Apostoli Paavali ei ollut korvausteologi
Termiä ”korvausteologia” ei tule käyttää lyömäaseena. Se on kuitenkin hyödyllinen ja kansantajuinen kuvaus näkemyksestä, jonka mukaan uuden liiton kristillisen kirkon katsotaan lopullisesti omaksuneen Israelin kansan aseman, roolin ja tehtävän. Niinpä Jumalan Israelille antamat lupaukset tulkitaan uudelleen siten, että ne saavat Jeesuksessa ”hengellisen” täyttymyksen uskovien muodostamassa uuden liiton seurakunnassa. Jotkut kutsuvat tätä näkemystä mieluummin ”täyttymyksen teologiaksi”.
Kansanomaisesti voisi sanoa, että tämän näkemyksen mukaan – riippumatta siitä millä termillä sitä halutaan kutsua – kristillinen kirkko on istuutunut Israelille nimetylle paikalle ja anastanut sen aseman Jumalan silmissä. Jeesus on tullut ja Israel on kansallisesti suorittanut tehtävänsä loppuun, eikä sillä ole enää mitään erityistä kansallista tulevaisuutta tai tehtävää Israelin kansana.
Kirkko on tämän näkemyksen mukaan kokonaan, lopullisesti ja pysyvästi ottanut etnisen Israelin aseman. Jumalan suunnitelma toteutuu ja kulkee nyt kristillisen kirkon kautta kohti lopullista eskatologista täyttymystä ilman että Israelilla tai juutalaisilla kansana on siinä mitään roolia tai merkitystä. Israelille annetut lupauksetkin eskatologisesta kukoistuksesta maassansa tulkitaan siksi koskevan kristillistä kirkkoa.
Karkeasti voisi tiivistää sanomalla, että tämän mukaan Israel on pelkkä tyhjä kuori, josta helmi on poimittu, eikä kuorilla tee enää mitään.
Jeesus saapui – mikä muuttui?
On selvää, että emme voi lukea Vanhaa testamenttia ikään kuin Jeesus ei olisi tullut. Tämän johdosta Apostolien teoissa Jeesuksen juutalaiset apostolit johdonmukaisesti julistivat Israelille syntien anteeksi saamista Jeesuksessa.
Pietari saarnasi pian helluntaipäivän jälkeen: ”Teille [juutalaisille] ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne.” (Apt. 3:26).
Jeesus on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, mutta joka on tullut kulmakiveksi ja sen vuoksi ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Apt. 4:12).
Pietari muistutti siitä, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet ”Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta” (Apt. 5:31).
Apostoli Paavali puolestaan julisti Pisidian Antiokian synagogassa heimoveljilleen, ”Aabrahamin suvun lapsille” (Apt. 13:26), että Jeesuksen kautta ”julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.” (Apt. 13:38–39).
Kirjeessään roomalaisille Paavali kirjoittaa, että ”niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin ovat synnin alla … ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 3:9, 23)
On siis selvää, että pelastus on yksi ja sama kaikille: Armosta uskon kautta Jeesukseen evankeliumin kautta vastaanotettu lahjavanhurskaus.
Mutta seuraako tästä se, että seurakunnasta on tullut kaikkien niiden Jumalan liittosiunauksien ainoa perijä, jotka alun perin luvattiin kansalliselle Israelille Vanhassa testamentissa?
Onko Israel menettänyt ainoalaatuisen identiteettinsä, roolinsa ja profeettojen lupaaman tulevaisuutensa kansakuntana?
Onko Israel käynyt merkityksettömiksi?
Apostoli Paavali ei ajatellut niin.
”Mitä etuuksia on [preesens] siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?” hän kysyy roomalaiskirjeessään (3:1).
Korvausteologinen vastaus on: Ei yhtään mitään.
Paavali kuitenkin vastaa toisin: ”Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.” (3:2; kts myös 9:4–5).
Roomalaiskirjeensä alkuluvuissa samoin kuin kirjeessään galatalaisille Paavali selvästi osoittaa, ettei ympärileikkauksella ole vanhurskauttavaa merkitystä Jumalan edessä. Kaikki ovat rikkoneet Jumalaa vastaan. Siksi kukaan ei ole pelastettu eikä vanhurskautettu ympärileikkauksen ansiosta.
