista valkolaista, naisesta miestä (Gal.3:28).

Jeesus haluaa vapauttaa persoonamme synnin tuomista vääristymistä siihen alkuperäiseen tarkoitukseen, joka meille oli varattuna jo aikojen alussa. Jeesus tuo sovituksen mahdollisuuden ihmisten erilaisuuden aiheuttamalle vihollisuudelle (Ef.2:14).

g) Inhimillisyys kietoutuu väistämättä armolahjojen käyttöön.

Siksi Jumalalta saatu yliluonnollinen ”tiedon sana” tai profetia jonkun ihmisen tilanteesta ei ole välttämättä 100 %:sti luotettavaa. Mukana voi olla ns. asian makua eli henkilön omat tulkinnat voivat sotkeentua sanomaan. Siksi Paavali kehottaa koettelemaan profetiat (1 Kor. 14:29).

h) Jumalan valtakunta/kuningaskunta on läsnä ”jo nyt – ei vielä kokonaan”.

Jeesus julisti, että Jumalan kuningaskunta on jo nyt saapunut ihmisten keskelle (Mark. 1:15). Sen merkkinä hän antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita ja ajoi ulos pahoja henkiä. Hän käski oppilaitaan tekemään samoja tekoja Jumalan kuningaskunnan esiintulon merkiksi (Luuk. 9:1-2). Kristillisyys, josta puuttuu usko Pyhän Hengen konkreettiseen ihmeitä tekevään voimaan ei ole inkarnaatio-kristillisyyttä, jossa yliluonnollisuus kohtaa ihmisyyden! Tällainen kristillisyys ajautuu kuivaa oikea-oppisuuteen tai jämähtää vain kristilliseksi humanismiksi, jossa tärkeintä on elää lähimmästä kunnioittaen. Toisaalta ihmisyyttä ja kärsimystä väheksyvä kristillisyys ajautuu toiseen äärilaitaan. Keskitien kristillisyys uskoo rohkeasti Jumalan muuttavaan ja parantavaan voimaan väheksymättä ihmisenä olemisen kipuja ja kärsimystä.

ARI PUONTI
Helsinki Vineyard-seurakunnan pastori
Suomen Vineyard -kirkon kansallinen johtaja

Lähteet:

Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia. Teoksessa Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. Suomentanut Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu, toimittanut Matti Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus, 2008.

Latvus Kari – Peltonen Kai toim,: Tulkinnan kehällä – Puheenvuoroja Raamatusta ja kirkon tunnustuksesta
Kustantaja: Kirjapaja, painovuosi:1992