Apostoli Johannes arvioi Karitsaa

IHMEELLISTÄ  lukea Vanhaa ja Uutta liittoa pääsiäisestä ja lampaista ja karitsoista,  ja Jeesuksen tuttavana herätä käsittämään, millä tavalla  esikuvallinen verenpunainen juonilanka kulkee Jumalan Hengen innoittamassa tekstissä – niin: jopa Jumalan aikaansaamissa ja hallitsemissa tapahtumissa!  Se on   katkeamatonta juoksutusta  aina uusiin taivaisiin ja uuteen maahan saakka.

Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin,  uhrasi  itsensä  viimeisenä esikuva-pääsiäisenä. Pääsiäisaterialla yhden ja saman pöydän ääressä esikuva ja täyttymys olivat samalla kertaa läsnä. Esikuvallisuuksien tarve päättyi tuon vuoden pesachina.  Israelin heimot ovat kuitenkin Jumalan asettaman peitteen alla; vain armon valinnan mukainen pieni jäännös  Kristuksen seurakuntaruumiin aikana saa kokea peitteen nostamisen todistuksena siitä, ettei Jumala suinkaan ole hyljännyt maallista kansaansa Israelia.  Maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen edellä  peite nostetaan ja koko Israel valaistaan käsittämään ja tuntemaan Jeshua Messias.  Koko Israel pelastuu.   

ISRAELIN pääsiäislampaan täytyi olla kaikin tavoin virheettömäksi todettu. Niinpä Jeesus nähtiin julkisen toimintansa alussa virheettömänä Karitsana.  

Edelläkävijä, Johannes Kastaja, julisti: ”’Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.’ Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ’Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!’” (Joh. 1:26–29) 

Johannes  ilmoitti kauan odotetun Messiaan ilmestymisestä.  Hän  esitteli Karitsan. Papit ja leeviläiset olivat ylittäneet Jordanin kuulustellakseen Johannesta. Johannes  ei  sanonut Jeesuksen olevan kuningas tai profeetta. Eikä hän puhunut mitään Jeesuksen yhteydestä Juudan kuninkaalliseen heimoon, jonka juuret ulottuivat aina Daavidin huoneeseen saakka. Hän yksinkertaisesti nimitti Jeesusta ”Jumalan Karitsaksi”. 

Israelin johtajat eivät olleet ajattelussaan yhdistäneet pääsiäislammasta Messiaaseen. Ja vaikka Vanhan testamentin karitsasymboli ennakoi Jeesuksen loppuunsaatettua työtä, eivät profeetat olleet koskaan viitanneet tulevaan Messiaaseen karitsana. Karitsan veri messiaanisena käsitteenä esiintyy ainoastaan Uudessa testamentissa. Ei edes Jesaja selvin sanoin  yhdistänyt Häntä pääsiäiseen tai sovitukseen.  Jesajan kuuluisat sanat ovat tutut ja rakastetut: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut” (Jes. 53:7).  Selkeätä yhdistelmää pesachiin ei näistä sanoista löydy.

 

JOHANNES Kastajan ilmoitus Karitsasta tuo uuden ulottuvuuden Messiaan missioon. Juutalaisille sopisi ja riittäisi Voideltu Kuningas, joka vapauttaa omaisuuskansansa miehittäjän pakanallisesta vallasta. Messias toimii kuitenkin toisin.  Hän saapuu sovittavan uhrin ruumiillistumana, lääkkeenä syntiin, joka on rampauttanut maailman. Toki: aivan alusta lähtien Raamattu tunnistaa Hänet tässä tehtävässä – esikuvien muodossa. Nyt Johannes ilmoittaa koko totuuden julkisesti. Mutta kukaan ei  ymmärrä, mitä hän sanoo.

Johanneksen profeetallinen julistus Jordanilla jatkuu ja antaa lisää tietoa Messiaan identiteetistä.

Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Todennäköisesti Jerusalemin viranomaiset tiesivät tämän.  Kuitenkin Johannes julistaa, että Jeesus tuli – oli – ennen häntä.

”Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.” Ja Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika” (Joh. 1:30–34). Tämä on selvin mahdollinen lausuma Hänen jumaluudestaan. 

Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia veti puoleensa Johanneksen toistuvat sanat siitä, että Jeesus oli Jumalan Karitsa. Kuitenkaan he eivät ymmärtäneet mitään.

 ”Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ’Katso, Jumalan Karitsa!’ Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: ’Mitä te etsitte?’ He vastasivat hänelle: ’Rabbi’ — se on käännettynä: opettaja — ’missä sinä majailet?’ Hän sanoi heille: ’Tulkaa ja katsokaa’. Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen tykönään sen päivän. Silloin oli noin kymmenes hetki. Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niistä kahdesta, jotka olivat kuulleet, mitä Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta” (Joh. 1:35–40).

Mitä näiden kahden on täytynytkään ajatella, kun he kuulivat Johanneksen hurmioituneet sanat? Oliko tämä todella Messias? Mutta Johannes ei kutsunut Häntä siksi. Hän ei sanonut: ”Katso, teidän Messiaanne!” Itse asiassa hän pidättäytyi kertomasta koko totuutta. Messiaan viran sijaan hän painotti Messiaan roolia ihmisten iankaikkisessa pelastuksessa. Johannes profetoi Jeesuksen tulevasta tehtävästä ja tavasta, jolla Hän sen tekisi – pääsiäislampaana,  pääsiäisuhrina. 