Hän jatkaa kuitenkin roomalaiskirjeessä todeten painokkaasti, ettei juutalaisten epäusko silti tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi (3:3) heitä kohtaan.
Mistä tässä uskollisuudessa voi olla kyse ja mihin se perustuu?
Jumalan uskollisuuden ja kansan epäuskon välistä jännitettä Paavali selvittää lähemmin muun muassa roomalaiskirjeensä 11 luvussa. Epäuskonsa tähden jotkut on taitettu pois omasta öljypuusta. Nämäkin pois taitetut ovat Paavalin mukaan silti yhä ”luonnollisia” ja ”oikeita” öljypuun oksia, jotka voivat tulla takaisin oksastetuiksi uskossa.
Vaikka Israelia on ”osaksi kohdannut paatumus”, Jumala ei ole kansaansa kansana hylännyt epäuskon tähden. Osoituksena tästä Jumalan uskollisuudesta on säilynyt ”jäännös armon valinnan mukaan” kansan keskuudessa. Jäännöksellä Paavali tarkoittaa Jeesukseen uskovia juutalaisia Israelin kansan parissa
Tämä Jeesuksen juutalaisista uskovista koostuva jäännös on kaikkina aikoina takeena siitä, että ”kaikki Israel”, nekin, jotka nyt vaeltavat epäuskoisina, on eräänä päivänä pelastuva uskon kautta. Tämä tapahtuu, kun pakanoiden täysi luku on armosta koottu sisään pelastukseen. (11:5–6, 25–26).
Yhä valittuja ja rakastettuja isien tähden
Roomalaiskirjeen 11:28–29 jakeissa Paavali valaisee tarkemmin evankeliumin ja valinnan synnyttämää jännitettä Israelin kohdalla tärkeällä jaeparilla:
”Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.”
Näissä kahdessa jakeessa on julkilausuttuna se jännite, joka nykyisenä aikana vallitsee evankeliumin torjumisen ja toisaalta Jumalan uskollisuuteen perustuvan Israelin valinnan välillä.
Vihollisuudesta puhuttaessa on evankeliumin näkökulmasta kyse aivan samasta vihollisuudesta, jolla Paavali kuvailee yleisesti kaikkien ihmisten – myös ei-juutalaisten – asemaa ilman Kristusta (Room. 5:10; 8:7).
Korvausteologinen lukutapa tarkastelee kuitenkin Israelia ainoastaan evankeliumiin liitetyn soteriologisen näkökulman kautta: Koska juutalaiset ovat torjuneet evankeliumin on Jumalakin hylännyt heidät. Game over.
Mutta korvausteologia sivuuttaa jakeen 28 loppuosan totuuden Jumalan rakkaudesta Israelia kohtaan sekä jakeen 29 ajatuksen Jumalan peruuttamattomasta kutsusta ja lahjoista Israelille tämän epäuskosta huolimatta: Evankeliumin torjuessaankin juutalaiset yhä ovat (preesens) valinnan perusteella isien tähden Jumalalle rakkaita.
Korvausteologista näkemystä, että Jumala olisi kokonaan ja tyystin hylännyt juutalaiset, jotka eivät ole uskoneet Jeesukseen, on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, istuttaa näihin jakeisiin.
Meidän voi olla vaikea määritellä tarkasti mitä kaikkea Jumalan valinnasta johtuvaan rakkauteen sisältyy, mutta valinta on silti totta ja voimassa, koskapa Paavali puhuu siitä preesens muodossa. Aiemmin samassa luvussa Paavali on varoittanut pakanakristittyjä ylpeilemästä oikeiden oksien rinnalla vain siksi, että osa niistä on epäuskon vuoksi taitettu pois (11:18). Jumala on voimallinen oksastamaan heidät takaisin.
Jumalan suhde Israeliin on näiden jakeiden valossa ainoalaatuinen kansakuntien joukossa. Israelin suhdetta Jumalaan ei voida tarkastella yksin siitä näkökulmasta, mikä on juutalaisten suhtautuminen evankeliumiin. Millään muulla kansalla ei ole vastaavaa suhdetta Jumalaan, joka määrittyisi erikseen ”valinnan perusteella” ja ”isien tähden”.
