Afrikan tähti

– Rastuit, Volodja.

– Rastuit, Jeff. Mitä kuuluu?

– Sinä olit käskenyt soittaa

– Niin olin, hyvä kun tottelit.

– Mitä sinulla on mielessäsi?

– Sinä haluat Afrikkaan?

– Daa-a, sinne voisin mennä.

– Minäkin haluan Afrikkaan.

– Aha, kerropa.

– Mutta haluan lähteä sinne omasta laivastotukikohdasta käsin.

– Aha.

– Murmansk on kaukana ja Pietari taas pussinperällä. Naapurit voivat tukkia sen nopeasti miinoillaan.

– Totta puhut.

– Joten järjestä minulle kunnollinen, voimakas laivastotukikohta, jonne on oma, toimiva rautatie järeitä tonnistonsiirtoja varten .

– Tarkoitat Kaliningradia.

– Liettualaiset rutisevat kun junat kulkevat heidän maansa kautta ja Nato nuuskii, mitä me sinne kuljetamme. Minä haluan oman, täydellisesti oman, toimivan väylän sinne.

– Olet puhunut asiasta ennenkin.

– Ja puhun edelleen. Sinä, Jeff, voit saattaa tämän asian kuntoon.

– Nytkö se on ajankohtainen? Siellä on polakit keränneet joukkoja rajan pintaan.

– Me sivuutamme ne.

– Daa-daa, sivuutamme. Mites naapurin päämies?

– Sasha on juonessa mukana.

– Entä mitä aiot tehdä etelärintamalla?

– En mitään. Säilytämme saavutetut asemat, teemme koko alueesta ukrainen-frei.

– Heh-heh, sinusta, Volodja, kuulee että olet vanha ”kegebejets”, saksankieli sujuu!

– Jeff, me olemme vanhoja kavereita. Sinä järjestit minulle aika yllätyksen tässä taannoin, mutta kuten sanotaan: ”ei korppi korpin silmää noki”.

– Kerropa vähän tarkemmin.

– Ensin: Järjestä pikku rähinä kolmesataa kilometriä etelämpänä, houkuttelemme polakkien pääjoukot sinne.

– Tarkoitat paikkaa, jossa ne kaksi helikopteria kävi?

– Daa daa, ja minne lensi se yksi muka harhautunut ohjus. Sinne vipinää, mutta älä ylitä vielä rajaa.

– Ja sitten kun saadaan polakit sinne, niin Suwalkin käytävään?

– Kyllä. Paitsi että Suwalkin sivuitse.

– Unohdit sanoa, mitä minä tästä kostun!

– Puhutaan siitä kohta. Sitten sopivalla hetkellä lähtee ”kiila” liikkeelle kulkien tasan kahden nato-maan rajaa pitkin. Eivät voi käyttää tykistöä, kun ammukset lentäisivät ystävälliseen naapuriin.

– Siihen tarvitaan muutakin..

– Totta. Kiilan molemmilla sivustoilla liikkuu jalkaisin joukottain surkeita maahanmuuttajia, siis aseettomia siviilejä kilpinä. Eivät kehtaa räiskiä niitä päin, kun videot ajankohtaisesti näyttävät maailmalle natsien hirmutekoja. Eikä niillä ole valmiina busseja ja leirejä, korjatakseen kilvet tieltä pois. Itse kiila on tietysti sinun vihreitä miehiäsi. He osaavat homman.

– Tarvitaan siellä myös ajoneuvoja ja tulivoimaa.

– Saat ihan kaiken, mitä tarvitset manööveriin.

– Kuule, Volodja, siitä voi syttyä kolmas maailmansota, mitäs sanot?

– Höh höh höö! Mehän vain turvaamme viattomia afrikkalaisia, kun he liikkuvat ei-kenenkäään-maalla.

– Entä jos minä kieltäydyn urakasta?

– Jeff, vanha veli! Kyllähän sinä tiedät, että minulla on pitkä käsi, heh heh.. oikein ”dolgoruki”..

– Kyllä minun silti pitäisi tästä jotain saada!

– Saat saat. Olen ajatellut senkin valmiiksi.

– No ?

– Minulla on mielessäni suuren suuri platinasta tehty, ainutlaatuinen prenikka, tähden mallinen, joka luovutetaan erityisen huomattavista isänmaan puolesta tehdyistä ansioista. Sitä tehdään vain tämä yksi ainoa kappale. Ja se luovutetaan sinulle. Mitäs sanot?

– Olen aika sanaton.

– Mitallin nimenä olisi – ”Afrikan tähti”. Siispä: Aloita heti ja muista raportoida minulle kahdesti vuorokaudessa. Viestien salauksen tiedät. Että näin.

– Etkö sinä Volodja jo luota minuun?

– Niinhän sitä sanotaan että: luottamus hyvä, kontrolli parempi. Dasvidanja, Jeff!

– Dasvi… … P***dez.. ! …

– – –