Paluu kristinuskon juurille

Afganistanissa ja sen naapurissa Iranissa puhutaan persian kieltä, ja nyt kun Taliban hallitsee taas Kabulista käsin, voisivatko nämä maat alkaa kehittyä yhdessä myös  hengellisesti?

Persian shaahi kukistettiin islamilaisessa vallankumouksessa vuonna 1979, ja sitä seuranneessa kurinpalautuksessa länsimaiset kristityt joutuivat poistumaan maasta. Tänään Iranin seurakunta on silti yksi maailman nopeimmin kasvavista kristillisistä yhteisöistä, sillä mullahien häikäilemättömyys sai monet katkeroitumaan islamia kohtaan. Sen seurauksena jotkut löysivät uuden uskon Jeesuksessa.

Satelliittievankelioinnilla oli suuri rooli evankeliumin levittämisessä Iranissa, ja tänään se jatkaa kulkuaan rajan toiselle puolelle Afganistaniin. Kristillinen SAT-7 alkoi lähettää ohjelmia farsin kielellä vuonna 2002, ja vuonna 2010 Shoaib Ebadi aloitti kanavan ensimmäiset darinkieliset (Afganistanissa puhuttu murre) etukäteen nauhoitetut ohjelmat. Vuonna 2014 hänen ohjelmaansa Secrets of Life alettiin lähettää suorana, ja nyt se näkyy kaikkialla Afganistanissa.

55-vuotias Ebadi syntyi Afganistanissa. Vuonna 1999 hänestä tuli kristitty ollessaan pakolaisena Pakistanissa. Seuraavana vuonna hän muutti Kanadaan ja johtaa nyt Square One World Media -nimistä kristillistä organisaatiota, joka tuottaa erikielisiä ohjelmia ympäri maailmaa.

Hän kertoi Afganistanin seurakunnan historiasta, Yhdysvaltain armeijan vaikutuksesta siihen ja toiveistaan sen suhteen, että ”puhdas kristinusko” saisi nyt kuulijoita hänen omassa kotimaassaan.

Joidenkin tilastojen mukaan Afganistanissa on 8 000 kristittyä. Voisitko kertoa meille lyhyesti seurakunnan historiasta?

– Shaahin aikana Kabuliin rakennettiin protestanttinen kirkko vuonna 1970, mutta se tuhottiin monarkian kukistuttua vuonna 1973. Mutta nämä kirkot oli tarkoitettu ainoastaan ulkomaalaisille, ei afgaaneille.

– 1950-luvulla, kun amerikkalaiset avasivat Afganistanissa silmäsairaalan ja teknisen korkeakoulun, maassa oli vain kourallinen uskovia. Myöhemmin 1990-luvulla Teltantekijöiden lähetyssaarnaajia saapui maahan englannin kielen opettajina ja vapaaehtoisjärjestöjen työntekijöinä.

– Itse kuuluin tuohon aikaa noin 30–40 uskovaa käsittävään afgaaniuskovien seurakuntaan Pakistanissa. Heistä suurin osa muutti sittemmin länteen.

– Luultavasti nämä ovat nykyajan ensimmäisiä Kristuksen tuntemaan oppineita afgaaneja, mutta Jumala yksin tietää.

Miten afgaaniseurakunta kehittyi sen jälkeen, kun amerikkalaiset tulivat maahan 2001?

– Joitakin Pakistanissa ja Iranissa asuneita uskovia palasi takaisin Afganistaniin amerikkalaisten tultua maahan. Sotilaiden ohella myös lähetyssaarnaajia saapui. Uskovien ryhmiä muodostettiin, mutta tämä tapahtui ulkomaalaisten johdolla. Esimerkiksi joulunajan kokoontumisiin osallistui noin 150 ihmistä.

– Vuonna 2006 Abdul Rahmanin tapaus sai kansainvälistä huomiota, koska häntä uhkasi kuolemantuomio kristin-uskoon kääntymisestä. Katolinen kirkko auttoi häntä saamaan turvapaikan. Vuonna 2010 Said Musa, jonka jalka oli amputoitu, pidätettiin uskonsa vuoksi, mutta kansainvälinen yhteisö auttoi häntä pääsemään Kanadaan.

– Sitten vuonna 2014 NATO lopetti viralliset operaationsa Afganistanissa, ja kun he lähtivät, myös suurin osa ulkomaisista kristityistä työntekijöistä lähti. Jotkin kokoontumiset lakkasivat ja taloudellinen apu loppui. Sitten muut uskovat alkoivat johtaa kirkkoa, ja evankeliumi alkoi levitä, erityisesti Hazara-vähemmistön keskuudessa.