Paavalin kuvaus Jumalan liittouskollisuudesta Israelin kansalle voi viitata ajatukseen Mooseksen kirjoissa. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton tähden, isien tähden, Jumala lupaa olla tyystin hylkäämästä ja hävittämästä niskuroivaa kansaansa hajaannukseen ja pikemminkin lupaa tuoda sen takaisin maahansa ”aikojen lopussa” (5. Moos. 4:26–31, 37). Erityisesti jakeet 31 ja 37 ovat mielenkiintoisia:
”Herra, teidän Jumalanne, on laupias Jumala. Hän ei hylkää teitä eikä anna teidän tuhoutua. Hän ei unohda valalla vahvistamaansa lupausta, jonka hän antoi esi-isillenne … Hän rakasti jo teidän esi-isiänne, ja siksi hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä…” (5 Moos. 4:31, 37)
Nämä jakeet ovat jopa sanastollisesti vertailtuna hätkähdyttävän lähellä Paavalin roomalaiskirjeen 11:28 jakeen sisältöä. Molemmissa esiintyy ajatus valinnasta, Jumalan rakkaudesta ja isien merkityksestä.
”…valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden…”
”… [Herra] rakasti jo teidän esi-isiänne ja siksi hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä…”
(Room. 11:28; 5. Moos. 4:37 LXX)
Tähän kutsuun Paavali viittaa roomalaiskirjeensä 11:29 jakeessa todetessaan, ettei Jumala kadu Israelin kutsumista eikä heille antamiaan lahjoja. Jae 29 ei puhu uuden liiton seurakunnan uskovista, vaan Israelista. Olkoonkin, että varmasti on totta sekin, että Jumala ei kadu myöskään Kristukseen uskovien kutsua ja heille antamiaan lahjoja.
Paavali sanoo roomalaiskirjeessään myös näin:
”Kristus on tullut palvelemaan juutalaisia. Hän on tullut vahvistamaan[bebaioosai] isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan.” (Room. 15:8)
Paavali olisi voinut sanoa, että Kristus tuli ”täyttääkseen” isille annetut lupaukset. Mutta tässä hän käyttää alkukielessä eri sanaa, joka viittaa vahvistamiseen, lujittamiseen. Sama sana, jota kirjeessä hebrealaisille käytetään, kun kirjoittaja (mahdollisesti juuri Paavali) alleviivaa Jumalan isille antaman lupauksen muuttumattomuutta:
”Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut … Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta [bebaiosis], se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu.” (Hebr. 6:13, 16–17)
Israelille annettuja lupauksia ei siis ole uudelleen tulkittu ja annettu toisille, kristilliselle kirkolle. Kristus ei tullut uudelleen tulkitsemaan isille annettuja lupauksia, vaan vahvistamaan ne. Niin kuin Jumala valalla vahvisti lupaukset muuttumattomiksi, samoin Kristuksen tulemus vahvisti Jumalan valalliset lupaukset Israelille, juutalaisille.
Jumalan lupaukseen liittyen Paavali kirjoittaa myös, että ”neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi.” (Gal. 3:17).
Isille annettu lupaus omasta maasta ja sen merkityksestä
Eräs osoitus siitä, että Jumala on pysynyt uskollisena isille antamilleen lupauksille, on, ettei juutalainen kansa ole historian myllerryksessä kadonnut ja lakannut olemasta.
Pikemminkin se on meidän aikanamme saanut jälleen palata hajaannuksesta synnyinsijoilleen Lähi-idässä. Sen kansallinen elämä on elpynyt omassa maassaan, jonka Jumala valalla vannoen lupasi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen.
Psalmin kirjoittaja kuvailee tätä Jumalan liittouskollisuutta isien tähden seuraavasti:
”Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. Hän sanoi: ’Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne.’” (Psalmi 105:8–11, kr33)
Miksi tämä on tärkeä asia? Millään toisella kansalla ei ole sellaista samanlaista suhdetta Jumalaan, joka perustuisi kansan historiallisille kantaisille annettuun Jumalan valalliseen liittolupaukseen. Vaikka muut kansat ja kansakunnat yksitellen katoaisivat kartalta muistoiksi historian lehdille, Jumalan uskollisuus ei kärsi kolausta, koska hän ei ole tehnyt niiden kanssa liittoa, kuten Israelin ja sen kantaisien kanssa.