Kaksi opetuslasta nimetään Johanneksen julistuksen yhteydessä. On todella mielenkiintoista nähdä, ettei heille tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia yhdistää ajatus karitsasta Messias- käsitteeseen:

”Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niistä kahdesta, jotka olivat kuulleet, mitä Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta. Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet Messiaan’, se on käännettynä: Kristus” (Joh. 1:40–41).

Täydellisesti he eivät käsittäneet Karitsa/Messiaas-yhteyttä. Itse asiassa meille kerrotaan Raamatussa, että kun Jeesus myöhemmin kertoi heille, että Hänen täytyy kuolla ja jättää heidät, he kieltäytyivät hyväksymästä asiaa. Jeesus kertoi heille avoimesti, että Hänen piti ”tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös” (Matt. 16:21). Hän torui ankarasti Pietaria, joka vastusti sitä totuutta, että Karitsan täytyi kuolla suorittaakseen täydellisesti synnistä määrätyn uhrin.  – Toki on  muistettava, että Jeesuksen aikalaisille Hänen missionsa  oli täynnä arvoituksia.

TARKASTELLESSAMME Karitsan raamatullista historiaa törmäämme  yllättävään tosiasiaan. Vanhassa testamentissa viitataan usein uhrikaritsaan. Mutta Uudessa testamentissa (Ilmestyskirjan ulkopuolella) uhrikaritsa mainitaan sanallisesti  ainoastaan neljä kertaa.  Ilmaisu  esiintyy Johanneksen evankeliumissa kaksi kertaa (molemmat lainaukset edellä). Näissä kummassakin tapauksessa sana ”Karitsa” on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Tämän jälkeen sana esiintyy vielä kaksi kertaa, kerran Apostolien tekojen kohdassa 8:32, jossa Filippus lainaa Jesajan kirjan lukua 53: ”Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: ’Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa’.” Toistamiseen   Ensimmäisen Pietarin kirjeen kohdassa 1:19, jossa Pietari lainaa Toisen Mooseksen kirjan kohtaa 12:5, jossa puhutaan pääsiäislampaan yhteydessä esitetyistä puhtausvaatimuksista:

”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1. Piet. 1:18–19). 

Kummassakin tapauksessa pelastus selitetään pääsiäislampaan uhraamisen avulla. Tämän symbolin tärkeydestä johtuen voisimme odottaa näkevämme viittauksia Jeesukseen uhrikaritsana kerta toisensa jälkeen. Mutta ne puuttuvat täysin Paavalin, Jaakobin, Johanneksen ja Juudaksen kirjeistä!

Sitä paitsi Heprealaiskirje, jonka tarkoituksena on selittää Kristuksen pelastavan uhrin ylivertaisuutta temppelipalvelusta edelleen noudattaville juutalaisille, ei mainitse Karitsaa kertaakaan! Jeesuksesta puhuessaan Heprealaiskirje tyypillisesti viittaa Hänen uhriinsa seuraavan kaltaisilla lausunnoilla: ”… vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan [meni] kaikkeinpyhimpään…” (Hepr. 9:12). Juutalaiset olisivat yhdistäneet tämän välittömästi pääsiäislampaan ideaan, mutta Hänen uhriaan ei tarkennettu tähän tapaan. 

Myöskään kolme ensimmäistä evankeliumia eivät kertaakaan mainitse Karitsaa nimeltä! Israelin Kuningasta julistava Matteuksen evankeliumi rakentuu kuninkaan esittelystä ja hylkäämisestä kertovan teeman ympärille. 

Markuksen evankeliumi esittelee Jeesuksen palvelijana. Hänen keskittyvä tyylinsä esittelee palvelijan, joka suorittaa työnsä voimallisesti ja sille täydellisesti omistautuneena. Tämän jälkeen Hänet torjutaan ja Hän kärsii niiden puolesta, joita Hän on palvellut. 

Luukas tahollansa dokumentoi Jeesuksen roolin Ihmisen Poikana, joka on ihminen kaikin tavoin, mutta kuitenkin jumalallisesti inkarnoitunut. Luukas korostaa Hänen myötätuntoaan ja täydellisyyttään ihmisenä. Hänet esitellään ja torjutaan ihmisenä, joka kantoi ihmiskunnan surut ja murheet. Hän meni varreltaan vähäisen, mutta rikkaan Sakkeuksen luokse kuin ihminen toisen luo. Hän puhui tälle syntiselle veronkerääjälle hänen omalla tasollaan ja muutti hänen elämänsä ja tapansa elää: ”Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ’Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin’. Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on’” (Luuk. 19:8–10).

Kuninkaana, Palvelijana ja Ihmisen Poikana Jeesus toimii maallisella tasolla. Ja vaikka nämä roolit ovatkin tärkeitä, ne eivät puhu mitään niistä hengellisistä ja metafyysisitä totuuksista, joita kohtaamme Johanneksen evankeliumissa, joka paljastaa Hänen jumaluutensa.

On siten täysin järkeenkäypää, että koska Karitsa on hengellinen uhri ja ulottuu tämän maailman rajojen ulkopuolelle, aina taivaaseen saakka, Johannes esittelee Hänet Karitsana, ”joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Sarja jatkuu pitkänä perjantaina.