Millainen on afgaaniseurakunnan etninen rakenne ja miksi hazarat – joita on väestössä yhden suhde kymmeneen – ovat olleet muita avoimempia? (Suurin osa afgaaneista on pataaneja, seuraavina tulevat tadžikit ja hazarat ja sen jälkeen muut etniset ryhmät.)

– Arviolta puolet on hazaroita, 30 % tadžikkeja ja 20 % pataaneja. Hazarat ovat shiioja, ja heitä ovat vainonneet monet Afganistanin hallitsijat kautta aikojen. Myös shiiamuslimeilla on käsite uhrista, jossa joku antaa henkensä jonkun toisen puolesta. Joten kun heille puhutaan Jeesuksen antamasta uhrista, on mahdollista, että valo alkaa loistaa.

Miten ohjelmasi levittävät evankeliumia Afganistanissa?

– Koska täällä ei ole virallista kirkkoa, olemme pyrkineet tarjoamaan uskoville tunnin mittaisen jumalanpalveluksen. Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana keskitytään johonkin vaikuttavaan tarinaan, joka liittyy johonkin sosiaaliseen tai poliittiseen ongelmaan ja jota sitten tarkastellaan raamatullisesta näkökulmasta. Ohessa soitetaan ylistyslauluja, sitten rukoilemme ja opetamme Raamattua. Koko ohjelman ajan vastaanotamme kuulijoiden sensuroimattomia suoria puheluja.

– Viime viikolla meille tuli erään uskovan soittama puhelu Afganistanista. Hänellä oli mielenterveydellisiä ongelmia, eikä hän tiennyt, mitä hänen tulisi tehdä. Me kuuntelemme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan ja ohjaamme heidät seurantatiimimme yhteyteen. Toisinaan meille soittavat myös ei-uskovat väitelläkseen kanssamme.

– Mutta nyt kun Taliban on vallassa, olemme viimeisiä kristittyjen käytössä olevia kristillisiä lähteitä. Talibanit ovat alkaneet rajoittaa sosiaalista mediaa ja internetiä, mutta he eivät voi estää satelliittitelevisiomme lähetyksiä.

Miten kuvailisit afgaaniseurakunnan nykyistä psyykkistä tilaa?

– Se on tällä hetkellä erittäin vaikea. Pelko hallitsee, ja uskovat ajattelevat olevansa seuraava kohde. Monet yrittävät lähteä, jotkut jopa saavat apua kansainvälisiltä järjestöiltä. Mutta 8 000 ihmisen saaminen pois Afganistanista on täysin mahdotonta. Jotkut menevät maan alle. Kuulemme raportteja, että toiset ovat matkalla kohti vuoria– ja talvi on tulossa.

– Mutta Jumalan armosta he voivat jatkaa elämäänsä maan suolana ja valona Talibanin hallitessakin.

Miten neuvoisit meitä kristittyjä auttamaan heitä?

– Ensimmäisenä tulee rukous. Mutta he tarvitsevat myös tukea, joko taloudellista, henkistä tai emotionaalista – ja myös evakuointiin liittyvää. He tarvitsevat kaikessa kipeästi apua.

– Toinen pyyntöni liittyy uutisten välittämiseen.

– Kun Taliban kulkee talosta taloon, he kysyvät ensimmäiseksi, asuuko täällä toimittajia. Toiseksi he kysyvät, onko perheellä ”suurta” puhelinta, tarkoittaen tällä älypuhelinta. He pelkäävät mediaa, koska se raportoi kaikesta, mitä he tekevät.

– Kristittyinä meidän on raportoitava totuus siitä, mitä uskoville ja kaikille muillekin on tapahtumassa.

Voitko verrata nykyistä tilannetta Iranin shaahin kukistumiseen vuonna 1979? Tuon tapahtuman jälkeen Iranin kristittyjen määrä on kasvanut dramaattisesti. Saattaisimmeko nähdä jotakin samanlaista Afganistanissa?

– Tuohon aikaan Iranissa oli uskovia paljon enemmän kuin nykyään on Afganistanissa. Siellä oli kirkkoja ja pastoreita ja lähetyssaarnaajia, joiden keskuudessa tehtiin valtavasti ratsioita.

– Nykyään median vaikutus on täysin erilainen. Tuolloin vain BBC lähetti ohjelmia. Mutta nykyään, jos Taliban tekee jotakin, siitä kuullaan välittömästi, koska nuorempi sukupolvi ja varsinkin naiset reagoivat nopeasti kulloiseenkin tilanteeseen. Luulen, että Talibanille tuottaa vaikeuksia hallita entiseen malliin.