Maa, kansa ja lupaus eskatologiassa
Eskatologian näkökulmasta juutalaisen kansan paluu omalle maalleen ennakoi vaiheita, jolloin Paavalin mainitseman pakanoiden täyden lukumäärän tultua sisälle ”kaikki Israel on pelastuva”.
Viittaan lopuksi siihen, mitä olen kirjoittanut kirjassani Israel – Jumalan silmäterä, maailman silmätikku (Kuva ja Sana, 3.p. 2019). Patmos-ystävillekin tuttu messiaaninen pastori Baruch Maoz, Armo ja Totuus -seurakunnan perustaja, on osoittanut, kuinka halki Raamatun Israelin kokema siunaus liitetään lupaukseen omassa maassa asumisesta.
Maa muodostaa Israelin kansallisen pelastuksen näyttämön. Pastori Maoz kirjoittaa:
”Uusi testamentti ei ole ristiriidassa tai korjaa sitä, mitä Vanhassa testamentissa näemme. Uusi testamentti päinvastoin alleviivaa Vanhan testamentin synnyttämää odotusta kuvaamalla sen täyttymyksen tosiasiallista alkamista. Uusi Testamenttihan väittää edustavansa Vanhan testamentin lupausten täyttymystä ja olevansa luotettava kuvaus sen toivon huipennuksesta, joka on realisoitunut ja selkiintynyt Messiaan tulemisella. Jeesus ei kumoa Vanhan testamentin toivoa [Israelille], vaan yksiselitteisesti vahvistaa sen (Luuk. 24:38–44; Joh. 11:24; 20:24–27; Apt. 24:15; Room. 8:18–24; Fil. 3:21; Ilm. 21–22) …
Uusi Testamentti tekee hyvin selväksi sen, että lopullinen pelastuksen areena on aineellinen [maa] (Room. 8:18–25) … Kirkko ei sen vuoksi sysää Israelia syrjään. Kirkko pikemminkin pääsee nauttimaan Israelin siunauksista villin oliivipuun oksana, joka ’vastoin luontoa on oksastettu’ luonnollisten oksien joukkoon, mutta ei ottaen luonnollisten oksien paikan, jotka kerran tullaan oksastamaan jälleen takaisin (Room. 11:23–24).”
Sellainen näkemys – millä nimellä tahansa sitä haluamme kutsua – joka päätyy ajatukseen, että kristillinen kirkko on ”uusi Israel” ja korvannut etnisen Israelin paikan Jumalan suunnitelmissa sekä saanut omakseen Jumalan profeetallisissa kirjoituksissa Israelille osoitetut lupaukset, ei mielestäni ole Paavalin eikä Raamatun mukainen näkemys.
Lue ohjeet kommentoinnille
18.6.2023 20:05
Ef.2:12: että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. // eli kaikki epäuskoiset ovat pakanoita, siis myös lakiin perustavat juutalaiset.
Room. 9:27-28: Mutta Esaias huudahtaa Israelista: ”Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” // Sana siis myös voi paaduttaa, kun se ei saa sijaa sydämissä. Autuasta taas on kun se synnyttää uuteen elämään.
Room. 11:7; Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet, Gal.4:25-26; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.
//Koko maailmalle julistetaan, että syntinne on sovitettu, Kristuksen ristin ja ylösnousemuksensa kautta. Niin se on kaikille, sekä juutalaisille, kreikkalaisille jne. Pelastuva Israel on kirkkauden Israel,se on se kaikki Israel, jossa on osa juutalaisia ja osa kreikkalaisia jne. Te olette kansani, Kristuksessa Jeesuksessa valitut. Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
22.11.2021 21:40
Haluaisin vain muistutta siitä että ei ole kahta eri kansaa tai kahta eri seurakuntaa vaan yksi kansa ja yksi seurakuntaa jota yhdistää yksi usko Jumalaan ja Messias Jesukseen kahden liiton alla.
