Toivon valoa Ukrainassa – matkaterveisiä sodan keskeltä
Olen Andres Koskelainen, ja matkustan Patmos Lähetyssäätiön pienen kuvausryhmän mukana Operaatio Joulun Lapsi -sisältömatkalla Ukrainassa. Olemme olleet täällä jo kolmatta päivää, mutta turvallisuussyistä emme voi jakaa materiaalia tai kertoa tarkkoja sijaintejamme. Sodan aikana teknologia mahdollistaa sijaintien selvittämisen helposti, joten noudatamme turvallisuusasiantuntijoiden suosituksia.
Matkamme on ollut intensiivinen ja tunteikas. Olemme saaneet vierailla eri paikoissa, jakaa Operaatio Joulun Lapsi -paketteja ja osallistua Suuri Seikkailu -kurssin aloitustilaisuuteen. On ollut ainutlaatuista nähdä, kuinka tämä projekti toimii käytännössä – kuinka suomalaisten rakkaudella pakkaamat lahjat päätyvät lapsille, jotka elävät sodan varjossa.
Lämmin vastaanotto ja kiitollisuus
Ukrainalaiset ovat ottaneet meidät vastaan sydämellisesti. Olemme saaneet runsaasti kiitosta niin lapsilta, heidän vanhemmiltaan kuin monilta muiltakin ihmisiltä. Moni on kertonut, kuinka paljon heille merkitsee se, että suomalaiset muistavat heitä, rukoilevat heidän puolestaan ja osoittavat myötätuntoa.
Itselleni tämä matka on ollut erityisen koskettava, sillä olen vieraillut Ukrainassa aiemminkin, jo ennen sotaa. On järkyttävää nähdä, kuinka kauniit kaupungit, joissa ennen vallitsi ilo ja elämä, ovat nyt haavoittuneet sodan seurauksena. Silti ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä. Kahvilat ja ravintolat ovat täynnä, ystävät kokoontuvat yhteen, ja arki pyörii niin normaalisti kuin mahdollista. Mutta kaiken tämän keskellä muistutukset sodasta ovat läsnä – sotilaat, tarkastuspisteet ja tuhoutuneet rakennukset kertovat sodan karua tarinaa.
Kohtaamisia ja elämänkohtaloita
Olemme ajaneet maata pitkin ja käyneet paikoissa, joissa sotatoimet olivat käynnissä vielä reilu vuosi sitten. Näimme pommitettuja taloja, keskustelimme ihmisten kanssa, jotka ovat menettäneet perheenjäseniään ja kaiken, mitä heillä oli. Suru, epävarmuus ja miksi-kysymykset ovat jatkuvasti läsnä.
Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli tapaaminen erään koulun opettajan kanssa. Hän kertoi, kuinka usko Jumalaan on monille se ainoa valonpilkahdus kaiken pimeyden keskellä. Ilman uskoa moni kokisi, ettei tulevaisuutta ole – mutta Jumalan sana synnyttää toivoa. Tämä ajatus on kantanut monia, myös erästä vanhaa rouvaa, joka on palannut kyläänsä, vaikka sota on jättänyt jälkensä. Hänen kotinsa on saanut osuman, mutta hän haluaa silti pysyä omalla maallaan, kotikylässään, ystävien ja naapurien ympäröimänä.
Monet kansainväliset järjestöt, sekä sekulaarit että kristilliset, auttavat jälleenrakennuksessa. Myös Patmos Lähetyssäätiö on ollut mukana tukemassa perheitä, jotta he saisivat kotinsa takaisin asuinkelpoisiksi. Vuonna 2023 pystyimme auttamaan kahdeksaa perhettä, ja tämä kaikki on ollut mahdollista teidän, tukijoidemme, ansiosta.
Kiitollisuus ja siunaus
Haluan sydämestäni kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet työtämme – niin lahjoittajia kuin rukouksin mukana olleita. Matkamme on tähän asti sujunut turvallisesti, ja jatkamme seuraavalle paikkakunnalle edelleen luottaen Jumalan johdatukseen.
Ukrainassa, kaiken kärsimyksen ja epävarmuuden keskellä, ihmiset eivät ole menettäneet toivoaan. He jaksavat uskoa parempaan huomiseen. Meillä kristityillä on aina tämä sama toivo, ja Jumalan sanan varassa voimme kulkea eteenpäin.
Toivotan teille kaikille Jumalan runsasta siunausta, iloa ja valoa päiväänne – aivan kuten ukrainalaisetkin, kaikesta huolimatta, löytävät valonpilkahduksia elämäänsä.
ANDRES KOSKELAINEN