– Toinen ero on, että Yhdysvaltain armeijan pitkä läsnäolo sai monet afganistanilaiset yhdistämään kristinuskon länsimaiseen kulttuuriin ja sen rinnalla myös homoseksuaalisuuteen ja prostituutioon, jotka ovat haaste paikallisille arvoille.

– Nyt he tulevat näkemään islamin erilaisen puolen, raakuuden ja tappamisen.

– Samoin he näkevät myös kristinuskon erilaisen puolen. Samalla kun Taliban vihaa vihollisiaan, meillä on kuvia Yhdysvaltain joukoista, jotka tekevät kaikkensa evakuoidakseen afganistanilaisia, ohjaten lentokoneisiin paljon enemmän ihmisiä kuin sinne mahtuu. Ja he näkevät myös sotilaiden ystävällisyyden ja sen, kuinka he pitävät vauvoja käsivarsillaan ja auttavat raskaana olevia äitejä synnyttämään.

– Afganistan tarvitsee myös rajat avaavaa taloudellista apua. Kristittyjä tulee Pakistanista, Iranista ja Keski-Aasian maista. Ihmiset näkevät kristinuskon humanitaariset painotukset, kun kristityt tukevat heitä ja tulevat ääniksi äänettömille.

Auttoiko vai vahingoittiko Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Afganistania?

– Heidän valvonnassaan Afganistanin hallitus avasi kansalaisyhteiskunnan. Tytöt palasivat kouluun, miljoonat hyötyivät koulutuksesta ja naiset osallistuivat kaikkiin elämän osa-alueisiin. Oli merkkejä demokratiasta ja muista vapauksista, etenkin naapurimaihin verrattuna.

– Mutta oli myös alueita, joihin Yhdysvaltain armeijalla oli katastrofaalinen vaikutus.

– Vuonna 2001 Afganistan tuotti murto-osan maailman oopiumin tarjonnasta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin se oli 80 % ja Afganistanissa oli kaksi miljoonaa huumeriippuvaista. Myös korruptiosta tuli elämäntapa, koska sotapäälliköille annettiin rahaa rauhan säilyttämiseksi. Eräs uskova kertoi meille, että saadakseen tavallisia asiakirjoja hänen oli maksettava muutama sata dollaria lahjuksia.

– Kaikki tämä tapahtui kansainvälisen yhteisön valvonnassa.

– Etninen konflikti, joka oli läsnä britti- ja neuvostoaikana, jatkui myös amerikkalaisten aikana, kun pataaneille annettiin parhaat paikat ja asemat. Kun rauhansopimuksen määräaika umpeutui, amerikkalaiset vapauttivat vankilasta 5 000 Talibanin jäsentä ja muita terroristeja.

– On ymmärrettävää, miksi afganistanilaiset eivät taistelleet hallituksensa puolesta. Yhdysvallat toimi kansalaisyhteiskunnan mentorina, mutta tekikin sitten sopimuksen vihollisen kanssa. Ihmiset ovat menettäneet motivaationsa. He tuntevat itsensä hylätyiksi.

Miten tämä historia vaikuttaa evankeliumin tulevaisuudennäkymiin?

– Meidän on luotettava Jumalaan. Hän selviytyy vaikeista olosuhteista ja muuttaa pahan hyväksi. Näistä ongelmista huolimatta kristinusko on kasvanut Afganistanissa. Mutta samaan aikaan ihmiset ovat nähneet sekoituksen kristinuskoa ja länsimaista kulttuuria.

– Jatkossa he tulevat näkemään puhtaan kristinuskon – alkuperäisen kristinuskon. Kansainvälinen yhteisö voi rukoilla ja antaa tukeaan. Mutta Afganistanin seurakunnan on nyt johdettava omaa palvontaansa ja annettava omaa opetustaan. Jos Jumala suo, he poistavat erimielisyytensä ja yhdistyvät Kristuksessa.

– Muutama vuosi sitten opetin anteeksiannosta. Eräs hazarauskova kertoi minulle, että Taliban tappoi hänen perheensä. Uskon Jeesukseen, hän sanoi, mutta en voi antaa heille anteeksi. Sitten Jumala avasi hänen silmänsä, ja hän kykeni siihen.

– Jokin aika sitten afgaaniuskoville järjestetyssä konferenssissa Lontoossa joukko hazareja, tadžikkeja ja pataaneja kohtasi toisensa ja pyysi toisiltaan anteeksi. Nimenomaan kristinusko tekee mahdolliseksi elää rauhassa muiden etnisten ryhmien kanssa. Jos tämä voi tapahtua, sillä tulee olemaan suuri vaikutus.

JAYSON CASPER
Christianity Today