23.11.2021 13:03
Pelastuksen kannalta näin on. Jumala ei tee eroa kansojen välille, mikä tarkoittaa, että Jumala vaatii saman lain noudattamista kaikilta kansoilta. Pakanat adoptoidaan Israeliin, mistä Paavali käytti kielikuvaa ”oksastetaan jaloon öljypuuhun”. Jesajan profetoi, että pakanat sulautuvat Israelin kanssaan.
Jes 14:1 Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin.
Kol 2:11 Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.
Ap.t 10:34 Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä.
35 Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.
Kreikkalainen Timoteus otti ympärileikkauksen Paavalilta, joten hänestä tuli israelilainen, eikä kumpikaan heistä joutunut eroon Kristuksesta tämän takia.
2 Moos 12:47 Näin tulee jokaisen Israelin kansan jäsenen tehdä.
48 Jos luonasi asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen on ympärileikkautettava itsensä ja jokainen perheeseensä kuuluva mies ja poika. Silloin hän voi tulla mukaan pääsiäisen viettoon, ja hänet katsottakoon maan pysyväksi asukkaaksi, mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä pääsiäislammasta.
49 Sama laki koskee sekä syntyperäistä israelilaista että keskuuteenne asumaan muuttanutta siirtolaista.”
Jumala on antanut kuninkaallisen pappeuden nimenomaan ympärileikatuille juutalaisille. Sen takia Ilmestyskirjakin puhuu Kristuksen esikoislahjasta 144000 juutalaisesta Israelin 12 heimosta. Jeesus sanoi, että Johannes Kastaja/Elia oli äidistä syntyneistä suurin, joka oli ympärileikattu juutalainen. Jeesuksen todistus saattaa tarkoittaa, että hän on myös 1000-vuotiskaudella Hesekielin kirjan tarkoittama ruhtinas (Hes 40-48).
Ilm 14:3 Valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä laulettiin uutta laulua, jota ei voinut oppia kukaan muu kuin nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä.
4 He eivät ole tahranneet itseään naisten kanssa vaan ovat pysyneet puhtaina kuin neitsyet, ja he seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle.
2 Moos 19:5 Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun,
6 mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille.”
Bibliasta: Ilm 5:8 Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,
9 Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
10 Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.
Luuk 7:28 ”Minä sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän.
21.11.2021 10:03
Venäjällä nousee korvausteologinen antisemitismi, kun Venäjä on uudestaan tuonut suuret sotajoukot Itä-Ukrainan rajalle, minkä se teki viimeksi huhtikuussa. Viimeksi se tehtiin julkisesti, nyt salassa, mutta Pentagon älähti.
Ex-päämisteri on laitettu kirjoittamaan antisemitistinen essee, jossa hän ottaa esille tylyllä tavalla Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin etnisen taustan juutalaisuuden. Asiasta kirjoittaa tämänpäiväisessä Iltalehdessä ulkomaantoimittaja Jaakko Isoniemi: ”Tähtäimessä Kiova – Venäjä voi pian valloittaa ison palan Ukrainaa, koska se ei usko kenenkään laittavan hanttiin”
Artikkeli on luettavissa Iltalehden nettisivuilta ja tässä on yksi poiminta siitä:
”Putinin ex-sijaispresidentti Dmitri Medvedev antoi niin ikään lokakuussa oman panoksensa kirjoittamalla varsin antisemitistisen esseen, jossa hän sanoi Ukrainan olevan ulkovaltojen vallan alla. Medvedev argumentoi, ettei Ukrainan johtajien kanssa ole mitään syytä neuvotella, koska Ukrainan identiteetti ei ole todellinen. Hän myös viittasi presidentti Volodymyr Zelenskyin tiettyyn etniseen taustaan (juutalaisuuteen) ja vertasi tätä Saksan juutalaisiin, joiden oli pakko tehdä mitä natsit halusivat. Eli toisin sanoen Ukrainan poloinen kansa on oikeasti venäläisiä, heitä johtavat paholaismaiset uusnatsit tai vähintäänkin äärinationalistit, joita puolestaan ohjailevat käsinuken lailla ulkomaiset imperialistit. Jos näitä puheita ei voi pitää hyökkäyksen legitimiteetin petaamisena niin mitä sitten?”
24.11.2021 19:17
Venäjä on kutsunut kymmeniä tuhansia reserviläistä palvelukseen. Tuo tarkoittaa liikekannallepanoa. Venäjä on ihan tosissaan.
Ei pidä laskea, mitä sota maksaa tai kannattaa Venäjälle. Venäjä ei ajattele asioita, kuten lännessä laskelmoidaan.
Goog ottaa Ukrainan satamat haltuun ja etenee kohti Syyriaa, joka oli aikanaan osa Persiaa.
20.11.2021 11:43
Pasi kuvaa korvausteologiaa näin: ”kristillinen kirkko on istuutunut Israelille nimetylle paikalle ja anastanut sen aseman Jumalan silmissä. Jeesus on tullut ja Israel on kansallisesti suorittanut tehtävänsä loppuun, eikä sillä ole enää mitään erityistä kansallista tulevaisuutta tai tehtävää Israelin kansana.”
Korvausteologissa kyse on kirkon väitteestä, ettei juutalaiset enää omistaisi Israelin maata ja Jerusalemin temppeli olisi siirretty Roomaan Pyhän Pietarin kirkkoon. Katolisessa kirkossa on myös ajateltu, että kirkon ensimmäisestä paavista alkoi tuhatvuotinen valtakunta ja hänestä tuli sen ruhtinas. Tosin tuhat vuotta on kulunut loppuun jo kauan sitten, joten jokin meni pahasti pieleen.
Missä on luvattu Israelin maa juutalaisille ikuiseksi perintöosuudeksi?
Se on luvattu monta kertaa Mooseksen laissa. Sen merkkinä on Abrahamin jälkeläisille pakollinen ympärileikkaus. Laissa ei ole varsinaista käskyä ympärileikata ulkomailla asuvia pakanauskovia, minkä takia apostolien kokous eikä Paavalikaan vaatineet ympärileikkausta Kreikassa asuvilta kristityiltä.
Korvausteologiaan kuuluu olennaisena osana kumota ja muuttaa Mooseksen laki, mihin on antanut tilaisuuden Paavalin kirjeet, joita on niiden vaikeatajuisuuden takia helppo vääristellä, mistä Pietari seurakuntaa varoitti.
”… josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” (2 Piet 3:15,16
Korvausteologian ajatus on muuttaa Jumalan nimet, laki ja juhla-ajat. Jos laki olisi voimassa, niin juutalaiset omistaisivat myös maansa ikuisesti. Sen takia pitää keksiä jokin keino kumota Mooseksen laki. Asian ennusti jo muinoin Daniel:
”Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain …” (Dan 7:25 )
Kirkko muutti Jumalan määräämät juhla-ajat pakanauskontojen juhla-aikoihin ja vaihtoi Mooseksen lain katoliseen katekismukseen, jonka sakramentit, rituaalit ja opit ovat sekoitus valittuja Uuden testamentin jakeita, kelttien, roomalaisten sekä kreikkalaisten uskontojen tapoja.
Keskeinen korvausteologian väite on, ettei Mooseksen laki koske enää pakanoita, mutta kirkon roomalaiset perinteet koskevat. Paavali ei kuitenkaan niin tehnyt. Hän vaati roomalaisille pakanoille osoitetussa kirjeessä pakanoitakin noudattamaan lakia. Paavali ei siis ollutkaan lain kumoaja eikä korvausteologi.
”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,” (Ap.t 24:14)
”Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.” (Room 3:31)
”Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.” (Room 2:9-13)
”Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:” (Heb 10:28)
”Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.” (Room 2:27)
20.11.2021 00:01
”Jumalan suunnitelma toteutuu ja kulkee nyt kristillisen kirkon kautta kohti lopullista eskatologista täyttymystä ilman että Israelilla tai juutalaisilla kansana on siinä mitään roolia tai merkitystä.”
Kaikilla Jumalan luoduilla on oma erityinen roolinsa ja merkityksensä.
Korvausteologia on pilkkanimitys aitoa kristillisyyttä kohtaan. Tämän voi todeta ilman loukkaamistarkoitusta.
Voimme toki artikkelin mukaisesti ottaa näkökulman, että Jumalan lupaukset koskevat Israelia ja juutalaisia – ja sillä hyvä. Tuotiinhan tekstissä esiin, että me emme ole alkuperäinen puu, vaan meidät on oksastettu.
En vastusta tuota ajatusta enkä myöskään pyri kumoamaan sitä.
Huomautan kuitenkin tämän:
1. Piet. 3:18-22
18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.
Kysyn kuitenkin jos korvausteologiasta puhutaan, miksi siinä Jumalan armo jotenkin pyritään rajaamaan ja pienentämäänkin? Kaikkivaltias Jumala on pyhä, koska Hän on hyvä, rakastava ja armollinen. On väärin sanoa, että Jumala on hyvä rakastava ja armollinen, MUTTA Hän on pyhä – ja sen myötä liittää Jumalan agendaan kaikki kamaluudet, helvetteineen päivin öin.
Apostolien teot 3
19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
20 että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.
21 Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
Armo kuuluu kaikille ja juutalaiset eivät ole siinä poikkeus, mutta eivät ole henkivallatkaan. Kaikki ovat Jumalalle ja hyvyydellensä alisteisia, ja kaikkien tulee tehdä parannus. Jumala ei salli nimeänsä pilkattavan – ja mikään ei pilkkaisi Jumalaa enemmän kuin se, että Hänen hyvä tahtonsa ja armonsa ei pelastaisikaan kaikkia luotujansa. Voimme luottaa Jumalaamme ja rakkauteensa.
20.11.2021 19:26
Ujohkolle:
Mitä tarkoitat, että ”korvausteologia on pilkkanimitys aitoa kristillisyyttä kohtaan”?
Minä ymmärrän, että korvausteologia nimenomaan kuvaa vääristyneen kristinuskon muotoa eikä pilkkaa aitoa kristillisyyttä.
Oma lukunsa toisaalta on se, jos Israel erotetaan ”ylihurskaaksi” kansaksi, jolle luvataan ja sallitaan myös vääränlainen toiminta ilma Jumalan sanktioita. Se ei ole oikeaa kristillisyyttä.
Mutta jos Raamattua pidämme auktoriteettina, on selvää, että ns. kristikunta ei voi ”omia” ja ”anastaa” Jumalan lupauksia Israelille, vaikka kristityt toki monia lupauksia saavatkin. Israelia ei ole unohdettu, vaikka se saa omien vrheidensä ”palkkana” kärsiä ongelmista.
8.12.2021 18:29
Jukka Mikkola,
sopikaamme siis, ettemme pidä Israelia ylihurskaana, emme katso läpi sormien sen(kään) kohdalla vääryyksiä, muttemme myöskään omi emmekä anasta mitään sille kuuluvaa, emme myöskään Jumalan lupauksia.
Jumalan lupaukset ja armo koskevat kaikkia, siitä ei tule tinkiä. Mitä tulee valtiolliseen Israeliin, siihen ketkä ovat juutalaisia, millä tavoin kristityn tulee suhtautua mainittuihin sekä poliittisiin kysymyksiin, niistä minulla on omat mielipiteeni, mutta en ala niiden pohjalta tarjoamaan mitään sen kummempaa dogmia. Käsitykseni mukaan kristityn tulee kuitenkin olla hereillä so. tiedostava ja valpas tilanteen mukaan.
En näe esitettyjen pohjalta näkemyksissämme merkittäviä eroavaisuuksia.
Useimmat uskovat kuitenkin kauhistelevat joitakin niitä seikkoja, joita olen päätynyt pitämään historiallisina totuuksina(*. Niiden sivuaminenkin on johtanut siihen, että viestejäni ei ole julkaistu. Se on sääli, koska – kuten omalla tavallasi sanoit – meidän tulee tuntea historia paremmin kuin mitä meille on kenties sepitetty ja syötetty.
(*
Jouduin jossain vaiheessa muuttamaan kantaani varsin perusteellisesti. Olin jopa puolustellut niitä valtavirtaisia totuuskäsityksiä, joita nykyään pidän valheina. Omituista, surullista ja hassua samaan aikaan, mutta samaistun voimakkaasti niihin, jotka ovat nykyään sitä mieltä kuin itse olin ennen.